Apu Terveys

Äitipuolen ja tytärpuolen ainutlaatuinen suhde – ”Ulla antoi toisenlaisen mallin – minusta olisi ehkä kasvanut erilainen nainen, jos olisin asunut vain äitini kanssa”

Äitipuolen ja tytärpuolen ainutlaatuinen suhde – ”Ulla antoi toisenlaisen mallin – minusta olisi ehkä kasvanut erilainen nainen, jos olisin asunut vain äitini kanssa”
Maaret Sulkala sai vanhempiensa eron jälkeen sekä äiti- että isäpuolen. Ylikiltti tyttö halusi sopeutua, mutta tunsi itsensä ulkopuoliseksi kummassakin kodissaan. Isän uudesta vaimosta Ulla Repolasta tuli kuitenkin ystävä ja naisen malli, jota Maaret kipeästi tarvitsi.
Julkaistu: 23.6.2022

Raahelaiset Maaret Sulkala, 41, ja Ulla Repola, 70, istuvat sohvalla vierekkäin ja luovat aina välillä toisiinsa ymmärtäväisen, hymyilevän katseen. Äitipuolella ja tytärpuolella ei näytä olevan ongelmia keskenään. Vai onko suhde niin etäinen, että kohteliasta asennetta on helppo pitää yllä?

– Tuskinpa tämä sitä on. Pidin Ullasta heti, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Sain hänestä pelkästään myönteisen käsityksen, Maaret sanoo mietteliäästi.

Maaret oli tuolloin kahdeksanvuotias. Hänen vanhempansa olivat eronneet pari vuotta aiemmin, ja heillä oli yhteishuoltajuus. Maaretin isä Heikki oli 31-vuotias, kun hän tapasi tansseissa 38-vuotiaan Ullan.

– Olin ollut 17 vuotta naimisissa mieheni kanssa ja jäänyt leskeksi vuonna 1989. Tiemme Heikin kanssa kohtasivat pari vuotta sen jälkeen. Heikki kertoi heti tyttärestään. Itse kerroin, että minulla on 17-vuotias Katja ja 13-vuotias Timo, Ulla muistelee.

Kun Heikki muutti Ullan luo, Maaret iloitsi, että Ullan asunto sijaitsi lähellä hänen kouluaan.

– Isä oli vuorotöissä silloisella Rautaruukilla. Hänellä oli kolme viikkoa töitä ja sen jälkeen yli ­viikon vapaa. Asuin hänen luonaan aina sen vapaaviikon.

Maaret ei myrskynnyt äitipuolelleen edes murros­iässä. Kummankaan ei ole koskaan tarvinnut pyydellä anteeksi toiselta.

Vanhempien hyvät välit helpottivat tilannetta

Maaretin oma äiti oli perusluonteeltaan vakava, ja joskus hän oli myös hieman masentunut. Tyttärestä tuntui, että äiti oli aina pahalla tuulella. Tunnelma perheessä oli usein jännittynyt.

– Ulla toi elämääni toisenlaisen aikuisen naisen mallin. Pidin sitä upeana asiana. Minusta olisi ehkä kasvanut aivan erilainen nainen, jos olisin asunut vain äitini kanssa, Maaret pohtii.

Hän on iloinen siitä, että vanhemmat olivat aikoinaan hyvissä väleissä eron jälkeen. Tämän ansiosta Maaretin äiti pystyi olemaan hyvissä väleissä myös Ullan kanssa. Tyttärelle olisi saattanut olla vahingollista, jos äidillä olisi ollut kielteinen asenne Ullaa kohtaan.

– Sinä et onneksi koskaan ottanut sellaista ”äidin” roolia, että olisit pyrkinyt kasvattamaan minua. Olit vain hersyvä, höpsöttelevä ja nauravainen. Toisaalta annoit minulle hyvän mallin siitäkin, millainen äidin pitää olla lapsiaan kohtaan. Näin sen siitä, miten suhtauduit omiin lapsiisi. Teidän välillänne oli selkeästi havaittavaa lämpöä ja rakkautta, Maaret sanoo Ullalle.

Ullan omalla äidillä oli aikoinaan isäpuoli. Tämä oli ollut hyvä puolisonsa lapsille.

