Image

Aborttikysymys jakaa Yhdysvaltoja räikeästi kahteen leiriin eikä loppua näy – Muutetaanko mielenosoituksilla enää kenenkään mielipiteitä?

Aborttikysymys jakaa Yhdysvaltoja räikeästi kahteen leiriin eikä loppua näy – Muutetaanko mielenosoituksilla enää kenenkään mielipiteitä?
Yhdysvaltain korkein oikeus päätti kesäkuussa kumota koko maan kattavan aborttioikeuden. Image seurasi aborttia kannattavien ja vastustajien elämää ja ajatuksia päätöksen molemmin puolin. Miltä maan tulevaisuus näyttää, kun kaksi todellisuutta törmää?
Julkaistu: 1.9.2022

Seurakuntalaiset ovat valloittaneet Yhdysvaltain korkeimman oikeuden edustan.

Aluksi Gracewayn babtistikirkon jäsenet laulavat hengellisiä lauluja. Kun laulut on laulettu, on vuoro lähettää viestejä Taivaan isälle. Kenellä olisi sanottavaa Jumalalle?

Keski-ikäinen mies Andrew Clyde nostaa käden ylös. Hän haluaa rukoilla aborttilainsäädäntöön liittyen.

"Rakas Jumala, anna korkeimman oikeuden tuomareille rohkeutta tehdä viisaita päätöksiä”, Clyde pyytää.

Eletään kesäkuun alkua ja korkeimmalta oikeudelta odotetaan päätöstä, joka saattaisi kumota liittovaltion takaaman aborttioikeuden.

Clyden kanta on selvä:

”Yhdysvalloissa on murhattu jo 63 miljoonaa syntymätöntä lasta edellisen viiden vuosikymmenen aikana. Se on pahin kansanmurha, joka tässä maassa on tapahtunut. Sen on loputtava.”

Mutta eikö abortilla voida välttyä monelta kärsimykseltä? Eihän ole ilo syntyä perheeseen, jossa et ole haluttu tulokas?

”Itsenäisyysjulistuksessammekin lukee, että jokaisella on oikeus elämään, vapauteen ja onnentavoitteluun. Oikeus elämään on oikeuksista ensimmäinen, ja elämä alkaa hedelmöittymisestä.”

Aborttioikeuden puolustajat osoittivat mieltään korkeimman oikeuden tuomari Brett Kavanaugh'n talon edessä toukokuussa.

Kesäkuu on hyvin kiihkeää mielenosoituskautta, sillä aborttikysymys on saanut liikkeelle sekä abortin vastustajat että kannattajat.

Mielenosoituksia ei järjestetä ainoastaan korkeimman oikeuden kauniin rakennuksen ympärillä. Washingtonin esikaupunkialueella Chevy Chasessa, korkeimman oikeuden tuomarin Brett Kavanaugh’n talon edessä, on myös ahkerasti osoitettu mieltä. Niin myös sateisena kesäkuun 8. päivänä.

Chevy Chasessa on mahdotonta löytää sellaista pihamaata, jonka nurmikko ei näyttäisi täydelliseltä ja jossa ikkunat olisivat pesemättä. Täällä voi saada jopa sakot ajamattomasta nurmikosta.

Kavanaugh on yksi niistä kolmesta konservatiivisesta tuomarista, jotka Donald Trump nimitti korkeimpaan oikeuteen presidenttikaudellaan.

Mielenosoitusta edeltävänä yönä 26-vuotias kalifornialaismies Nicholas John Roske on pidätetty Kavanaugh’n talon edessä. Hänellä on ollut mukanaan aseita, ja hän on sanonut tulleensa tappamaan Kavanaugh’n.

Tästä huolimatta talon edustalla on nyt mielenosoitus. Sen järjestää Downright Impolite -aktivistiryhmä (suomeksi ”täysin epäkohteliaat”).

Ryhmä marssii ylemmän keskiluokan asuinalueen läpi ja huutaa:

”Pitäkää rukouksenne pois munasarjoistamme.”

”Abortti on ihmisoikeus!”

”Ei yksityisyyttä meille, ei rauhaa teille!”

