Aition laaja selvitys Veikkausliigasta – ”Puheet kasvattajasarjasta ovat höpöhöpöä”

Jalkapallon Veikkausliigan 22 ottelun runkosarjaa on pelattu noin puolet. Kun liigakautta on takana noin kaksi ja puoli kuukautta, asetelmat sarjataulukossa ovat selkiytyneet: kärkipaikasta kamppailevat tiukimmin KuPS, FC Inter, Ilves ja HJK, kun taas putoamispeikkoa vastaan rimpuilevat etenkin sarjanousijat FF Jaro ja KTP sekä hännänhuippuna tällä hetkellä majaileva AC Oulu.

Aition laajassa selvityksessä tarkastelun kohteena on nuorten suomalaispelaajien vastuu kuluvan kauden liigassa. Tarkastelu on rajattu vuoden aikana 21 vuotta täyttäviin (vuonna 2004 syntyneet) ja sitä nuorempiin pelaajiin.

– Tilastot osoittavat, että liigaseurat voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään. On ensinnäkin seuroja, joilla on isossa roolissa useampi kuin yksi nuori pelaaja. Näissä seuroissa nuoret pelaavat noin neljänneksen kaikista minuuteista. Se on kouluarvosana-asteikolla vähintäänkin hyvä suoritus, selvityksen laatinut Aition jalkapallokirjoittaja Erkko Meri toteaa.

– Seuraavaan kategoriaan kuuluvat seurat, joilla on yksi nuori pelaaja säännöllisesti avauksessa. Pidän tätä eräänlaisena minimisuorituksena. Toki seurat ovat erilaisia ja joiltain organisaatioilta, kuten vaikkapa Ilvekseltä, on mielestäni lupa vaatia vielä enemmän.

Viimeisen ryhmän Aition selvityksessä muodostavat seurat, joissa nuoret suomalaiset eivät pelaa käytännössä lainkaan – eivät siis välttämättä edes vaihtopelaajan roolissa.

– Tähän kolmanteen kategoriaan kuuluvia seuroja on liikaa. Siksi puheet Veikkausliigasta kasvattajasarjana ovat ihan höpöhöpöä. Ja pitää muistaa, että rajan vetäminen 21-vuotiaisiin pelaajiin on seuroja kohtaan jopa aika armollista. Monet kykyjenetsijät eivät enää edes tarkkaile senikäisiä pelaajia.

Nuorten pelaajien peluuttamisesta ei anneta ylimääräisiä sarjapisteitä, Meri muistuttaa. Siitä huolimatta hän pitää kysymystä nuorten kotimaisten pelaajien vastuusta elintärkeänä.

– Aihepiirillä on monia ulottuvuuksia. Isossa kuvassa nuorten suomalaispelaajien määrä Veikkausliigassa kertoo muun muassa juniorityön laadusta. Jotain häikkää pelaajakehityksessä on, jos esimerkiksi keskisuurten seurojen edustusjoukkueissa ei ole yhtään omaa kasvattia isossa roolissa, Meri pohtii.

– Toinen tärkeä teema on luonnollisesti raha. Pelaajan ikä vaikuttaa suoraan siihen euromäärään, joka hänen mahdollisesta myynnistään on mahdollista saada. Tästä löytyy hyviä esimerkkejä ihan viime kaudenkin Veikkausliigasta. Arvioni mukaan liian harvalla seuralla on uskottavaa strategiaa pelaajien arvon kehittämiseksi – puhumattakaan, että strategia näkyisi jotenkin käytännössä.

– Ja totta kai aiheella on monia muitakin vaikutuksia. Jos seura pystyy säännöllisesti kasvattamaan nuoria pelaajia liigaympäristöön, siitä voi tulla muita houkuttelevampi ympäristö kilpailussa tulevaisuuden lupauksista. Pienempien paikkakuntien seurat puolestaan voisivat saada rekrytointien kautta sellaista kilpailuetua, jota ne eivät muutoin saisi, Meri muistuttaa.

