Aition Puntarin ennustus: Veikkausliiga-joukkueiden oraalla olevat voimasuhteet TOP6-sijojen suhteen

Aition Veikkausliigan Puntari tarjoaa näköalan tuloksia ja sarjataulukkoa pidemmälle. Kauden alku on nyt nähty, ja joukkueet alkavat näyttää todellista nahkaansa, toisaalta myös potentiaaliansa. Joillain se realisoituu aiemmin, joillain myöhemmin eikä reaaliaikainen sarjataulukko välttämättä kerro koko totuutta voimasuhteista. Kuka lämpenee heti, kenen lämpö viilenee, kun tahti tiivistyy?

Puntari päivittää yläloppusarjapaikkoja, noita himoittuja paikkoja auringossa säännöllisesti koko runkosarjan ajan. Ensimmäinen ranking on tehty huhtikuun perusteella, ja jokaiselle joukkueelle on asetettu pistetavoite seuraavaan toukokuun rankingiin mennessä. Sen saavuttamalla joukkueen nimi löytyy seuraavaltakin listalta, epäonnistumisen johtaen varjojen maille.

Tässä sarjataulukon kuuden kärki toukokuun jälkeen:

1. KuPS, 16 pistettä. Tämänhetkinen sijoitus sarjataulukossa 1.

KuPS:lla on ollut alkukauden aikana oikeastaan kaikki menestymiseen vaadittavat elementit pelissään, ja ehkä tärkeimpänä niistä se, että myös niinä iltoina, kun oma peli ei suju kuin rasvattuna, tulosta tulee. Jarkko Wissin joukkue on äärimmäisen vaikea voitettava, johtuen erityisesti siitä, että maalinteko kuopiolaisia vastaan ei tule ilmaiseksi.

Kuudessa pelissä Johannes Kreidl on yllätetty kolmesti, eikä yhdessäkään ottelussa yhtä kertaa enempää. Joukkueen kaikki kaikessa on sen äärimmäisen elastisesti ottelun sisällä elävä keskikenttä, joka tukee jokaisen pelaajan vahvuuksia, mutta myös peittää heikkouksia.

Doni Arifi on pelinlukutaidoltaan ja ajoituksiltaan varmasti pelipaikkansa eliittiä Veikkausliigassa, mutta nopea hän ei ole. KuPS:n keskikentällä Arifi saakin loistaa vahvuuksillaan, ja esimerkiksi SJK:ta vastaan ex-Ilves oli vahvasti tukemassa joukkueensa hyökkäyksiä ja jopa päättämässä niitä.

Jaakko Oksanen on ehkäpä se vahvin tuki Arifille alaspäin, Otto Ruopin ja Petteri Pennasen operoidessa ylempänä. KuPS:lla on tulivoimaa monesta suunnasta, mutta Agon Sadikulta odotan edelleen kaksinumeroista maalimäärää.

Pisteitä kesäkuun alussa: 26.

2. Inter, 11 pistettä. Tämänhetkinen sijoitus sarjataulukossa 3.

Turkulaisten alkukausi on otteluohjelmaltaan ollut kovempi, kuin esimerkiksi KuPS:lla ja jälki on ollut vakuuttavaa. Kolme voittoa, kaksi tasapeliä, joista jälkimmäinen kotikentällä HJK:ta vastaan osoitti Interillä olevan edelleen varaa myös parempaan.

Eetu Huuhtanen on kelpo torjuja, mutta jalalla pelaamista nuoren maalivahdin on syytä kehittää edelleen, mikäli Vesa Vasara haluaa joukkueensa pelaavan palloa prässin ohi kontrolloidusti.

Inter ei saa myöskään päästää vastustajan hyökkääjiä juoksukilpailuihin toppareitansa vastaan; niin pahasti varsinkin Luka Kuittinen jäi Teemu Pukin kannoille lauantaina. Jos puolustuslinja pitää pakan tiiviinä pelaamalla mahdollisimman korkealla, vastustajan keskikentältä lähtevät syötöt linjan taakse pitää kyetä eliminoimaan. Tässä korostuu myös hyökkäävien keskikenttäpelaajien vastuu, pallottomana ei ehkä kirjoiteta yhtä isoja otsikoita, mutta joukkueen pelitavan onnistumiselle se on välttämätöntä.

Vasara halusi ennen peliä joukkueeltaan kontrollia ja hyvää boksipelaamista. Kontrollia valmentaja sai noin 70 minuutin edestä, mitä voi HJK:ta vastaan pitää kelpo suorituksena. Boksipelaaminen oli omassa päässä hyvää, mutta hyökkäyspäässä se maksoi kaksi lisäpistettä, niin kehnoa viimeistely lukuisista maalipaikoista oli.

