Maailman kauneimpia rantoja. Filippiinien parhaat ravintolat. Täydellistä lekottelua. Tämä on oodi aurinkolomien kohteelle nimeltä Boracay.
Ensimmäinen ajatukseni Boracaylla on: tarvitsen aurinkolasit. Toinen ajatus: mikä ranta! Boracayn saaren päärannan, White Beachin, kaltaisia hiekkarantoja ei ole maailmassa monta. Meri on kristallin kirkasta, ja pitkä ja leveä ranta on niin valkoinen, että keskipäivän aurinko hohtaa häkellyttävästi. Ilman tummia laseja uhkaa lumisokeus.
Tuntuu naurettavalta, että tällainen paikka on edes olemassa. Aasiassa asuvana matkailutoimittajana olen käynyt lukemattomilla hiekkarannoilla. Olen nähnyt pieniä ja kauniita rantoja, ja olen nähnyt suuria ja komeita.
Boracayn neljä kilomeriä pitkä, palmujen reunustama White Beach on molempia: kaunis ja komea. Ja paljon enemmän. White Beach on täydellinen. Tämä on Ranta isolla ärrällä.
Jos ei ole koskaan kokenut täydellisen kaunista hiekka rantaa, sellaisen lumoa voi olla vaikea ymmärtää. Yritän selittää. White Beachin hiekka on silkinpehmeää mutta tarpeeksi tiivistä, jotta sillä on helppo kävellä. Ranta on myös loistava uimiseen. Meri syvenee tasaisesti, ja uimaan pääsee saman tien, vaikka jalat yltävät yhä pohjaan.
Näkymä on upea niin nousuveden kuin laskuvedenkin aikaan, jolloin moni muu ranta paljastaa vähemmän kauniin puolensa. Ja mikä parasta, vesi on niin turkoosia ja kirkasta, että se vetää puoleensa hypnoottisella voimalla.
On melkein mysteeri, miten näin suositulla ja ison Panayn saaren vieressä sijaitsevalla pikkusaarella vesi voikin olla näin kaunista. Selityksen täytyy olla hiekkapohjassa, jota jatkuu pinnan alla kauas rannasta.
Ennen Boracaylle saapumista ehdin miettiä pitkään, miksi filippiiniläiset aina puhuvat juuri Boracaysta, vaikka 7 000 saaren valtiossa on monta muutakin kaunista hiekkarantaa. Tämä on Filippiinien tunnetuin ja suosituin saari.
Sillä ja sillä saarella on hiekka kuin Boracaylla, filippiiniläiset tapaavat verrata muita lomakohteitaan juuri tähän.
Nyt ymmärrän. Tässä on mittatikku, jolla rantoja kuuluukin arvostella.
Boracayn White Beachin maine yhtenä maailman kauneimmista rannoista on ansaittu. Jutun voisi melkein lopettaa jo tähän. Tule Boracaylle ja näe täydellinen hiekkaranta.
Toki Boracayllakin on saatavilla monenlaista tekemistä. Voi ajaa mönkijöillä, käydä meriakvaariossa ja osallistua snorklausretkelle tai parin tunnin mittaiselle kurssille, jolla opitaan uimaan kuin merenneito. Sukelluskouluja on useita, ja moni suorittaakin täällä sukellusluvan. White Beachista nähden saaren toisella puolen sijaitseva Bulabog on tuulinen ranta ja erittäin suosittu kohde leijalautailijoille.
Suurin osa tekemisestä vaikuttaa tällä saarella kuitenkin hieman satunnaiselta – pääasia täällä on rantalepo ja biletys. Suosituimmat veneretketkin vievät kallioluodolle, jolla hypitään veteen korkealta kielekkeeltä. Rohkaisua hyppimiseen saadaan pohjattomasta määrästä olutta ja cocktaileja, jotka kuuluvat retken hintaan.
Houkuttelevimmalta aktiviteetilta vaikuttaa koko päivän retki läheiselle Carabao-saarelle, joka on säilynyt koskemattomana. Luvassa olisi pitkä, tyhjä autioranta. Ensimmäiset päivät Boracaylla käynkin sisäistä taistelua, lähteäkö retkelle Carabao-saarelle. Emmin ja huopaan. Pyörittelen puhelinta käsissäni, varaanko retken.
