Apu

Aitajuoksijat - Arto Bryggare valmentaa irakilaistaustaista Rami Kareemia



Aitajuoksijat - Arto Bryggare valmentaa irakilaistaustaista Rami Kareemia

Suomesta oleskeluluvan saanut Rami Kareem, 25, on maan lupaavimpia aitajuoksijoita. Rata-aitojen ylitys on vain osa matkaa, jonka irakilaislähtöinen Kareem ja hänen valmentajansa Arto Bryggare ovat kulkeneet.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Petri Mulari

Siihen on jo ainakin pääkaupunkiseudulla totuttu, että Suomen edustusasua ja seurojen värejä kantavat muutkin kuin niin sanottujen kantasuomalaisten nimiset ja näköiset ihmiset. Helsingin Kisa-Veikkojen pika-aituri Rami Kareem on alun perin Irakin pakolainen, joka tuli Suomeen vuonna 2015.

Nyt Kareem, 25, istuu harjoituksen jälkeen Myllypuron liikuntakeskuksen Liikuntamyllyn ratasuoran penkillä ja hörppii palautusjuomaa. Vieressä istuu suomalaisen aitajuoksun legenda Arto Bryggare, joka vastaa lupauksen valmennuksesta.

– Ne asiat ovat henkilökohtaisia, mutta meidän oli pakko lähteä Irakista. Siellä ei voinut enää olla, Kareem toteaa pakolaiskokemuksistaan lyhyesti.

Muutamia vuosia sitten Irakin ja Bagdadin, josta Kareem perheineen on kotoisin, tilanne oli kaoottinen ja muuttui koko ajan pahemmaksi. Kriisi eskaloitui vuonna 2014, jolloin terroristijärjestö Isis valtasi laajoja alueita Pohjois-Irakissa, uhkasi kukistaa Irakin hallituksen ja pirstoa maan osiin hirmuhallinnon ja sodan avulla.

Isisin joukot pitivät (ja pitävät) kaikkia paitsi ääri-islamistisen sunnalaisen kalifaatin tukijoita vihollisina, ja kohtelivat heitä sen mukaan.

Kuusihenkinen Kareemin perhe pakeni monien muiden tavoin ensin Turkkiin. Suomeen ja Espoon vastaanottokeskukseen perheen esikoinen Rami tuli vuonna 2015.

Tilanteen vakavuudesta kertoo, että vaikka Suomen maahanmuuttopolitiikka on yksi Euroopan tiukimmista, Rami Kareemille myönnettiin neljän vuoden oleskelulupa suojeluperusteilla.

Samoihin aikoihin kuvaan astui Arto Bryggare. Hän oli kuullut Otaniemen keskuksessa olevasta nuorukaisesta, joka oli aitonut kotimaassa junioriennätyksiä ja ehtinyt ennen levottomuuksien puhkeamista juosta 17-vuotiaiden MM-finaalissa.

– Vanha tuttavani Paavo Voutilainen kertoi, että vastaanottokeskuksessa on hyvin lupaava kaveri, jota voisi alkaa valmentaa. Paavo kysyi, että jos hän järjestää pienen korvauksen, voisinko ryhtyä koutsaamaan Ramia, Bryggare kertaa.

Rami Kareem on ehtinyt jo voittaa 60 metrin aitojen Suomen mestaruuden hallikisoissa Helsingin Kisa-Veikkojen väreissä.

"Ensin näytti, ettei tästä mitään tule"

Alku oli lievästi sanottuna hankala. Putkinäköisyyteen asti tulisieluisena ja täyttä omistautumista vaativana tunnettu Bryggare ei täysin ymmärtänyt olevansa tekemisissä kriisialueelta tulevan ja enemmän tai vähemmän traumatisoituneen nuorukaisen kanssa, jonka perhe oli jäänyt Turkkiin ja jolla itsellään ei ollut mitään tietoa tulevaisuudesta.

– Ensin näytti, ettei tästä tule mitään. Rami ei noudattanut harjoitusohjelmia ja annoin siitä aika rajua ja suoraa palautetta, mikä oli minulta tietysti väärin. En ymmärtänyt kokonaistilannetta, jossa hän eli. Nyt ei puhuttu siitä, että urheilijaa ei vain huvita, Bryggare myöntää.

Asiat muuttuivat noin vuosi sitten. Rami Kareem päätti itse, että hän haluaa rakentaa tulevaisuuttaan urheilun varaan ja keskittyä harjoitteluun täysillä. Arjen olosuhteet olivat myös rauhoittuneet oleskeluluvan ja asunnon saamisen sekä suomalaisen vaimon löytymisen myötä.

– Minulla oli henkisiä ongelmia, olin täysin eksyksissä ja tulevaisuus oli epävarma. En kyennyt keskittymään täysipainoiseen treeniin vastaanottokeskuksen oloissa. Nyt tilanne on toinen: rakastan kovaa treeniä ja haluan katsoa, missä rajani ovat. Arto on minulle kuin isä, ja hän on auttanut valtavasti myös urheilun ulkopuolisissa asioissa, Kareem korostaa.

– Kun Rami sai elämänsä jotenkin järjestykseen, asenne muuttui täysin. Nyt hänellä ei ole kuin yksi vaihde suhtautumisessa urheiluun, ja se on maksimi. Hän kuuntelee ohjeita, tekee mitä vaaditaan ja ymmärtää, että tähän pitää sitoutua täydellisesti, Bryggare vahvistaa.

Tilanne on parin viime vuoden aikana rauhoittunut myös Irakissa sen verran, että osa Kareemin perheestä on palannut sinne. Perheen isä on jälleen töissä, ja Ramin nuorempi veli ja sisko käyvät koulua. Vain toiseksi vanhin poika jäi Turkkiin.