– Kun menimme yhteen Heikin kanssa, ajattelin heti, että minun pitää olla lapsipuolelleni samalla tavoin hyvä kuin äitini isäpuoli oli hänelle. Vannotin itseäni kohtelemaan Maaretia ja omia lapsiani täysin samalla tavalla ja pitämään heitä tasa-arvoisina.

Maaretin hyviin lapsuusmuistoihin kuuluvat lautapeli-­illat isän perheen kanssa. Yhteinen peli-ilta vietetään edelleen ainakin kerran vuodessa.

Aluksi Ullaa kyllä vähän jännitti, miten elämä Maaretin kanssa sujuu.

– Jälkeenpäin huomasin, että käytöksessäni oli tietynlaista lellimistä. Yritin olla liiankin ystävällinen. Saatoin vaikka lähteä yhtäkkiä kauppaan ostamaan Maaretille jotakin mieluista.

Ulla hymähtää, että hän tunsi jopa hieman alemmuutta Maaretin oman äidin rinnalla.

– Äitisi oli hyvä tekemään käsitöitä ja hoiti kotia hyvin siististi. Minä taas aikoinaan pinnasin koulusta niin käsityö- kuin kotitaloustunnitkin. Pohdin mielessäni, ajatteleeko Maaret, ettei tuo osaa tehdä ruokaa eikä käsitöitä.

Maaret naurahtaa.

– Ja minä taas koin, että oli helppoa tulla teille, kun kaikki ei ollut niin viimeisen päälle. Äidillä oli koti aina tiptop-kunnossa. Onneksi minusta ei tullut kontrollifriikkiä. Siinä mielessä muutin viime tipassa pois kotoa: en pystynyt enää nukkumaan, jos astiat jäivät tiskipöydälle pesemättöminä. Onneksi olin saanut jo vähän mallia sinulta.

”Vannotin itseäni kohtelemaan Maaretia ja omia lapsiani täysin samalla tavalla.”
Ulla Repola

Äitipuolelle on helpompi avautua

Maaret oppi Ullan perheessä myös, ettei haittaa mitään, vaikka tunteet joskus räiskyvät. Niin voi tehdä ilman, että elämä muuttuu turvattomaksi. Hän koki isän luokse menon kuin olisi lähtenyt rennolle lomalle.

– Joskus avauduit minulle nuoruuden vaikeuksista. Muistan, kun istuimme parvekkeella ja itkit, Ulla sanoo.

Maaret sanoo, että Ullalle oli helpompaa purkautua ja itkeä teini-iän draamoja kuin omalle äidille. Ulla taas huomasi, jos Maaretilla oli ollut äitinsä kanssa erityisen vaikeaa.

– Silloin hän oli tullessaan normaalia hiljaisempi. Vähitellen perhe-elämämme vei hänet kuitenkin taas mukanaan, ja hän muuttui omaksi hyväntuuliseksi itsekseen.

Joskus kun Maaretilla oli hankaluuksia äitinsä kanssa, hän suunnitteli mielessään muuttoa isänsä luokse. Toisinaan hän sanoi myös ääneen, että haluaa muuttaa iskän ja Ullan luo. Tällöin äiti pahoitti mielensä.

Maaret sanoo, että Ullasta heijastui empatia, jota hän ei omassa äidissään tunnistanut. Äiti toki saattoi sitä tuntea, mutta se pysyi visusti piilossa, koska hän oli huono näyttämään tunteitaan.

Myös Maaretin suhde Ullan lapsiin oli alusta asti hyvä.

– Kun tapasimme ensi kerran, Katja pyysi minua huoneeseensa. Hän sanoi, että on aina haaveillut pikkusiskosta. Sellaisena suhteemme on pysynyt. Katja on ollut suojelevainen isosiskon tapaan. Timon kanssa huomasimme heti, että meillä on samanlainen huumorintaju, Maaret kertoo.

Ulla sanoo olevansa onnellinen, koska löysi aikoinaan Heikin ja sai vielä bonuksena Maaret-tytön.

Ullan lasten isä oli kuollut nopeasti etenevään syöpään, kun lapset olivat 11- ja 15-vuotiaita. Etenkin Katja oli ollut isän tyttö. Hänen olikin aluksi hankala hyväksyä äidin uutta parisuhdetta.