Suunnittelen myös sukeltamista Boracayn kuuluisimmalla sukelluskohteella Yapakilla. Siellä olisi hyvät mahdollisuudet nähdä haita ja isoja tonnikaloja.
Mutta Boracaylla on yllättävä vaikutus. Saari laiskistuttaa minut. Se saa rentoutumaan, ja kykyni tehdä päätöksiä herpaantuu. Perustelen itselleni, että jos haluaisin olla aktiivi lomalla, muualla Filippiineillä olisi siihen vielä otollisempia kin kohteita.
Apo-saarella voi sukeltaa kuvankauniilla koralliriutoilla kilpikonnien kanssa. Boholilla voi ihmetellä Suklaakukkuloiksi kutsuttua luonnonihmettä, ja Etelä-Leytellä sijaitsevan Pintuayn-saaren rantavesissä näkee lähes varmasti valashaita. Ja Palawanilla voi tehdä retkiä upeille, mystisen näköisille karstisaarille.
Mutta missään muualla ei ole yhtä helppo heittäytyä kiireettömään laiskotteluun kuin täällä.
Päivät lomasaarella löytävät rytminsä helposti. Makailen rantatuolissa palmun varjossa ja ihailen turkoosin vaihtuvia sävyjä, kuinka meri vaihtaa väriä aamun turkoosista illan vaalean vihreään.
Päivän suuri seikkailu on ravintolan valinta. Lounas- ja illallisaikaan kävelen rantaa pitkin tai hyppään sähkökäyttöisen tuktukin – filippiiniläisittäin tricyclen – kyytiin, ja suuntaan D’Mallille. Se on White Beachin keskiosassa sijaitseva putiikkien ja ravintoloiden keskittymä.
D’Mallissa on useita paikallisella mittapuulla maineikkaita ravintoloita. Monet niistä ovat tulleet niin kuuluisiksi, että ne ovat laajentuneet saarelta pääkaupunkiin Manilaan. On kreikkalaista tavernaa muistuttava Cyma, jonka erikoisuuksia ovat valkosipulilla kuorrutetut jättiravut ja suussa sulava grillattu lampaankylki. On Real Coffeen munakkaat, Spice Birdin täydelliset nyhtöpossupurilaiset, Backyard BBQ:n pihvit ja Mayasin filippiiniläiseen tapaan rapeaksi uppopaistettu, syntisen rasvainen possunmaha. Ja on Jonah’s Fruit Shakes, jonka mangopirtelöitä moni kävijä kehuu Boracayn parhaiksi. Tosin saarelta löytyy muita yhtä hyviä pirtelöpaikkoja.
Kallis fine dining ei ole vielä tänne rantautunut. Edellä mainitut ovat kaikki paikkoja, joissa jokaisella lomalaisella on varaa herkutella. Pääruuat maksavat alle kymmenen euroa.
Ero esimerkiksi Thaimaan suosittuun Phuketin saareen on se, että Boracaylla ravintolavaihtoehtoja on riittävästi muttei ylettömästi ja ne ovat kaikki lyhyen tricycle-matkan päässä. Lomallaan ehtii käydä läpi vaikka kaikki saaren tunnetut ravintolat. Se tuo leppoisaa pikkupaikan tunnelmaa.
Kuinka pitkään Boracay voi pysyä näin kauniina? Milloin saaren suosio hukuttaa alleen sen viehätyksen? Vielä 1980-luvulla se oli lähes tuntematon saari, joka houkutteli lähinnä hippimatkaajia. Yksi heistä oli muuan britti neito, joka ihastui White Beachin kauniiseen pohjoispäätyyn ja osti sieltä vuonna 1982 maatilkun paikalliselta kookospalmujen viljelijältä.
Robinson Crusoen tarinan inspiroimana hän kyhäsi rannalle ajopuista jättikirjaimet Friday’s ja rakennutti neljä bungalowia. Sähköä ei saarella ollut, illat vietettiin tähtien ja kynttilöiden valossa. Vuonna 1992 filippiiniläinen hotelliyrittäjä osti britiltä tontin ja laajensi Friday’sista saaren ensimmäisen luksushotellin. Hiljalleen White Beachille alkoi nousta muitakin hotelleja, mutta pitkään Boracay oli lähinnä filippiiniläisten suosiossa. Ulkomaiset matkaajat ovat löytäneet Filippiinien kohteet hitaasti.