Kiitettävä tai vähintään hyvä arvosana

HJK

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 27 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 3

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 6

Kauden surkeasti aloittanut, mutta otteitaan sittemmin parantanut HJK on toistaiseksi luottanut nuoriin pelaajiin kaikkein eniten: 21-vuotiaat ja nuoremmat ovat kellottaneet kaikista peliminuuteista noin neljänneksen. Kolmikko Miska Ylitolva (s. 2004), Kaius Simojoki (s. 2006) ja Pyry Mentu (s. 2006) on osoittanut, ettei nuorehkojen miesten puntti tutise kovassakaan paikassa. Varsinkin laitapuolustajana tasaisesti esiintynyt Simojoki on ottelu ottelulta nostanut tasoaan ja näyttänyt eteen, kuinka nuoren pelaajan sopeutumisprosessi liigatasolle voi parhaimmillaan edetä. Lisäksi Liam Möller (s. 2004) on tehnyt paluun loukkaantuneiden listalta.

Aina tilanne Töölössä ei ole ollut nykyisenkaltainen. Lähivuosinakin on ollut kausia, jolloin isoon rooliin on noussut vain yksi parikymppinen pelaaja. Suomen johtavalta junioriorganisaatiolta on kuitenkin lupa vaatia enemmän. Tavoitetilan tulisikin olla, että Klubin liigajoukkueessa pelaisi – ei vain tänä vuonna, vaan myös jatkossa – useampi nuori avainpelaaja.

Reservijoukkue Klubi 04 on esittänyt Ykkösliigassa vakuuttavia otteita, joten potentiaalisia vastuunkantajia on tyrkyllä edustukseen myös lähivuosina. Ratkaisevaan asemaan nousee, kuinka nuorten pelaajien integrointi ykkösryhmään toteutetaan seuraavan pre-seasonin aikana. Tämän tavoitteen toteuttajana nykyinen päävalmentaja Miika Nuutinen ei olisi lainkaan huonoin vaihtoehto.

IFK Mariehamn

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 23 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 3

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 6

Ahvenanmaan futisylpeyden lukemia voi pitää yllätyksenä, sillä yleensä seura on löytynyt nuorten pelaajien peliaikavertailun häntäpäästä. Aikaisempina vuosina IFK Mariehamn onkin luottanut pääasiassa ulkomaalaisvahvistuksiin ja hieman varttuneempiin suomalaisjyriin. Viimeisen muutaman kauden aikana seura on kuitenkin iskenyt silmänsä myös nuorehkoihin kotimaisiin pelaajiin.

Kuluvalla kaudella isoja minuutteja ovat keränneet varsinkin HJK-taustaiset Niilo Kujasalo (s. 2004) ja Eemil Toivonen (s. 2006). Kujasalo siirtyi saarelle kaksivuotisella sopimuksella, Toivonen on HJK:sta lainalla tämän kauden. Pienehköistä liigaseuroista juuri IFK Mariehamnilla olisi mahdollisuus erottua sillä, että se toimisi ponnahduslautana nuorille suomalaispelaajille erityisesti muihin Pohjoismaihin. Edellytyksenä luonnollisesti on sarjapaikan säilyttäminen jatkossakin. Se olisi tärkeää myös läpimurron kynnyksellä oleville IFK-kasvateille, kuten Arvid Lundbergille (s. 2006).

Kuopion Palloseura

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 21 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 2

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 4

Hallitseva tuplamestari jatkaa samalla linjalla kuin viime kaudella: tärkeimpien pelaajien joukosta löytyy jälleen vähintään kaksi seuran omaa kasvattia. Ruotsiin siirtynyt Matias Siltanen oli viime kauden KuPS-komeetta, tällä kaudella suurempiin saappaisiin on onnistuneesti hypännyt Otto Ruoppi (s. 2006). Ruoppia kaksi vuotta vanhempi toppari Samuli Miettinen on puolestaan ollut viime kauden tapaan yksi keltapaitojen kulmakivipelaajista. Alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen kuuluva laitapuolustaja Rasmus Tikkanen (s. 2007) on väläytellyt, mutta nuorukainen kaipaa otteisiinsa vielä tasaisuutta.