Alkuajat saman katon alla olivat vaikeita. Ulla valvoi öitä ja pohti, miten toimia, jos tyttären käytös ei muutu.

– Timo ei yhtään harmi­tellut uutta liittoani, mutta Katja suhtautui jo seurus­teluaikanamme Heikkiin kielteisesti, oli töykeä ja mökötti. Ensimmäiset viikot samassa asunnossa olivat varmaan kaikille vaikeita.

Muutaman viikon päästä Katja kuitenkin sanoi äidilleen, että koska olet Heikin valinnut ja hänestä pidät, niin kai se on hyväksyttävä. Sen jälkeen Katjan ja Heikin suhde on pysynyt hyvänä.

Turvallinen lokero puuttui

Seurakunnan varhaiskasvatusohjaajana työskentelevä Maaret on pohtinut paljon lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Hän on havainnut itsessään ajoittaista taipumusta masennukseen ja arvelee, että se johtuu osittain nuoruuden kokemuksista.

– Sain samaan aikaan äitipuolen lisäksi isäpuolen. Tulin hänen kanssaan hyvin toimeen: hän oli hiljainen eikä puuttunut kasvatukseeni. Istuin paljon yksin omassa huoneessani, kun äiti ja hänen avo­miehensä katsoivat telkkaria olohuoneessa.

Maaret oli mukautuvainen ja kiltti lapsi. Hän sanoo, että on edelleen samanlainen. Hänellä on koko ajan tuntosarvet koholla: mitä häneltä odotetaan?

– Minulle on tärkeää, että kaikki pitävät minusta. En halua olla kenellekään vaivaksi. Toimin omassa perheessäni nykyisin samalla tavoin. En ole koskaan elänyt yksin, vaan siirryin suoraan kotoa parisuhteeseen.

Maaret sanoo, että hän on aina yrittänyt sopeutua toisten elämään.

– Lapsena yritin käyttäytyä hyvin ja aiheuttaa mahdollisimman vähän häiriöitä äidin ja hänen avomiehensä seurassa. Isän luona koetin olla niin, että sotkisin mahdollisimman vähän perheen arkea.

Tämä oli tietysti raskas käyttäytymismalli nuorelle tytölle. Maaret katsoo ymmärtäväisesti nuorta itseään.

– Hän oli yksinäinen tyttö, joka ei tuntenut täysin kuuluvansa mihinkään. Missä oli koti? Joko hän oli itse vieraana toisten luona, tai sitten hänen kodissaan oli koko ajan vieras käymässä.

”Minulle on tärkeää, että kaikki pitävät minusta. En halua olla kenellekään vaivaksi.”
Maaret Sulkala

Kaikki läheiset halusivat tytölle vain hyvää. Oman turvallisen lokeron puuttuminen oli kuitenkin tosiasia. Kahden kodin välillä seilaaminen ei antanut pysyvää turvan tunnetta. Maaret koki itsensä irralliseksi ja ulkopuoliseksi.

– Maaret leikki pienenä roolileikkiä, jossa hän puhui ääneen tyyliin ”tämä sanoisi sitä ja tämä tätä”. Hän sanoi Heikille, ettei tiedä, uskaltaako meillä puhua leikissä ääneen. Muistan, että minua aivan säälitti, Ulla sanoo.

Maaret arvelee, että ehkä hänellä ei yksinkertaisesti ollut syliä, jossa olla. Oma äiti oli miehensä sylissä. Pari erosi, mutta perheeseen muutti asumaan uusi avopuoliso. Isällä taas oli oma perheensä.

– Isän luona oleminen vahvisti kuitenkin sellaisia piirteitäni, jotka muuten olisivat ehkä kadonneet täysin. Olin esimerkiksi luonteeltani huumorintajuinen, ja isän perheessä riitti huumoria usein.

Etenkin matkat isän ja Ullan perheen kanssa olivat Maaretille oikea henkireikä. Perheellä oli asuntovaunu, jonka kanssa kierrettiin kesäisin Suomea.

Lapsenlapset ja bonukset päälle

Nykyisin Maaretin perhe tapaa Ullan ja Heikin noin kerran kuussa. Maaretilla on kaksi poikaa.