Viimein 2000-luvulla matkailu alkoi kansainvälistyä, ja tänne ilmaantuivat korealaiset pakettimatkalaiset ja heidän vanavedessään kiinalaiset. Perässä seurasivat eurooppalaiset lomailijat. Vuonna 2011 Tripadvisorin käyttäjät äänestivät Boracayn maailman parhaaksi saareksi. Seuraavana vuonna saari sai saman tittelin matkailulehti Travel+Leisuren lukija äänestyksessä.
2010-luvulla täällä on eletty ennennäkemätöntä buumia. Yhä uusia hotelleja on rakennettu, vaikka suuret kansain väliset ketjut vielä puuttuvatkin, lukuun ottamatta saaren ylellisintä hotellia Shangri-Lata. Rantatontit on jo varattu, saari alkaa täyttyä betonista. Nyt nousee valtavia, korealaisten ja kiinalaisten suosimia hotellikomplekseja, joissa oman rannan puute on korvattu isoilla uima-altailla.
Se on tavallaan tragikoomista. Vieressä oleva turkoosi meri kävisi maailman houkuttelevimmasta uima-altaasta.
Aivan kaikki hotellit eivät sentään ole antaneet periksi uuden ajan toiveille. Esimerkiksi Friday’s on pitänyt kiinni perinteistään. Vaikka kyseessä onkin luksushotelli, sen palmujen ympäröimät bungalowit on edelleen rakennettu bambusta ja puusta.
Friday’sin hotellinjohtaja Arlene Durana kuulostaa saaresta puhuessaan melkein kaihoisalta. ”Muutama vuosi sitten Boracay oli maailman paras saari. CNN-kanava julkaisi juuri omat valintansa, ja Boracay oli pudonnut sijalle 15.”
Boracayn kultaisin aika alkaa pian todennäköisesti haipua, ainakin eurooppalaisten lomailijoiden näkökulmasta. Aasialainen ja eurooppalainen lomailukulttuuri ja mieltymykset ovat kovin erilaiset. Friday’s on hyvä esimerkki eroista: Durana kertoo, että hotelli on aasialaisille vieraille liian maanläheinen mutta eurooppalaiset rakastavat sitä. Eräs ruotsalainen vakioasiakas on käynyt hotellissa 18 vuoden ajan joka vuosi. Parempaa suositusta hotelli voi tuskin saada.
15 vuotta Friday’sin palveluksessa työskennellyt Durana kertoo kaipaavansa menneitä, rauhallisempia aikoja.
Toistaiseksi suosion varjopuolena ovat vain pitkin White Beachia pörräävät kaupustelijat, jotka tyrkyttävät turhankin innokkaasti matkamuistoja ja auringonlaskupurjehduksia. Mutta heidät vielä kestää.
Kiinalaisten ja korealaisten matkailijoiden alituista poseeraamista valokuvia vartenkin on hauska seurata. Ainakin vielä toistaiseksi Boracayn hyvät puolet vievät voiton.
Saanko tällä lomalla lopulta koskaan aikaiseksi lähdettyä sukeltamaan tai retkelle koskemattomalle Carabao-saarelle?
Sukeltaminen jää, koska Yapak on kovien virtausten takia niin vaativa kohde, ettei sille löydy lisäkseni muita halukkaita sukeltajia, eikä reissua järjestetä vain yhdelle asiakkaalle. Ja suurin osa Boracayn sukellusmatkaajista on aloittelijoita. Itseäni taas eivät tällä kertaa jaksa innostaa helpommat riuttasukellukset.
Sitten päätän, etten osallistu myöskään Carabao-saaren retkelle. Kyseessä ei tosin ole niinkään päätös kuin antautuminen.
Antaudun laiskuudelle. En vain jaksa soittaa ja varata retkeä. Päätöstä seuraavana aamuna olen onnellisempi kuin aikoihin. On rento ja raukea olo. Tiedän vihdoin, mitä Boracayn-viikolta toivon.
Haluan vetää päivittäiset sokerihumalat Crazy Crepesin banaani-nutella-suklaajäätelö-letuilla.