Noin viisitoista luotiliiveillä varustautunutta poliisia on vastaanottamassa pariakymmentä mielenosoittajaa, joiden joukossa on sekä naisia että miehiä.

Sitten mielenosoittajat jatkavat marssiaan toisen korkeimman oikeuden tuomarin, John Robertsin, talolle. Se sijaitsee noin kilometrin päässä Kavanaugh’n kodista. Rytmikkäät huudot kaikuvat koko matkan ajan.

Kyse ei ole mistä tahansa mielenosoituksista. Tuomareiden talojen edustalla nähdyt kokoontumiset ovat herättäneet kiivasta keskustelua.

Jotkut republikaanit ovat tulkinneet, että korkeimman oikeuden tuomarien kotien edessä mielenosoittaminen rikkoisi lakia.

Yhdysvalloissa perustuslaki on kuitenkin tehnyt sanavapaudesta hyvin laajan. Korkein oikeus on esimerkiksi vuoden 2003 päätöksessään todennut, että jopa Ku Klux Klanin suorittama ristien polttaminen kuuluu sananvapauden piiriin, jos sitä ei tehdä pelottelutarkoituksessa.

Toisaalta aborttioikeutta puolustavat aktivistit ovat koetelleet hyväksyttävyyden rajoja muutenkin. Ruth Sent Us -ryhmä on Twitterissä maalittanut konservatiivituomari Amy Coney Barrettia jakamalla tämän lapsien koulun sijainnin. Lisäksi Jane’s Revenge -ryhmä on iskenyt aborttioikeutta vastustaviin järjestöihin viime kuukausina polttopulloin ja tulipommein.

Pommi-iskut ovat merkki siitä, että pieni ryhmä aborttioikeuden puolustajia on ottanut samoja keinoja käyttöön kuin mitä äärimmäisimmät abortinvastustajat ovat käyttäneet viime vuosikymmeninä.

Abortinvastustajien hyökkäyksissä aborttiklinikoille on kuollut ainakin kahdeksan ihmistä vuoden 1977 jälkeen.

Lacie Wooten-Holway kuvattuna lapsensa kanssa toukokuun neljäntenä päivänä 2022 kotinsa edustalla Chevy Chasessa.

Mielenosoitukset korkeimman oikeuden tuomarien talojen edessä saivat alkunsa Lacie Wooten-Holwayn ajatuksesta viime syksynä. Hän on 40-vuotias koulunkäyntiavustaja ja tuomari Kavanaugh’n naapuri.

Mielenosoituksessa keltaiseen sadetakkiin pukeutunut Wooten-Holway kertoo, ettei voinut seurata sivusta, kun ihmisten oikeuksia uhataan.

”Jos kehomme eivät ole vapaita, me emme ole vapaita. Piste. Ajattelin että minulla oli velvollisuus osoittaa mieltä, koska asun niin lähellä.”

Hän ei erityisesti halua kommentoida kovempia keinoja käyttäviä aborttiaktivisteja. Sen hän sanoo, että Ruth Sent Us -ryhmä on hänen mielestään transfobinen. He nimittäin uskovat, että abortissa on kyse vain naisen oikeudesta.

”Myös transmiehet voivat olla raskaana ja tarvita aborttia”, hän sanoo.

Kun Wooten-Holway oli parikymppinen, hänelle tehtiin kaksi aborttia. Niitä hän ei kadu vaan sanoo olevansa ylpeä samalla tavalla aborteistaan kuin kahdesta lapsestaan.

Hänen ja Kavanaugh’n lapset ovat käyneet samaa koulua. He ovat myös valmentaneet samassa hallissa harjoittelevia lasten koripallojoukkueita.

Silti Wooten-Holway sanoo, ettei ole keskustellut naapurituomarin kanssa aborttikysymyksestä. Hän ei usko, että keskustelemisesta olisi hyötyä.

”Nämä ihmiset eivät ole kiinnostuneita keskustelemaan tai oppimaan mitään. On todistettu, että he ovat valehtelevia, tekopyhiä rikollisia. Nämä ihmiset vihaavat muiden vapautta.”