Kunhan Florian Krebs ja Jasse Tuominen alkavat löytää toisiaan paremmin, kaiken taikuuden ei tarvitse enää tulla Axel Kouamen jaloista.

Pisteitä kesäkuun alussa: 21.

3. Ilves, 9 pistettä. Tämänhetkinen sijoitus sarjataulukossa 4.

Ensimmäisen kolmen kierroksen jälkeen jokainen oli valmis sementoimaan Ilveksen paikan Veikkausliigan mestaruustaistossa. Joukkueen peli rullasi jokaisella kentän osa-alueella, ja Joonas Rantanen näytti hioneen tamperelaisten pelaamista vielä viime kaudestakin täydellisemmäksi.

Ehkä ainoa huolenaihe oli HJK-pelissäkin nähty oman boksin puolustamisen ongelma, mutta kun hyökkäyspäässä etenkin upean alkukauden pelanneen Oiva Jukkolan johdolla tapahtui enemmän kuin tarpeeksi, puolustus sai haparointinsa anteeksi.

Matka saarille muutti kuitenkin asetelmia. Kolmen minuutin pelin jälkeen maalivahti Otto Virtasen kömpelö ulostulo jätti joukkueen vajaalle ja vaikka kahden maalin takaa nousu tasoihin oli säilyttää tappiottoman huhtikuun, lopulta kaikki pisteet jäivät IFK:lle. Seuraava tappio kolkutteli jo oven takana, kun VPS osui pelin ainoallaan aivan ottelun lopussa.

Reagoinnit yksittäisiin otteluihin voivat mennä helposti yli, puoleen jos toiseen. Maarianhaminasta ja Vaasasta Ilves olisi hyvinkin saattanut saada enemmän, mutta orastava tappioputki tulee siinä mielessä huonoon aikaan, että tulevan viikonlopun Haka-pelin jälkeen vastaan astuvat Inter ja KuPS. Ilveksen onkin syytä löytää Pirkanmaan paikallisessa itsensä uudelleen, jotta ero kärkeen ei kasva liian isoksi.

Kaikki pelilliset ainekset joukkueella edelleen on, nyt kysytään ehkä sitä kuuluisaa henkistä kanttia ja isoiksi kasvaneiden odotusten sietokykyä.

Pisteitä kesäkuun alussa: 20.

4. SJK, 13 pistettä. Tämänhetkinen sijoitus sarjataulukossa 2.

Seinäjokisten alku kaudelle oli hieno, mutta jollain tavalla silti epäilen, että vastustajien taso vaikutti osaltaan täyteen pistepottiin kolmen ensimmäisen kierroksen osalta. Hakaa vastaan kärsitty romahdus kahden maalin edestä ottelun lisäajalla murensi virheettömän alkukauden ja menneen viikonlopun KuPS-vieraspelissä isännät olivat ainakin loppulukemiin merkatun maalin verran parempia.

Kasper Paanasen neljä täysosumaa kuudessa pelissä ovat olleet palkinto numero kympin erittäin hyvästä pelaamisesta ja tällä hetkellä vaikuttaa, että nuorilla harteilla on liikaakin painetta joukkueen menestymisestä. Markus Arsalo on alkukauden toinen onnistuja, mutta etenkin kärkipelaajien taso herättää isoja kysymysmerkkejä jatkoa ajatellen. Paanasen lisäksi uhkaa tulee kyllä myös laidoilta esimerkiksi Babacar Fatin nousuista, mutta kymmenen maalin kärkeä kärkisijat huutavat.

Seuraavat neljä peliä tuovat Pohjanmaan derbyn lisäksi matkat Oulunkylään ja Töölöön, joiden jälkeen lakeuksille saapuu hurjassa vedossa oleva Inter. Vasta näiden ottelujen jälkeen osataan sanoa paremmin, mistä SJK on tällä kaudella lopulta tehty, mutta ennusmerkit eivät ehkä kuitenkaan ole niin positiiviset, kuin huhtikuu antoi ymmärtää.

Pisteitä kesäkuun alussa: 18.

5. IF Gnistan, 6 pistettä. Tämänhetkinen sijoitus sarjataulukossa 8.

Vaikean alkukauden jälkeen Oulunkylässä on pikkuhiljaa saatu hommia raiteilleen, stadionia kuntoon ja kolmesta viime ottelusta saldona on kuusi pistettä. Töölöstä napatut pinnat käänsivät suuntaa, ja vaikka KuPS sen jälkeen kävi vielä varkaissa, esitystä siinäkään pelissä ei sinikeltaisen kipinän tarvinnut hävetä.

