Avun pääkirjoitus: Ahvenanmaan itsehallinto on harvinainen esimerkki siitä, että valtioiden välisen aluekiistan voi ratkaista myös rauhanomaisesti
Suomen itsenäistyttyä ahvenanmaalaiset pelkäsivät, että sekasortoisesta emämaasta tulee joko suomalaisnationalistinen tai sosialistinen valtio. Separatismi heräsi, kirjoittaa toimituspäällikkö Mikko Vienonen.
Vladimir Putinin Venäjä katsoo, ettei Ukrainalla ole itsemääräämisoikeutta. Se on tietysti aluevaatimusten perusteluksi täysin kestämätön, mutta historiassa niin yleinen, että jopa Suomi on siihen turvautunut.
Suomen itsenäistyttyä ahvenanmaalaiset pelkäsivät, että sekasortoisesta emämaasta tulee joko suomalaisnationalistinen tai sosialistinen valtio. Separatismi heräsi, ja pian ylivoimainen enemmistö ahvenanmaalaisia olisi halunnut ”jälleenyhdistää” saarensa Ruotsiin. Pelkkä autonominen asema Suomen osana ei riittänyt heille ensinkään.
Suomen hallitus ei ahvenanmaalaisten mielipidettä kysellyt, vaan ajoi luonnollisesti emämaan etua. Siinä ei kaihdettu vilunkiakaan. Kansainliiton komissiolle esiteltiin vain ne vesireitit, jotka parhaiten yhdistivät Ahvenanmaan Suomeen ja selkeimmin erottivat sen Ruotsista. On jopa väitetty, että suomalaiset olisivat esitelleet komissiolle karttoja, joissa Ahvenanmaata oli siirretty itään. Lopulta komissio raportoi puoltavansa Suomen oikeutta Ahvenanmaahan.
Lopputulokseen eivät olleet tyytyväisiä ahvenanmaalaiset, ruotsalaiset eivätkä edes suomalaiset nationalistit. Viimeksi mainittujen mielestä saarten laaja itsehallinto polki suomenkielisten oikeuksia.
Kaikesta huolimatta Ahvenanmaan itsehallinto on harvinainen esimerkki siitä, että valtioiden välisen aluekiistan voi ratkaista myös rauhanomaisesti. Siitä voidaan olla yhä kiitollisia niin Ruotsissa kuin Suomessa – ja etenkin Ahvenanmaalla.