Lopulta käy niin, että käymme Wooten-Holwayn kanssa keskustelua pitkälti puhelimen välityksellä. Tarkoituksemme oli tavata muutama päivä mielenosoituksen jälkeen Washingtonissa. Hän kuitenkin ilmoittaa joutuneensa lähtemään kaupungista häneen kohdistuneiden uhkauskirjeiden takia ja asuvansa isänsä luona siihen saakka, kunnes hänen taloonsa asennetaan lisää turvalaitteita.

”Kirjeiden lisäksi yhdet abortinvastustajat tulivat pihallemme ja haukkuivat minua lastentappajaksi. Vanhempi lapseni antoi heidän kuulla kunniansa. Hän sanoi, ettei meidän äidille tuolla tavalla huudeta.”

Uhkauksia saaneelle naapurille, tuomari Kavanaugh’lle Wooten-Holwaylta ei kuitenkaan heru sympatiaa. Wooten-Holway ei itse asiassa usko, että uutisissa esitetyt tiedot Kavanaugh’hun kohdistuneesta uhkasta olisivat totta.

”Se on täyttä vitun paskapuhetta. Ajoitus näillä murhayritysuutisille oli liian sopiva.”

Kavanaugh’n pihamaalla aseita kantanutta Roskea syytetään liittovaltion oikeudessa Marylandissa murhan yrityksestä.

Vuonna 1973 liittovaltion tasolla aborttioikeuden taanneen korkeimman oikeuden Roe vastaan Wade -päätöksen uskottiin ratkaisevan aborttikysymyksen Yhdysvalloissa lopullisesti.

Oikeusjutun kantaja ”Jane Roe” oli pseudonyymi; hänen oikea nimensä oli Norma McCorvey. Hän oli aikaisemmin synnyttänyt kaksi lasta, jotka hän oli antanut adoptoitaviksi. McCorvey ei halunnut kolmatta ja vetosi Texasin aborttilain perustuslain vastaisuuteen.

Vaikka hän voitti jutun lopulta korkeimmassa oikeudessa, McCorvey ei ehtinyt saada aborttia. Siten hän synnytti kolmannen lapsensa. Viime vuonna tämä ”Roe-lapsi”, Shelley Thornton, tuli julkisuuteen muttei halunnut kertoa häneltä paljon udeltua aborttikantaansa.

Vuonna 1973 korkeimman oikeuden all male panel totesi kuuluisassa päätöksessään seuraavasti: Perustuslaki antaa fundamentaalin ’oikeuden yksityisyyteen’, joka suojaa raskaana olevan naisen vapautta abortoida sikiö. Tämä oikeus ei ole absoluuttinen, ja se pitää tasapainottaa valtion intressiin suojella naisen terveyttä ja synnytystä edeltävää elämää.

Monet abortin kannattajatkin ovat myöntäneet, että päätös ei ollut lakiteknisesti tyylipuhtain.

Tuomarit tulkitsivat, että vaikka Yhdysvaltain perustuslaissa ei mainita aborttia, 14. lisäyksen takaama oikeus yksityisyyteen antaa samalla oikeuden raskaudenkeskeytykseen. Abortti tulkittiin naisen yksityiseksi asiaksi.

Yhdysvallat on ollut poikkeus siinä, että aborttioikeus on tulkittu juuri perustuslailliseksi oikeudeksi. Tavallisesti länsimaissa parlamentit ovat hyväksyneet erillisen aborttilain, joka takaa oikeuden raskaudenkeskeytykseen. Yhdysvalloissa kongressi on epäonnistunut sellaisen lain säätämisessä. Liittovaltion tasolla tämä tulenarka poliittinen asia on jätetty tuomarien tulkittavaksi.

Niin kävi vuonna 1973 ja niin tapahtui uudelleen tämän vuoden kesäkuun 24. päivänä.

Tämän kesän päätös on odotettu: Roe V. Wade kumoutui. Päätösteksti on käytännössä sama kuin toukokuussa julkisuuteen vuodettu alustava päätösluonnos.

Tuomari Samuel Alito kirjoittaa korkeimman oikeuden enemmistön kannan: Perustuslaissa ei viitata aborttiin, eikä mikään perustuslaillinen säännös implisiittisesti takaa mitään sellaista oikeutta.

Monelle naiselle kesäkuun 24. on surun ja epävarmuuden päivä.