Olen pitänyt Edmund Arko-Mensahin pelaamisesta vasemman puolustajan tai wing backin paikalla, mutta jos ajatellaan keskikaistan olevan joukkueen tason määrittäjä, Gnistanin pelin selkäranka kestää vertailun ihan kärkisijoille asti. Nelikko Roman Eremenko-Vertti Hänninen-Joakim Latonen-Tim Väyrynen takaa varmasti riittävät osumat. Pakwo Abdoul Rachide Gnanou ja Juhani Ojala tuovat turvaa alimmassa linjassa, mutta hän, jolta tason nostoa ja tasaisuutta otteisiin on vielä lupa odottaa, on linkki puolustuksen ja hyökkäyksen välillä: Evgeni Bashkirov.

HJK-voitossa Bashkirov oli ehkä tämän kauden osalta parhaimmillaan ja IFK:ta vastaan nähdyt puolenvaihdot Eremenkon kanssa näyttivät ainakin kosketuksen palloon olevan vielä tallella. Bashkirovin paikka on siinäkin mielessä tärkeä, että hänen onnistuessaan keskustan pohjalla Eremenko on vapaampi osallistumaan ja tukemaan joukkueensa hyökkäyspelaamista ja se tulee näkymään entistä vahvemmin myös tulostaululla.

En yllättyisi Gnistanin kuittaavan itselleen melkoisen runsaan pistepotin seuraavan neljän ottelukierroksen aikana, sen sisällä varsinkin SJK-kotipeli kertoo jälleen paljon, missä mennään.

Pisteitä kesäkuun alussa: 16

6. HJK, 4 pistettä. Tämänhetkinen sijoitus sarjataulukossa 10.

Kahdesta edellisestä ottelusta neljä pistettä nostaa Klubin osakkeita tuloksellisesti surkean alkukauden osalta, mutta lauantainen esitys Turussa paljasti vanhojen ongelmien istuvan yhä sitkeästi joukkueen mukana. Aivan kuten kauden avauksessa Ilvestä vastaan, HJK osoitti pystyvänsä hyvään ja myös tehokkaaseen jalkapalloon, mutta helsinkiläisten kannalta ikävä tosiasia on se, että 15–20 minuuttia kontrollia ja tapahtumien virtauksen johtamista peliä kohden ei ole tarpeeksi Veikkausliigan mestaruutta tai edes kohtuullisia sijoituksia ajatellen.

Toni Korkeakunnaksen potkut ennakoivat jonkinlaista pelillistä muutosta, mutta tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, mihin suuntaan se muutos johtaa. Jos ajattelee, että valmentajan vaihto automaattisesti pelastaisi HJK:n kauden ja tekisi siitä varman ja laadukkaan suorittajan kierros kierrokselta, kannattaa valmistaa itseään pettymykseen. HJK:n ongelmat ovat todella syvällä, ja ne ulottuvat paljon kentän tasoa ylemmäs.

Päävalmentajaan jatkunut luotto viime kauden jälkeen – ainoastaan potkiakseen hänet nyt viiden pelin jälkeen pois – on käsittämätöntä toimintaa siitä vastuussa olevalta tai olevilta henkilöiltä.

Yhtä heikkoa on jälleen kerran joukkueen rakentaminen. Teemu Pukista tai Alex Ringistä kunniaa ei voi ottaa seura, joka oli Suomeen palanneille ammattilaisille käytännössä ainoa vaihtoehto. Ehkä Pukin lisäksi, onko resursseiltaan ylivoimaisella Klubilla toista pelaajaa, joka saa katsojat irti penkeistään?

Joukkue on seuran tasoon ja odotuksiin nähden liian suurelta osalta materiaaliltaan hyvin keskinkertainen, josta kertoo paljon se, että yhtä linjan murtavaa syöttöä Pukille juoksuun juhlitaan kuin Kotkassa sarjapaikan uusimista.

Ja jos esimerkiksi Benji Michelistä odotettiin Klubipäädyssä uutta Alfredo Morelosia, niin nyt nähdyn perusteella voi usko olla kovilla. Ville Tikkanen ja Jere Kallinen ovat ihan kohtuullisen tason perus-Veikkausliigapelaajia, mutta HJK-kannattajana yrittäisin löytää iloni tämän kauden osalta vaikkapa Kaius Simojoen tai Pyry Mentun kehityksestä.

HJK ei välttämättä alkukauden otteidensa perusteella ansaitsisi paikkaansa Puntarissa, mutta sillä on kykyä reagoida kauden aikana niin pelaaja- kuin valmentajamarkkinoillakin. Niillä pitäisi tosin välillä onnistuakin.

Pisteitä kesäkuun alussa: 13.