Viime ajat Kuopiossa ovat osoittaneet, että menestys ja vastuun antaminen nuorille pelaajille eivät sulje toisiaan pois. Toisaalta viimeisellä kahdella päävalmentajalla, Jani Honkavaaralla ja Jarkko Wissillä, on ollut siitä mukava tilanne, että etenkin Miettinen, Ruoppi ja Siltanen ovat pystyneet esittämään tasaisia otteita pelistä toiseen, mikä ei ole nuorille pelaajille suinkaan tyypillistä.

Tulevaisuuden näkymät Kuopiossa ovat kuitenkin hieman utuiset, sillä junioripuolella ei ole kasvamassa aivan kolmikon kaltaisia nimiä. Siksi ei olisi mitenkään epätodennäköistä, jos seuran urheilujohdon katseet kääntyisivät vielä vahvemmin Savon ulkopuolelle – varsinkin, mikäli nuorten pelaajien kehittäjänä tunnettu Wiss jatkaa organisaatiossa pidempään.

AC Oulu

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 20 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 2

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 5

AC Oulu on juuri nyt tilanteessa, jossa mitataan, kuinka hyvin seuran johtohenkilöiden ahteri kestää merivettä. Päävalmentaja Mikko Isokangas on luottanut nuoriin pelaajiin varsin kiitettävästi – toisin kuin moni hänen edeltäjistään – mutta tulokset ovat olleet heikkoja.

Nuoriin pelaajiin, kuten Santeri Silanderiin (s. 2004) ja Julius Paanaseen (s. 2006), oululaiset eivät kuitenkaan ole kaatuneet. Siksi heidän siirtämisensä vaihtopenkille ei olisi kestävä ratkaisu. Haaste on siinä, että nuorehkot pelaajat vaativat rinnalleen usein kokeneita ja luotettavia profiilipelaajia. Sellaisia on Oulussa tällä hetkellä liian vähän.

Perusta laadukkaalle pelaajakehitykselle on Oulussa vakaa. Käynnissä olevalla kaudella on kuitenkin yllättävän tärkeä merkitys. Jos tulokset nuorehkoilla pelaajilla ja paikallisella päävalmentajalla jäävät vaatimattomiksi, kääntyykö laiva seuraavina vuosina täysin päinvastaiseen suuntaan? Viime kauden loppupuoli osoitti, että myös jälkimmäisen reitin valinta voi johtaa karikolle. Pääomistaja Tomi Kaismolla ja urheilutoimenjohtaja Markus Heikkisellä on näytönpaikka.

SJK

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 16 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 2

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 4

Varsinkin seinäjokisten kohdalla tarkastelun rajaaminen ainoastaan suomalaisiin pelaajiin voi olla kritiikille altista; onhan seuran filosofiana ollut jo useamman vuoden ajan löytää lupaavia pelaajia myös Suomen ulkopuolelta ja koulia heitä joko suoraan tai akatemian kautta liigajoukkueeseen.

Oli tulokulma kumpi tahansa, SJK:n alkukausi ei anna aihetta suuriin riemunkiljahduksiin varsinkaan mahdollisten pelaajamyyntien näkökulmasta. Eniten vastuuta saaneet pelaajat eivät nimittäin ole kansainvälisesti arvioituna erityisen nuoria. Esimerkiksi Roope Paunio, Markus Arsalo ja Kasper Paananen ovat ”jo” 22-vuotiaita, Babacar Fati peräti 25-vuotias. Eniten minuutteja kerännyt alle 20-vuotias pelaaja, Oskari Väistö (s. 2005), sai todellisen saumansa vasta loukkaantumisten myötä.