Haluan juoda yhden euron San Miguel -oluita rantaravintoloissa.
Haluan katsoa palmuja, joiden lehvät heiluvat sadekuuroa enteilevässä tuulenpuuskassa.
Haluan upottaa varpaani valkoiseen, silkinpehmeään hiekkaan.
Haluan kirmata turkoosiin mereen.
Haluan nukahtaa rantahierontaan.
Haluan unohtaa eilisen ja huomisen.
Haluan olla vaan tässä, tämän hetken.
Haluan lomalobotomian.
Ja niin saan kaiken, mitä tältä matkalta haluan. Boracay opettaa minulle jotain tärkeää. Ymmärrän vihdoin, mitä tarkoittaa lyhyt mutta merkityksellinen, nelikirjaiminen sana: loma.
VINKIT & HINNAT
Matka Boracay sijaitsee Flippiinien Visayas-saaristossa aivan Panay-saaren kupeessa. Nopein tapa matkustaa Boracaylle on lentää Panaylla sijaitsevalle Caticlanin kentälle, josta on viidentoista minuutin venematka saarelle. Halpalentoyhtiö Cebu Pacific lentää Caticlanille sekä Manilasta että Cebusta (menopaluu alkaen noin 60 e). Molempiin kaupunkeihin voi lentää Suomesta esimerkiksi Hongkongin kautta. Sadekausi ajoittuu Boracaylla kesä–lokakuulle.
Liikkuminen Saarella liikutaan paikallisilla tuktukeilla eli tricycleilla. Niitä voi vuokrata yksityiskuljetuksiin tai hypätä jaetun tricyclen kyytiin. Jaetussa kyydissä matka White Beachin päästä päähän maksaa 10 pesoa, eli noin 0,2 senttiä.
Tekemistä Boracay on suosittu sukelluskohde, vaikka sitä ei lasketakaan Filippiinien parhaiden sukellus paikkojen joukkoon. Myös snorklaaminen onnistuu suoraan rannasta ja veneretkillä. Bulabog Beachia pidetään yhtenä maan parhaista leijalautailurannoista.
Miniopas white beachiin Saaren kaunotar White Beach jakaantuu kolmeen alueeseen, ja jokaisella niistä on oma tunnelmansa. Rannan pohjoispäässä sijaitsee Station 1:ksi kutsuttu alue, joka on ”luksusranta”, levein, kaunein ja rauhallisin osuus. Sillä sijaitsevat monet rannan parhaimmista hotelleista, kuten Friday’s. Vilkkainta aluetta on taas Station 2 eli keskiosa, jossa sijaitsevat ostos- ja ravintola-alue D’Mall sekä vieri vieressä baareja ja yökerhoja.
Eteläosan Station 3:n sympaattisella rannanpätkällä viihtyy niin perheitä kuin reppureissaajiakin. Lisäksi Boracaylla on useita muitakin rantoja, kuten saaren pohjoispäässä sijaitseva komea Puka Shell Beach ja White Beachin vieressä oleva idyllinen Diniwid. Niillä on mukava käydä päiväretkellä, mutta kauneudessa ne eivät pärjää White Beachille. Käytännössä kannattaa valita majapaikka juuri White Beachilta: se on rannoista hienoin ja monipuolisin.
Majoitus Friday’sista saa huoneen noin 150 eurolla (fridaysboracay.com). Hyvä, keskihintainen vaihtoehto on kauniilla ja rauhallisella rannan pätkällä sijaitseva Sea Wind Resort, 2 hh alkaen 100 euroa (seawind boracay.ph). Hinta-laatu suhteeltaan parhaita on Strand Boracay, josta saa tyylikkään ja tilavan 60 neliön huoneen alkaen 60 eurolla (strandboracay.com). Hotelli sijaitsee muutaman minuutin kävelyn päässä rannalta.
Halpaa majoitusta etsivälle paras alue on Station 3, jossa kannattaa kysellä huonetta paikan päällä. Huoneen saa edullisimmillaan vuodenajasta riippuen 10–20 eurolla.
Jos jostain syystä ei löydä White Beachilta sopivaa majoitusta, hyviä alueita ovat myös Diniwid ja Bulabog. Niiltä on lyhyt matka White Beachille, ja majoitukset tapaavat olla edullisemmat.