”Mielestäni abortti ei ole liittovaltion tai osavaltion asia. Se on henkilökohtainen asia.”
Lily, aborttioikeuden kannattaja

Päätöstä seuraavana päivänä korkeimman oikeuden eteen Washington DC:ssa saapuu satoja ellei tuhansia mielenosoittajia.

Monien mielialat ovat uhmakkaita. Yhdessä banderollissa lukee: ”Jos et pidä abortista, leikkaan munasi irti.”

Lähes kaikki mielenosoittajat ovat abortin kannattajia.

Paikalle tulee välillä myös muutamia abortinvastustajia. Tavallisesti tämä pieni vähemmistö huudetaan hiljaiseksi. Päättäväisimmin paikalle tulee Anthonyksi itseään kutsuva nuorimies. Hänen uskallukseensa tulla vihamielisten ihmisten keskelle vaikuttanee yksi silmin havaittava peruste: hän on fyysisesti hyvin isokokoinen.

Anthonyn kertoessa omia kantojaan väkijoukon keskellä yksi hänen seurassaan tullut mies työntää päänsä aborttia kannattavan naisen kantamaan kovaääniseen. Nainen läpsäisee miestä ja huutoväittely yltyy entisestään.

Poliisit tulevat paikalle ja poistavat Anthonyn porukan paikalta.

Kaikki mielenosoittajat eivät kuitenkaan vaikuta militanteilta.

Korkeimman oikeuden eteen on tullut myös esimerkiksi 25-vuotias Lily. Hän osoittaa mieltään aborttioikeuden puolesta yhdessä siskonsa, äitinsä ja tyttärensä kanssa. Taaperoikäiseltä tyttäreltä ei tosin paljon kysytty.

Kolme sukupolvea tuli pääkaupunkiin Pohjois-Carolinasta, viiden tunnin ajomatkan päästä.

”Mielestäni abortti ei ole liittovaltion tai osavaltion asia. Se on henkilökohtainen asia”, Lily sanoo.

Hän pelkää, että hänen kotiosavaltiossaan aborttioikeutta kavennetaan korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen.

”Nyt on syytä kuunnella meitä satoja tai tuhansia naisia, jotka ovat tulleet tänne.”

Pari tuhatta mielenosoittajaa – joiden joukossa on myös merkittävä määrä miehiä – ei ole Yhdysvaltain mittakaavassa vielä paljon, mutta aborttioikeudella on kansan tuki.

Mielipidetiedusteluiden mukaan selvästi yli puolet yhdysvaltalaisista kannattaa abortin pitämistä laillisena. Pew-tutkimuslaitoksen mukaan 61 prosenttia uskoo, että abortin pitäisi olla laillinen kaikissa tai suurimmassa osassa tapauksista; 37 prosenttia katsoo, että sen pitäisi olla laiton ainakin suurimmassa osassa tapauksista.

Jakolinja puolueiden välillä on tullut entistä selkeämmäksi. Republikaanit vastustavat ja demokraatit kannattavat oikeutta aborttiin.

Tämä taipumus on ollut lievempänä olemassa aikaisemminkin, vuoden 1973 aborttipäätöksestä lähtien.

Silloin istuva republikaanipresidentti Richard Nixon ei tosin kommentoinut lakia mitenkään. 1970-luvun lopun demokraattipresidentti Jimmy Carter ei erityisemmin kannattanut aborttia mutta ei halunnut myöskään kumota aborttioikeutta.

Abortista tuli poliittinen kiistakysymys Ronald Reaganin kaudella 1980-luvulla. Ennen Reagania konservatiivit eivät nähneet abortin vastustamista poliittisesti tarpeeksi suosittuna.

Nykyinen presidentti Joe Biden on ollut ristiriitainen aborttikannanotoissaan. Vuonna 2007 hän kirjoitti muistelmissaan abortin olevan hänen mielestään väärin. Samalla hän korosti, ettei halua tuputtaa näkemyksiään muille. Presidenttikaudellaan hän on puolustanut voimakkaasti aborttioikeutta.

Edesmennyt kirjailija Christopher Hitchens aikanaan ihmetteli Vanity Fair -lehden kolumnissaan, kuinka paradoksaalinen aborttikysymyksen poliittinen jakolinja Yhdysvalloissa on – verrattuna muuhun poliittiseen ajatteluun.

