Apu

Äijälätkää



Äijälätkää

Odotin 27 vuotta aloittaakseni jääkiekkoilun.
Teksti Juha Kauppinen
Kuvat Timo Pyykkö

On syyskuinen ilta. Ajelen roudan runtelemaa, kuoppaista hiekkatien pätkää ohi jäähallin, jossa Hämeenlinnan ylpeys HPK pelaa kotiottelunsa. Nykyisin hallin nimi on Ritariareena, mutta hämeenlinnalaiset kutsuvat sitä yhä Rinkelinmäeksi.

Rinkelinmäen takana on muutamia vuosia vanha harjoitushalli, jonka parkkipaikalle pysäköin autoni.

Hallissa seuraan pukukoppien numeroita ja avaan oven numero kolme. Ensiksi vastaan tulvahtavat kopin haju ja kirkkaat valot, äänekäs puheensorina ja nauru. Tervehdin paria tutuinta kaveria, löydän tilaa ja istun.

Seuraavaksi huomaan pelivarusteiden värit ja monenkirjavuuden ja alan tunnistaa pelureiden seasta etäisesti tuttuja kasvoja 15 vuoden takaa. Pojat ovat kasvaneet miehiksi.

Olen paluumuuttaja. Minulle on ollut aina itsestään selvää, että jos palaan Hämeenlinnaan, alan pelata jääkiekkoa. Tunteeseen liittyy jotain miltei riitinomaista. Vasta myöhemmin ymmärrän miksi.

Katso valokuvaaja Timo Pyykön kuvaesitys klikkaamalla kuvaa:

Lue koko artikkeli Avun numerosta 49/2012.

Julkaistu: 5.12.2012