”On harhaanjohtavaa puhua afrikkalaisten muuttoaallosta Eurooppaan”, sanoo Rilli Lappalainen – Esitimme asiantuntijalle 9 kysymystä Afrikasta

1. Mitä kuuluu Afrikan väestökehitykselle?

Vuoteen 2100 mennessä kahdeksan kymmenestä maapallon ihmisestä asuu Aasiassa ja Afrikassa. Mitä enemmän erityisesti naiset ja tytöt saavat koulutusta, sitä pienempi on myös heidän lapsilukunsa.

Afrikan väestökehityksessä merkittävää on myös muuttoliike. Ihmiset liikkuvat runsaasti mantereen sisäisesti monesta syystä: työn perässä, sodan tai luonnonkatastrofien vuoksi. On harhaanjohtavaa puhua afrikkalaisten muuttoaallosta Eurooppaan. Me emme ole aaltoa nähneetkään, kun sitä vertaa mantereen sisäiseen muuttoliikkeeseen.

2. Mitä ennakkoluuloja Afrikkaan liitetään?

Tyypillisintä on käsittää Afrikka ikään kuin se olisi yksi köyhä maa, samanlainen joka kolkasta, eikä 54 valtion mantere. Mitä pohjoisemmaksi Eurooppaa tullaan, sitä stereotyyppisempiä mielikuvia Afrikasta vallitsee. Jos maalla on enemmän yhteyksiä Afrikkaan, ymmärrys on laajempaa. Myös afrikkalaisilla on kielteisiä mielikuvia Euroopasta, mihin vaikuttaa siirtomaahistoria ja siihen liittyvät vääryyden kokemukset.

3. Millaisia kansalaisyhteiskuntia ja demokratiakehityksiä Afrikan maissa on nähtävissä?

Erot maiden välillä voivat olla valtavia. Nigeria on yksi maailman vauraimpia maita talouskehityksellä mitattuna, ja toisaalta Keski-Afrikka, Burundi ja Etelä-Sudan ovat köyhimpiä.

Vaurastuminen kulkee usein samaa tahtia demokratiakehityksen kanssa. Demokratian kehittymiselle olennaista on aidot osallistumismahdollisuudet niin, että ihmiset voivat vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Tätä estävät valitettavasti osassa Afrikkaakin yksinvaltaisesti johdetut maat.

Demokratiassa kansalaiset voivat vaikuttaa siihen, ketkä ovat vallassa, ja vallanpitäjien taas on kannettava vastuunsa yhteiskunnan huolenpidosta vaikkapa käyttämällä verotuloja tasapuolisesti. Demokratian rakentamisessa on tärkeää, että puolueet toimivat avoimesti ja rehellisesti ja kansalaisyhteiskunnalla ja medialla on mahdollisuus seurata ja valvoa sitä, onko päätöksenteko lainmukaista ja läpinäkyvää.

Esimerkiksi Etiopiassa on nähty myönteistä kehitystä, kun naiset ovat päässeet päättäviin asemiin poliittisessa järjestelmässä. Se myös kannustaa lisää naisia osallistumaan poliittiseen päätöksentekoon.

4. Miten ilmastonmuutokseen Afrikassa suhtaudutaan?

Ilmastonmuutos ja luontokato ovat todellisuutta. Afrikan mantereella muutos näkyy rajumpana kuin Euroopassa. Se vaikuttaa kaikkeen ihmisten arjessa: estääkö kuivuus ruoan kasvattamisen pelloilla, voiko tietyillä seuduilla enää asua, miten ihmiset elättävät itsensä ja työllistyvät, jos joutuvat muuttamaan kaupunkeihin.

5. Mitä kuuluu Afrikan keskiluokalle?

Vauraimmissa maissa, kuten Egyptissä, Etelä-Afrikassa ja Nigeriassa, on merkittävä keskiluokka. Ero eurooppalaiseen keskiluokkaan on kuitenkin se, että kyydistä on helpompaa pudota. Euroopan maissa on sosiaaliturva, joten ihminen ei putoa täysin tyhjän päälle, jos menettää kotinsa tai toimeentulonsa. Monessa Afrikan maassa ei ole valtion turvaverkkoja ja elintaso voi romahtaa nopeasti.

6. Viime vuosina on puhuttu EU:n Afrikka-strategiasta, joka keskittyy luomaan yhteyksiä mantereiden välille. Mihin strategioita tarvitaan?

Afrikan maiden kanssa on tehty yhteistyötä vuosikymmenten ajan erilaisten kauppasopimusten puitteissa. Viimeisten vuosien aikana myös yksittäiset maat ovat heränneet siihen, että vastaavat sopimukset voisivat palvella myös kansallisia tavoitteita. Suomellakin on oma Afrikka-strategiansa, joka on perinteistä kehitysyhteistyötä laaja­alaisempi: se koskee myös muun muassa ilmastoyhteistyötä, kulttuuria ja kauppaa.

Euroopan unioni on tehnyt vuosikymmeniä yhteistyösopimuksia muun muassa afrikkalaisten valtioiden kanssa. Ne ovat laajentuneet kauppa- ja kehitysyhteistyöstä laajemmiksi. Nykyinen Euroopan komissio kokosi eri ohjelmat saman Global Gateway -brändin alle tehostaakseen omaa toimintaansa globaalissa kilpailussa muun muassa Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan.

