Ahvenanmaa on demilitarisoitu, eli Suomi ei saa pitää siellä joukkojaan tai linnoittaa aluetta. Sotilaskoneet saavat lentää maakunnan ilmatilassa, mutta laskeutua vain hätätilanteessa.

Kuitenkin Suomella on kansainvälisten sopimusten mukaan velvollisuuskin puolustaa Ahvenanmaata tarvittaessa. Milloin tällainen tarve voisi tulla ja miten demilitarisoitua aluetta puolustetaan?

Puolustusministeriöstä vastattiin Avun kysymyksiin sähköpostitse.

Ahvenanmaan demilitarisointi on vanhaa perua. Ensi kerran se demilitarisoitiin jo 1856 Britannian, Ranskan ja Venäjän välillä Krimin sodan rauhansopimuksessa.

Ahvenanmaata koskevista sopimuksista voimassa ovat vuoden 1921 sopimus, jonka Kansainliitto kätilöi ja Moskovan rauhassa 1940 tehty sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä, joka periytyi Suomen ja Venäjän väliseksi.

Vuoden 1921 sopimuksen mukaan Ahvenanmaa on myös neutraloitu.

– Sodan aikana vyöhykettä pidetään puolueettomana alueena, eikä sitä saa käyttää välillisesti tai välittömästi sotilaallisiin toimiin, puolustusministeriöstä kerrotaan.

Demilitarisoinnista ja neutraloinnista ovat Suomen kanssa sopineet Ruotsi, Tanska, Viro, Latvia, Puola, Saksa, Ranska, Britannia ja Italia.

Venäjän kanssa Ahvenanmaan aseman määrittelee vuoden 1940 sopimus, joka vahvistaa demilitarisoinnin, mutta ei neutralointia.

– On tärkeää huomata se, että Venäjä ei tunnusta saarten puolueetonta asemaa kriisitilanteessa siitä huolimatta, että valvoo saarten demilitarisoitua asemaa, ministeriö kommentoi.

Vuoden 1921 sopimukseen mukaan Suomella on velvollisuus puolustaa Ahvenanmaata. Jos Itämeren alueella syttyy sota, Suomi saa miinoittaa Ahvenanmaan merialuetta ja ryhtyä ”välttämättömiin” toimiin laivastollaan.

Entä missä tilanteessa saarelle voisi tulla suomalaisia joukkoja? Periaatteessa merkittävät sotilaalliset päätökset tekee presidentti. Puolustusministeriön mukaan joukkojen vienti Ahvenanmaalle vaatisi ”erillisen poliittisen päätöksen”.

– Tilannetta edeltäisi kansallisesti tehty turvallisuuspoliittinen arvio, jonka yhteydessä todettaisiin, että sodan uhka Suomen välittömässä läheisyydessä on todellinen, ja että Suomenkin omaan sotilaallista valmiuttaan olisi nostettava.

Esimerkiksi muutama päivä ennen jatkosodan puhkeamista Suomen joukot nousivat maihin Ahvenanmaalla Neuvostoliiton miehityksen pelon vuoksi. Saari linnoitettiin ja palasi demilitarisoiduksi sodan jälkeen.

Päätös joukkojen sijoittamisesta Ahvenanmaalle on siis valtionjohdon käsissä. Maakuntahallintoa kyllä pidettäisiin informoituna, mutta siltä ei Ahvenanmaan puolustamisen tapoja tai aikaa tarvitsisi kysellä.