SJK on tehnyt paljon oikeita asioita, ja seuran tarjoama ympäristö on nuorille hyvinkin kilpailukykyinen. Kuluvan kauden osalta varsin huolestuttavaa kuitenkin on, että 20 eniten minuutteja kellottaneen joukossa on vain neljä 21-vuotiaista tai nuorempaa suomalaista: Väistö, Lauri Laine, Gabriel Oksanen ja Tuomas Koivisto. Nelikosta ketään ei voi laskea avainpelaajaksi – ainakaan vielä.

Kohtalainen arvosana

Ilves

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 11 %

• Nuorten pelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 1

• Nuorten pelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 3

Joonas Rantasen luotsaama Ilves erottuu kotimaisuusasteella – ulkomaalaispelaajia on vain kolme – mutta erityisen nuorena joukkuetta ei voi pitää.

Vuonna 2004 syntyneistä tai nuoremmista vain laitaetenijä Marius Söderbäck (s. 2004) kuuluu avainpelaajien joukkoon. HJK:ta vastaan säväyttänyt vasta 17-vuotias Otto Tiitinen on edelleen mahdollinen läpimurtopelaaja, mutta kolhut ovat sekoittaneet nuorukaisen viime viikkoja. Muuten tamperelaisten nuoriso-osastolla on hiljaista. Vain noin kymmenen prosentin osuus kaikista peliminuuteista on sanalla sanoen vaatimaton.

Ilvekseen pätee oikeastaan samat sanat kuin HJK:hon: seuran liigajoukkueessa pitäisi pystyä ”breikkaamaan” vuosittain yhtä useampi nuori. Osittain jo tamperelaisseuran junioripuolen massiivinen koko velvoittaa siihen. Joidenkin pelaajien, kuten Tiitisen ja Vincent Ulundun (s. 2005), kohdalla loukkaantumiset ovat olleet riesana, mutta yksin nekään eivät kelpaa selitykseksi. Varsinkin urheilujohtaja Miika Takkulalla on tulevaisuudessa näytönpaikka sen suhteen, voiko Ilves nousta jopa johtavaksi pelaajahautomoksi.

Haka

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 10 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 1

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 2

Valkeakosken Haka on sarjataulukon lisäksi keskitasoa myös nuorten pelaajien peluuttajana. Kiitettävää tai edes hyvää arvosanaa seura ei ansaitse, mutta toisaalta päätä ei ole syytä haudata pensaaseen.

Interistä Pirkanmaalle siirtynyt Valentin Purosalo (s. 2005) on pelannut yli puolet kaikista peliminuuteista ja Ilveksestä lainalla oleva samanikäinen Danila Bulgakov on 12. eniten vastuuta saanut hakalainen. Muita nuoria ei joukkueen kokoonpanossa ole nähty.

Vaikka nuorten pelaajien määrä Hakassa on vähäinen, seura ansaitsee maltilliset kehut siitä, että ne nuoret, jotka se hankkii, myös pelaavat. Aikaisempien vuosien pelaajista tähän kategoriaan solahtavat muun muassa ulkomaille siirtyneet Juho Kilo ja Ryan Mahuta sekä Nikolas Talo. Omien nuorten Haka-kasvattien määrä edustuksessa on sen sijaan edelleen olematon.

FF Jaro

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 7 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 1

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 2

Pietarsaarelainen sarjanousija luottaa keskivertoa enemmän omiin kasvatteihin, mutta erityisen nuoria nämä ”oman kylän pojat” eivät ole. Marraskuussa 2004 syntynyt Albin Björkskog on ainoa avainpelaajaksi laskettava nuori.