Tässä kiistassa vasemmisto on puolustanut autonomisen yksilön oikeutta olla joutumatta valtion puuttumisen kohteeksi, kun taas oikeisto on halunnut ison hallituksen sekaantuvan kaikista intiimeimpään kuviteltavissa olevaan asiaan.

Monelle republikaanille Roe V. Waden kumoaminen ei siis suinkaan ollut järkytys.

Abortin vastustajia osoittamassa mieltään kesäkuun 13. päivänä lähellä korkeimman oikeuden rakennusta Washington DC:ssa.

21-vuotiaalle abortinvastustajalle Autumn Higashille (o.s. Lindsey) korkeimman oikeuden päätös oli riemun aihe.

”Useat meistä kokevat tämän ehdottomasti voiton hetkeksi”, Higashi sanoo.

”Mutta toisaalta se ei ole suoranaisesti meidän sukupolvemme voitto. Meitä edeltävät sukupolvet ovat tehnneet töitä tämän puolesta jo vuodesta 1973.”

Higashi on myös abortinvastaisen Students for Life -opiskelijajärjestön tiedottaja.

Hän korostaa, että asenteiden muuttaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin lain muuttuminen. Higashista abortin pitäisi olla paitsi laiton, myös vaikeasti kuviteltavissa oleva ja tarpeeton.

”Voimme tehdä abortista laittoman joka osavaltiossa, mutta haluamme silti tehdä töitä sen eteen, että ihmiset ymmärtäisivät ihmiselämän arvon tärkeyden.”

Higashin yhteiskunnallinen herätys tapahtui 16-vuotiaana, kun hän luki Teen Vogue -lehteä.

Yhdessä jutussa puhuttiin raskaudenkeskeytyksestä hänen mielestään liian kevyeen ja humoristiseen sävyyn. Higashin mielestä kyse ei ollut koomisesta pikkujutusta vaan elämän ja kuoleman kysymyksestä.

Hän päätti tehdä vastinevideon ja laittoi sen YouTubeen. Siitä lähtien Higashi on identifioitunut ”elämänpuolustajaksi” (pro-life) – siis abortinvastustajaksi.

Higashi on myös mukana toiminnassa, jolla pyritään auttamaan raskaana olevia naisia yliopistokampuksilla.

”Haluamme varmistaa, että nämä naiset tietävät oikeutensa. Liian usein heitä kohdellaan asunnon saamisessa syrjivästi, koska he ovat raskaana. Tai professorit eivät ole valmiita ottamaan huomioon, että naisilla on pieni lapsi hoidettavana.”

”Haluamme varmistaa, että naiset saavat tarvittavat resurssit ja pystyvät menestymään ja kukoistamaan päätettyään pitää lapsensa”, Higashi sanoo nopealla nuotillaan.

Higashi kasvoi uskonnollisessa perheessä mutta korostaa, että aborttia vastustavat myös ateistit. Hän kertoo kavereistaan, jotka eivät usko Jumalaan mutta ajattelevat ihmiselämän alkavan syntymästä. Tavallisesti tämä ajattelutapa yhdistää kovan linjan abortinvastustajia.

Higashi sanoo, että Yhdysvalloissa on paljon nuoria naisia, jotka vastustavat aborttia, mutta eivät uskalla sanoa sitä julkisesti. Aborttioikeuden kyseenalaistaminen ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää, vaan se on vastakulttuurinen näkemys, hän sanoo.

”Monia jännittää kertoa näkemyksiään, koska he pelkäävät vastareaktiota. Minäkin saan uskomattoman määrän kielteistä palautetta. Meidän pitää myös jatkuvasti kohdata ihmisten ennakkokäsityksiä, joiden mukaan abortinvastustajat ovat vanhoja valkoisia miehiä, jotka vihaavat naisia.”

Abortinkannattajiin Higashi suhtautuu hieman säälien mutta ymmärtäen: hän uskoo, että heillä ei vain ole tarpeeksi tietoa sikiön kehityksestä.