– Kaipaan perhettäni kovasti, mutta olemme pystyneet tapaamaan Turkissa muutaman kerran. Otan silloin treeniohjelman mukaan, Kareem kertoo.

17-vuotiaiden MM-finaaliin aitajuoksussa yltänyt ja Irakissa juniorimestaruuksia voittanut Rami Kareem tuli pakolaisena Suomeen vuonna 2015. Nyt neljän vuoden oleskeluluvan saanut nuorukainen opiskelee suomea ja pyrkii Arto Bryggaren valmennuksessa aitajuoksuhuipulle.

Aitajuoksussa tietyt perusasiat pitää ajaa lihaksiin uudestaan

195-senttisellä ja 85-kiloisella Kareemilla on monipuolinen urheilutausta. Hän aloitti pikkupoikana jalkapallolla, mutta Bagdadissa koulun valmentaja huomasi ison pojan lahjat ja kehotti kokeilemaan yleisurheilua, tuolloin korkeushyppyä.

– Voitin heti ensimmäisen korkeuskisani ja innostuin kovasti. Vaihdoin kuitenkin aitoihin, koska valmentaja arvioi, että siinä minulla olisi parhaat mahdollisuudet menestyä.

– Aluksi kaikki oli tietysti vaikeaa, mutta parin kuukauden jälkeen juuri aitajuoksun monipuolisuus sai lajin tuntumaan omalta, parhaimmillaan 195 korkeutta hypännyt Kareem sanoo.

Millaista on valmentaa aitajuoksun kaltaisessa lajissa aikuisikäistä urheilijaa, jolla on ollut eri syistä taukoa harjoittelussa, kilpailemisesta puhumattakaan?

– Rami on lahjakas ja yhä niin nuori, että hän voi harjoitella vaikka kymmenen vuotta kovaa, jos vain haluaa. Mutta vaikka olisi juossut aiemmin, aitajuoksussa tietyt perusasiat pitää ajaa lihaksiin uudestaan, ja se vie aikansa, Arto Bryggare sanoo.

Bryggaren mukaan olisi ”katastrofi”, jos hän itse lähti kylmiltään juoksemaan.

– Minulla kesti aikoinaan loukkaantumisten jälkeen vuoden, ennen kuin lihakset tottuivat taas juoksun vaatimuksiin, parhaimmillaan 13,35 (vuonna 1984) kellottanut olympia- ja MM-mitalisti hymähtää.

Bryggaren mukaan pakollisessa tauossa voi nähdä sen hyvän puolen, että Kareem on säästynyt loukkaantumisilta ja ylirasitustiloilta.

Tärkein rata on kuitenkin korvien välissä.

– Kun perusasiat alkoivat järjestyä eli tuli tieto, että Rami saa jäädä, löytyi koti ja rinnalle läheinen ihminen, hän pystyi fokusoitumaan tähän hommaan täysillä. Se on edellytys onnistumiselle.

Nyt kaksikko harjoittelee yleensä 6–7 kertaa viikossa, Liikuntamyllyn lisäksi Eläintarhan kentällä. Kareem voitti talvella SM-hallikisoissa 60 metrin aitojen Suomen mestaruuden, ja hän pitää hallussaan myös matkan kotimaista kärkitulosta (7,86). 110 metrin aitojen ennätys on toistaiseksi 13,93.

Meillä on sellainen sopimus, että jos Ramin suomen kielen opiskelu ei suju, valmennuskin loppuu. Kieli on avain aitoon kotoutumiseen.

Suomen kieli on opittava

Rami Kareem ei ole mikään lapsi, mutta kuvio on kaikkineen yhä sellainen, että Arto Bryggaren vastuu siinä on paljon tavallista valmennussuhdetta suurempi.

Vastuun esiin ottaminen vetää Bryggaren vakavaksi.

– Se on hyvä ja iso kysymys. Lähdin mukaan oikeastaan sen takia, että toivon pystyväni auttamaan muussakin kuin urheilussa. Meillä on esimerkiksi sellainen sopimus, että jos kielen opiskelu ei suju, valmennus loppuu. Rami puhuu hyvää englantia, mutta aito kotoutuminen ei onnistu, ellei osaa jompaakumpaa maan virallista kieltä.

– Pyrin saamaan aikaan tilanteen, jossa Rami voi löytää oman tiensä suomalaisessa yhteiskunnassa – joko urheilun kautta tai muuten. Hän on älykäs kaveri, joka oppi myös turkin kielen maassa ollessaan.

Kareem virnistää, kun häneltä kysyy suomen kielen opinnoista.

– Suomi ei ole helppo kieli, mutta se on opittava, koska haluan elää tässä maassa, läpäistä myöhemmin kielikokeen ja saada kansalaisuuden. Aion myös pyrkiä ammatilliseen koulutukseen.

Tavoitteena edustaa Suomea olympialaisissa

Arkipäivän rasismia Kareem sanoo kohdanneensa etenkin alkuaikoina, jolloin hän myös otti siitä itseensä enemmän. Urheilukentällä huutelua ei juuri kohtaa, ja hän on muutenkin oppinut ohittamaan typeryydet olankohautuksella.

– Tavoitteeni on saada kansalaisuus ja päästä edustamaan Suomea olympialaisissa ja muissa arvokisoissa, ehkä jopa voittaa siellä mitaleja. Se on tulevaisuuteni, koska minulle on annettu siihen mahdollisuus. En aio hukata sitä.

Julkaistu: 21.4.2018