Vasta 17-vuotias Rudi Vikström on pelannut pääasiassa Kolmosessa ja päässyt liigaryhmässä vain kerran kentälle. Maaliverkko Jaro/Akademissa on kuitenkin heilunut siihen tahtiin, että nuorukainen saanee vielä tilaisuutensa pääsarjaviheriöillä.

Jos Jaro onnistuu säilyttämään sarjapaikkansa, seuran voisi olla järkevää ainakin harkita mahdollisuuden antamista nuorille lainapelaajille. Esimerkiksi HJK:sta ja Interistä löytyy useita parikymppisiä pelaajia, jotka eivät ole vielä puskeneet tietään avauskokoonpanoon, mutta joilla olisi aineksia läpimurtoon liigassa. Eikä muutaman täsmävahvistuksen hankkiminen suinkaan tarkoittaisi pietarsaarelaisen identiteetin hylkäämistä.

Heikko arvosana

IF Gnistan

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 5 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 0

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 3

Nuorten pelaajien kipinä ei Oulunkylässä roihua. Yhtälö ei ole muuttunut viime kaudesta oikeastaan lainkaan: oulunkyläläisryhmä luottaa edelleen pääasiassa kokeneisiin pelaajiin, kuten Juhani Ojalaan, Roman Eremenkoon ja Tim Väyryseen. Varsin hyvät ulkomaalaishankinnat täydentävät paketin.

Nuorista pelaajista vain Gabriel Europaeus (s. 2005) on saanut kuta kuinkin säännöllisesti vastuuta; hän on tahkonnut kaikista Kipinä-pelaajista 13. eniten liigaminuutteja. Sen sijaan Elmer Vauhkonen (s. 2006) ja Artur Atarah (s. 2005) ovat jääneet jämäminuuteille, ja 2007-ikäluokkaan kuuluva Elmeri Lappalainen on pelannut vain cupissa.

Gnistanin junioriputkesta on nousemassa yksittäisiä hyviä, pääasiassa vuosina 2009 ja 2010 syntyneitä pelaajia, joilla voisi olla mahdollisuus nousta liigaryhmään seuraavan parin vuoden aikana. Äveriäs omistusporras ja asema pääkaupunkiseudun kakkosseurana voi kuitenkin tehdä rutinoituneiden pelaajien hankkimisesta liian houkuttelevan vaihtoehdon.

KTP

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 3 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 0

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 1

Arttu Tulehmo (s. 2007), 19. eniten peliaikaa kaikista KTP-pelaajista. Urho Huhtamäki (s. 2004), 21. eniten peliaikaa. Aapo Ruohio (s. 2008), 23. eniten peliaikaa.

Nuoret eivät sarjanousijan riveissä peliajalla juhli. Kaikki kolme edellä mainittua pelaajaa ovat kuuluneet oman ikäluokkansa maajoukkueeseen, mutta nousu Veikkausliigan avainpelaajien joukkoon on kaikkea muuta kuin vaivatonta.

Peliajan saamisessa tuskin auttaa, että jokainen ottelu alkaa olla KTP:lle pian kohtalonpeli. Tiukassa tilanteessa valmennustiimin voi olla psykologisesti helpompaa luottaa kokeneempiin pelaajiin.

Kotkalaisten kohdalla on mahdollista nostaa esiin samat haasteet kuin monen muunkin vastaavassa asemassa olevan liigaseuran kohdalla. Oma junioritoiminta yskii, ja nuorten pelaajien rekrytointi muualta vaikuttaa sattumanvaraiselta. Onko seurassa edes harkittu ryhtiliikkeen tekemistä?

FC Inter

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 2 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 0

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 2

Ainoana liigaseurana toistaiseksi tappioitta olevan Interin joukkueen rakenne on varsin tasapainoinen: ryhmästä löytyy kokeneita sotaratsuja, kuten Juuso Hämäläinen ja Albin Granlund, nuorehkoja mutta liigatasolla jo kyntensä näyttäneitä pelaajia, kuten Luka Kuittinen ja Jussi Niska, sekä muutama ulkomaalainen helmi, kirkkaimpana ehkäpä alkukauden paras liigafutari Axel Kouame.