– Lapset pitävät kovasti ukista ja mummista. Suhde on läheinen, Maaret kertoo.

Ulla sanoo, että lapsenlapset antavat elämään paljon rikkautta. Hänellä on neljä omaa lapsenlasta ja lisäksi ”bonukset” eli Maaretin pojat.

Maaretin äiti kuoli muutama vuosi sitten. Tytär korostaa, että viimeiset vuodet äidin kanssa sujuivat hyvin.

– Tuntui, että äiti löysi taas ilon elämään. Suuri osuus oli varmaan lapsenlapsilla, joita hän rakasti suuresti.

Ulla Repola ja Maaret Sulkala lauloivat aikoinaan usein yhdessä. Vanha laulukirja tuo iloisia muistoja.

Ulla kertoo lopuksi vuosien takaa muiston, joka alkaa naurattaa niin, ettei hän ole penkillä pysyä.

– Rakensimme Maaretin kanssa piparkakkutaloa. Olimme väsänneet sitä monta tuntia. Saimme talon lopulta kattoa myöten valmiiksi. Katselimme sitten uurastuksemme tulosta.

Jotain vikaa lienee ollut sokeriliemessä, jonka piti liimata talon osat paikoilleen. Pikkuhiljaa piparkakkutalo alkoi luhistua kaksikon silmien edessä.

– Ensin alkoi katto vajota, ja sitten kaatua seinät. Nauroimme niin kauheasti ainakin viisitoista minuuttia, etten ole sitä ennen enkä sen jälkeen elämässäni niin paljon nauranut.

Suhde voi lähentyä aikuisuudessa

Terapeutti, uusperheasiantuntija Taru Meritie korostaa, että jokainen uusperhe on yksilöllinen ja jokainen perheen­jäsen ainutlaatuinen. Perheiden historia ja koetut vaikeudet ovat erilaisia. Moni myös kantaa menneisyyden haavoja, jotka näkyvät uusissa ihmissuhteissa.

– Uusperheessä asioita käsitellään usein paljon ja kaikki ihmiset pyritään ottamaan huomioon. Tällöin lapsi saa aikuisuuteen mallin, jossa asioista keskustellaan ja erilaiset ihmiset voivat tulla toimeen. Myös kyky sietää kompromisseja kasvaa, Meritie sanoo.

Toisaalta jos ongelmia ei käsitellä, ne voivat jättää jälkiä tai jopa traumoja, jotka vaikuttavan lapseen koko hänen elämänsä ajan. Näin voi tietysti käydä myös ydinperheessä.

Joskus hyvin riitaisatkin välit voivat lähentyä, kun lapsi kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyy. Aikuistuminen tuo asioihin etäisyyttä ja auttaa ymmärtämään erilaisia näkökulmia.

– Uusperheiden suhteet voivat olla aikuisuudessa erittäin läheiset, ja perheenjäsenet ovat rakkaita samalla lailla kuin biologiset perheenjäsenet. Parhaimmillaan uusperhe antaa ihmiselle uusia rakkaita ja välittäviä perheenjäseniä. Suhteet kestävät koko elämän ajan.

Meritien mukaan olisikin tärkeää, että bonusvanhempi ymmärtäisi oman merkityksensä lapsen elämässä tämän koko elinkaarella, ei vain lapsuudessa.

Ulkopuolisuuden tunne kiusaa uusperheissä monia. Usein sitä kokee bonusvanhempi, joka pyrkii löytämään oman paikkaansa perheessä. Myös lapsi tai entinen puoliso voi tuntea itsensä syrjäytetyksi. Ulkopuolisuus voi korostua vanhemmalla, joka on elänyt pitkään ilman omaa kumppania.

– Tunne näkyy usein musta­sukkaisuutena. Se on lasten kesken joskus osa arkea, niin kuin sisarusten välillä ydinperheissäkin. Myös bonusvanhempi saattaa olla mustasukkainen, jos hän on vielä epävarma suhteesta ja omasta asemastaan. Hän saattaa myös miettiä, ketä puoliso kuuntelee eniten, häntä vai entistä puolisoa, Taru Meritie sanoo.

Kommentoi »