"Meidän pitää poistaa kärsimys, ei kärsijöitä. Meidän pitää tehdä ihmisten elämästä vähemmän vaikeaa, ei lopettaa elämää."
Autumn Higashi, aborttioikeuden vastustaja

Mutta eikö abortti ole monella tapaa yhteiskunnallisesti välttämätön?

Yhteiskunnissa, joissa naiset voivat huonosti määrittää, milloin he synnyttävät lapsensa, naisen asema työmarkkinoilla kärsii. Yleensä laittomat ja naisille vaaralliset abortit lisääntyvät merkittävästi, kun abortti on laiton.

On myös selvää, että lapsen elämä ei ala kovin suotuisasti, jos hänen syntymänsä ei ole toivottu. Ekonomisti Steven Levittin ja toimittaja Stephen Dubnerin teorian mukaan abortin laillistaminen 1970-luvun alussa johti jopa väkivaltarikollisuuden vähenemiseen 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Tutkijat ovat erimielisiä teoriasta.

Mutta jos ajattelee abortinvastustaja Higashin tavoin, että ihmiselämä alkaa hedelmöittymisestä, näillä perusteluilla ei ole painoarvoa.

”Olen aina ihmetellyt, kuinka abortin kannattajien mielestä ratkaisu lapsen mahdolliseen kärsimykseen elämässä on tappaa lapsi”, Higashi sanoo.

Hän kertoo tuntevansa monia ihmisiä, jotka adoptoitiin lapsena.

”He ajattelevat, että elämä on saattanut olla vaikeaa, mutta he eivät toivo, etteivät he olisi olleet lainkaan olemassa. Meidän pitää poistaa kärsimys, ei kärsijöitä. Meidän pitää tehdä ihmisten elämästä vähemmän vaikeaa, ei lopettaa elämää.”

Samaan tyyliin hän vastaa kysymykseen mahdollisesta abortin rikollisuutta vähentävästä vaikutuksesta.

”Otetaanpa nyt tarkasteluun kokonainen vankilapopulaatio. Siellä on ihmisiä, jotka ovat tehneet hirvittäviä rikoksia. Olisiko se ok, jos ajattelisimme, että tapetaanpa nämä kaikki rikolliset?”

”Syntymättömät lapset ovat kaikista haavoittuvimmassa asemassa. Onko paras ratkaisu vain tappaa heidät, koska he saattavat päätyä köyhyyteen ja rikollisiksi? Mielestäni se ei ole inhimillinen lähestymistapa tähän ongelmaan?”

Joissain etelän osavaltioissa, kuten Alabamassa, laki ei anna enää oikeutta aborttiin edes raiskauksen uhreille.

Higashin mielestä heillä ei pitäisi olla oikeutta aborttiin sen enempää kuin muillakaan.

”Perustuuko ihmisen arvo siihen, miten hän on saanut alkunsa?”, Higashi kysyy.

”Meidän pitää varmistaa, että raiskaajat joutuvat vastaamaan teoistaan kovimman kaavan mukaan. Mutta pitääkö lapsen maksaa isänsä synneistä, ja pitääkö raiskauksen väkivaltaan vastata abortin väkivallalla?” Higashi jatkaa dramaattisella retoriikallaan.

Hän kertoo toisesta aborttia vastustavasta aktivististista, Ryan Bombergeristä, joka sai alkunsa nimenomaan raiskauksesta.

”Hänen raiskauksen uhriksi joutunut äitinsä päätti, ettei tee lapsestaan abortin uhria”, Higashi sanoo.

Ja sikäli jos osavaltiossa abortti on täysin laitonta, Higashin mukaan abortteja tekevät lääkärit pitää asettaa syytteisiin henkirikoksista.

Usein monisävyisimmissä keskusteluissa abortin tekemisen ajankohta on myös relevantti kysymys. Alkion sydämenlyönnit alkavat noin kuudennen raskausviikon kohdalla. Pienimmät kohdun ulkopuolella selviävät keskosvauvat syntyvät 22. raskausviikolla.

Roe vastaan Wade ei taannut missään vaiheessa aborttioikeutta raskauden viimeisellä kolmanneksella.