Yhteistyötä Afrikan kanssa halutaan kehittää siksi, että Afrikka on erittäin suuri markkina-alue. Euroopan markkinat eivät oikein enää yksin riitä EU:lle. Siksi EU suuntaa katseensa niin sanotuille kehittyville markkinoille, joissa nähdään paljon mahdollisuuksia investoinneille.

7. Ovatko Kiina ja Venäjä ”vallanneet” Afrikan?

Kiina on toiminut Afrikassa systemaattisesti vuosikymmeniä: sen intresseissä on sekä poliittinen vaikutusvalta että luonnonvarat ja kauppa. Afrikan mailla ei juuri ole mahdollisuuksia pistää Kiinan itsekkäille pyrkimyksille hanttiin. Muistan, kuinka työskentelin Senegalissa 1990-luvulla, ja kiinalaiset yritykset olivat jo silloin ottaneet kalastusvedet kauempana merellä haltuunsa. Silloin ongelmaa ei juuri no­teerattu.

Euroopassa Kiinan suurvaltapolitiikkaan onkin havahduttu vasta hiljattain. Eurooppa on yhtä lailla kiinnostunut Afrikan markkinoista ja yhteistyöstä mutta eroaa Kiinasta siinä, että eurooppalaiset pyrkivät edistämään taloudellisten suhteiden lisäksi hyvää hallintoa, korruption kitkemistä ja demokratiakehitystä sekä koulutusta. Kyse on tasapainosta: kaupalliset tarpeet ovat kovat, mutta olemme varsinkin kehitysyhteistyön piirissä ajatelleet, että reiluista periaatteista on pidettävä kiinni. EU on pitkään tukenut afrikkalaisia oikeuslaitoksia ja vapaita vaaleja, jotta kansalaiset pystyvät vaikuttamaan olosuhteisiinsa demokraattisesti.

Venäjä on myös toiminut pitkään Afrikassa omia suurvalta- ja kaupallisia intressejään ajatellen. Kun 1960-luvulla Afrikan maita itsenäistyi siirtomaavallan alta, moni valtionpäämies sai koulutuksensa Neuvostoliitossa. Sen vuoksi suhteet Venäjään ovat muodostuneet pitkältä ajalta.

Me saatamme ihmetellä, miksi Afrikan maat eivät ota kantaa Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi. Afrikan mailla on haavoittuvainen asema globaalissa politiikassa, ja niille voi olla poliittisesti järkevämpää jäädä Ukrainan sodan suhteen ulkopuolelle.

Sitä paitsi Afrikan maissa ärsyynnytään myös siitä, että Eurooppa ei lotkauta korviaan Afrikan mantereen sodille tai hädälle, ja nyt niiden pitäisi kääntää kelkkansa ja valita heti puolensa. Heidän näkökulmastaan Euroopassa käytävä sota tuntuu etäiseltä, samoin kuin meille eurooppalaisille Afrikan mantereella käytävä sota.

8. Miten kehitysyhteistyön muodot ovat muuttuneet?

Kehitysyhteistyössä toimintatapa perustuu siihen, että paikalliset järjestöt ja ihmiset tuntevat asiat paremmin kuin eurooppalaiset. Me emme enää tule Suomesta kertomaan, miten jokin terveyskampanja pitäisi toteuttaa. Se olisi sama kuin jokin toinen maa sanelisi meille, miten esimerkiksi koronaan liittyvä kampanja pitäisi tehdä.

Olen nähnyt myönteistä kehitystä siinä, että EU yrittää rakentaa kumppanuuksia, ei sanella sitä, miten afrikkalaisten pitäisi asiat tehdä. Toisaalta sillä, jolla on rahat, on aina enemmän sananvaltaa. Osa EU-maista tekee aitoa yhteistyötä paremmin, osa heikommin.

9. Millainen rooli Afrikan unionilla (AU) on kansainvälisessä politiikassa?

Afrikan unionissa on kaksi kertaa enemmän jäseniä kuin EU:ssa, ja sen asema on vahvistunut vähitellen. Afrikan maanosan laajuinen vapaakauppasopimus muodostaa 1,3 miljardin kuluttajan vapaakauppa-alueen , joka kattaa 54 Afrikan unionin jäsenmaista. Maiden määrällä mitattuna uusi vapaakauppa­alue on maailman suurin.

Afrikan maat pyrkivät tätä nykyä puolustamaan kantojaan kansainvälisissä neuvotteluissa aiempaa vankemmin.

AU on myös poliittisesti löytänyt yhteisiä linjoja, ja etenkin YK:ssa se on voimansa tunnossa. Monet valtiopäämiehet pitävät vahvoja puheenvuoroja, joissa korostuu halu tulla otetuksi vakavasti mukaan globaaliin päätöksentekoon ja siten päästä mukaan vaikkapa YK:n turvallisuusneuvostoon.

Aivan kuin EU:llakin, useiden maiden liitolla on painoarvoa enemmän kuin yksittäisellä maalla.

Rilli Lappalainen on suomalaisten eduskuntapuolueiden yhteistyöjärjestö Demo Finlandin virkaa tekevä toiminnanjohtaja. Hän on työskennellyt myös kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö Fingon kestävän kehityksen ja strategisten kysymysten johtajana.