21-vuotiaita tai nuorempia suomalaisia ei avauskokoonpanosta kuitenkaan löydy. Tässä suhteessa Interin tilanne eroaa merkittävästi kärkinelikon muista seuroista, varsinkin HJK:sta ja KuPSista. Vuonna 2005 syntyneet Joonas Kekarainen ja Thomas Lahdensuo ovat molemmat pelanneet yhteensä vain noin yhden kokonaisen ottelun verran. Nuori varamaalivahti Eero Vuorjoki (s. 2006) ja Liigacupissa lupaavasti esiintynyt Otto Eloluoto (s. 2008) kyttäävät mahdollisuutta, mutta juuri nyt säännöllinen peliaika tämän kauden Veikkausliigassa näyttää epärealistiselta.

Sijoitus sarjataulukossa ja vakuuttavat otteet kentällä pitävät ainakin tällä hetkellä kriitikoiden suut supussa. Päävalmentaja Vesa Vasaran ja muun valmennustiimin sijasta katseet kääntyvätkin ensisijaisesti seuran johtoon ja junioripuolen tekijöihin: miksi Interin kaltainen seura saa niin huonolla prosentilla omia kasvatteja liigaryhmän avauskokoonpanoon? Tässä suhteessa edes yksi Djoully Nzoko ei muuta kokonaiskuvaa.

VPS

• Nuorten suomalaispelaajien minuutit kaikista minuuteista: 0,02 %

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 11 eniten pelanneen joukossa: 0

• Nuorten suomalaispelaajien määrä 20 eniten pelanneen joukossa: 0

VPS:n päävalmentaja Jussi Nuorela on tehnyt jo pitkään laadukasta työtä – niin laadukasta, että ex-maajoukkuepelaaja voisi olla varteenotettava vaihtoehto jollekin suuremmallekin liigaseuralle. Nuorelan viime vuosien CV:ssä on kuitenkin merkintä, joka voi vaikuttaa ainakin joidenkin seurojen kiinnostukseen: nuoret eivät pelaa Nuorelan alaisuudessa.

Syy nuorten pelaajien vähäiseen vastuuseen Vepsussa ei tietenkään ole yksin Nuorelan, kuten se ei ole Interissäkään Vesa Vasaran. Nuorelan tärkein tehtävä on tuoda vaasalaisille kolme pistettä niin usein kuin mahdollista. Ongelmat ovat syvemmälle: alueen seurat eivät kehitä riittävän hyviä pelaajia, eikä VPS:n seurajohto myöskään ole lähtenyt rekrytoimaan lupaavia nuoria muualta. Tyhjästä on paha nyhjäistä.

Pelaajakehitykseen liittyvät haasteet ovat siinä määrin merkittäviä, etteivät ne tietenkään ratkea yhden kauden aikana saati yksittäisen ihmisen toimesta. Löytyykö riittävän monelta avaintekijältä halua ja pitkäjänteisyyttä?

VPS:n liigajoukkueen näkökulmasta on toki mahdollista kysyä, kannattaako toimivaa sapluunaa vaihtaa. Seura on onnistunut viime vuosina lähes erinomaisesti osaavien ulkomaalaispelaajien rekrytoinnissa, ja kotimaiset avainpelaajat, kuten Antti-Ville Räisänen ja Martti Haukioja, ovat soveltuneet Nuorelan sapluunaan kuin nenä päähän. VPS kuuluu eittämättä 2020-luvun ylisuorittajiin.

Silti jokaisen vepsulaisen futisihmisen kannattaa ainakin miettiä: voiko yhteisö olla tyytyväinen, jos nuorten pelaajien peliaika alkukauden Veikkausliigassa on yhteensä kaksi minuuttia?