Suomessa abortti on mahdollista saada sosiaalisista syistä 20. raskausviikolle saakka. Tosin 12. viikon jälkeen siihen tarvitaan Valviran lupa, joka käytännössä aina myönnetään. Jos on merkkejä sikiön kehityshäiriöstä, abortti on mahdollista tehdä erityisluvalla 24. raskausviikolle asti.

Joissain liberaaleissa Yhdysvaltain osavaltioissa, esimerkiksi Coloradossa ja Oregonissa, abortti on laillinen raskauden loppuun saakka.

Higashille raskaudenkeskeytyksen ajankohdalla ei ole mitään väliä. Hänelle kaikki abortit hedelmöittymisen jälkeen ovat murhia.

Aborttioikeusaktivisti Lacie Wooten-Holway puolestaan linjaa, että abortti on aina oikein.

”Myöhäisiä abortteja ei ole olemassa. Abortti on lahja, eikä se kuuluu minulle, minkälaisia päätöksiä ihmiset tekevät omaan elämäänsä liittyen”, hän sanoo.

Lukumääräisesti myöhäiset abortit ovat harvinaisia – samoin abortit, jotka tehdään raiskauksen uhreille.

”Ei ole mielenosoittajien tehtävä saada muutettua ihmisten mielipiteitä. Me teemme tätä puolustaaksemme oikeutta.”
Lacie Wooten-Holway, aborttioikeuden kannattaja

Kun liittovaltion tasoinen aborttioikeus on historiaa, oikeustaistelut siirtyvät osavaltioiden tasolle. Samalla naisten mahdollisuutta saada abortti yritetään turvata muillakin keinoilla.

Suurin osa raskaudenkeskeytyksistä tehdään nykyään lääkeaineilla, eikä käyntiä sairaalassa aina tarvita. Kyse on kahdesta pilleristä: mifepristonilla lopetetaan raskaus ja misoprostolilla tyhjennetään kohtu.

Jo aikaisemmin aborttioikeutta kannattavat järjestöt ovat eri puolilla maailmaa lähettäneet pillereitä maihin, joissa abortti on kielletty. Tällaista toimintaa lienee luvassa myös Yhdysvaltain sisällä.

Abortteja kannattava Looten-Holway ei usko pillereiden lähettämisen ratkaisevan mitään. Abortteja vastustava Higashi taas pitää tärkeänä, että pillereiden saantia vaikeutetaan. Hänen mielestään aborttipillerit ovat jopa vaarallisia naisen terveydelle. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n mukaan mifepristonin käyttö on aiheuttanut 0,65 kuolemaa 100 000 lääkkeen käyttäjää kohti. Tämä on lääkkeelle melko pieni luku. Ongelmia voisi ennemmin tulla siinä tapauksessa, jos lääkkeet eivät toimi, eikä tiettyjen osavaltioiden sairaaloissa autettaisi esimerkiksi kohdun tyhjentämisessä.

Abortin vastustajat ja kannattajat eivät edes yritä löytää asioita, joista voisi löytyä yhteinen sävel. Mutta se on koko Yhdysvaltain poliittisen kentän olemus nyt.

Demokraattien ja republikaanien välinen jakolinja vahvistuu. Toisen puolueen edustajien kanssa ei tavallisesti haluta olla missään tekemisissä saati sitten etsitä kompromisseja. Abortti on yksi voimakkaimmin kansakuntaa jakavista kysymyksistä.

Wooten-Holway sanoo, että hänestäkin polarisaatio on ongelma.

”Huolestuttaako se minua? Totta kai. Aionko lopettaa oman aktivismini? En helvetissä.”

Näissä olosuhteissa on aiheellista kysyä: muutetaanko kaikella aktivismilla ja mielenosoittamisella kenenkään mieltä, kun kaikki takertuvat omiin mielipiteisiinsä entistä voimakkaammin?

”Ei ole mielenosoittajien tehtävä saada muutettua ihmisten mielipiteitä. Me teemme tätä puolustaaksemme oikeutta”, Wooten-Holway vastaa.

”Minun täytyy jatkaa. Tiedän, että teen oikein.”

Siinä taitaa vihdoin olla asia, joka yhdistää abortin kannattajia ja vastustajia. Toisella puolella ollaan nimittäin aivan yhtä vakuuttuneita oman taistelun pyhyydestä.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »