Äänivyöryn eurovaaleissa saanut Li Andersson totuttelee elämänmuutokseen – Mielen on ollut vähän vaikea pysyä mukana, hän myöntää

Ruskeat palkit ruuduttavat kylki kylkeen rakennettuja taloja Strasbourgin historialliseen keskustaan kuuluvassa La Petite Francessa. Li Anderssonin mielestä talot näyttävät siltä kuin ne olisivat syötäviä.

– Sellaisia piparkakkutaloja, hän sanoo.

Aamunhiljaisilla kaduilla tuntuu, että liikkeellä ovat vain me, muutama taivaalla syöksähtelevä pääsky ja erilaiset kuljetus- ja roska-autot. Turistimassat tulevat vasta hetken päästä. Bonjour! huikkaa pakettiautoa ajava mies.

Ollaan kesäkuussa valitun Euroopan parlamentin ensimmäisen täysistuntoviikon puolivälissä. Li Andersson on matkustanut Suomesta Strasbourgiin maanantaina: ensin varhaisella aamulennolla Pariisiin ja sieltä junalla pari tuntia tänne itäiseen Ranskaan. Hänellä on tapaamisia ja äänestyksiä aamusta illan suuhun.

– Tuntuu, että aamulentojen vuoksi on koko ajan pieni univaje, hän sanoo iloisesti.

Tänne hän eurovaaleissa pyrki, ja tänne hän pääsi, hurjalla 247 723 äänellä.

– Onhan se kyllä vähän vaikeaa pysyä henkisesti mukana tässä tahdissa. Tämä on iso elämänmuutos. Odotan, että kohta alkavalla kesälomalla olisi vähän aikaa prosessoida kaikkea tapahtunutta.

Voisi kuvitella, että äänivyöry toisi uudelle europarlamentaarikolle paineita. Miten täyttää ihmisten odotukset? Anderssonin mukaan paineita on ja ei ole.

– Jos alkaisin miettiä, mitä lähes 250 000 ihmistä minulta tarkalleen odottaa, tai ajatella, että pitäisi tehdä jokainen heistä tyytyväiseksi kaikissa päätöksissä, niin tulisin hulluksi. Tällainen on myös täysi mahdottomuus.

Siitä hän kuitenkin tuntee paineita, että onnistuu työssään mahdollisimman hyvin ja pääsee vaikuttamaan. Sivustakatsojaksi hän ei ole tänne tullut.

– Aion toimia niin kuin olen toiminut tähänkin asti, eli luottamalla omaan arvopohjaani ja tapaani tehdä politiikkaa.

Euroopan parlamentissa Anderssonilla on 719 meppikollegaa, uusi työympäristö ja poliittinen yhteisö. Lisäksi pitäisi löytää perheelle sopiva koti Brysselistä. Puoliso Juha Pursiainen ja kolmevuotias Ava muuttavat vasta sitten, kun asiat ovat järjestyksessä. Andersson uskoo, että siihen menee ainakin puoli vuotta. Sen ajan hän reissaa viikonlopuiksi kotiin Suomeen.

Avalle hän ei ole vielä juurikaan muutosta puhunut.

– Hän ei vielä oikein sitä tajua. Sitten kun oikeasti muutamme, niin puhumme siitä enemmän. Totta kai hän huomaa, että olen poissa. Mutta sitä poliitikon arki on muutenkin.

Pursiaisesta ei tule Brysselissä koti-isää, vaan hänellä on omia suunnitelmia. Tarkemmin Andersson ei halua niitä paljastaa, koska ne ovat puolison yksityisasia.

– Pidän tärkeänä, että hänellä on myös jotain itselleen kuuluvaa tekemistä ja tapoja toteuttaa itseään.

Andersson puhuu Avalle äidinkieltään ruotsia ja Pursiainen suomea. Brysselin kansainvälisissä kouluissa kieliä voisi tulla enemmänkin. Andersson kuitenkin toppuuttelee.

– Annetaan hänelle aikaa oppia nämä kaksi kieltä ensin.

Vaikka työ vie nyt Euroopan parlamentin saleihin ja kabinetteihin, Andersson haluaa pitää kiinni siitä, että tekee Avan kanssa tavallisia arjen juttuja: lukee, leikkii, maalaa. Ne ovat lapselle tärkeimpiä asioita.

– Toivon myös, että voin omalla esimerkilläni osoittaa, että on tärkeää toimia sen muutoksen eteen, minkä haluaa nähdä maailmassa.

Strasbourgin keskustasta on parinkymmenen minuutin raitiovaunumatka Euroopan parlamenttiin. Raitiovaunu ohittaa ensin Zaran ja Uniqlon kaltaisia kansainvälisiä ketjuliikkeitä sekä nurkan takana pilkottavan tavaratalon Galeries Lafayetten. Sitten katu levenee ja eteen avautuu historiaa uhkuvia rakennuksia, kuten entinen keisarillinen palatsi Palais du Rhin.

Parlamentin edessä olevalla rakennustyömaalla vinkuu sirkkeli, mutta ovaalin muotoiselle sisäpihalle ääni ei yllä. Kulkukortit hakkaavat vatsoja, kun sadat ihmiset marssivat pihan läpi ja katoavat sisään ovista, kuka minnekin muurahaiskeon uumeniin. Siellä ääniraita muodostuu kymmenien kielten sekamelskasta.

Li Anderssonin työhuone on ensimmäisessä kerroksessa. Sitä voi kuvailla sanalla tyhjä. Seinää hallitsevassa kirjahyllyssä ei ole edes paperilappusta, ja työpöydälläkin on vain näyttö ja tabletti. Vielä ei ole ehtinyt sisustaa.

Ensimmäisinä täysistuntopäivinä tunnelma on ollut parlamentissa jännitteinen. Äärioikeisto kasvatti kannatustaan eurovaaleissa, mikä on myllännyt valtasuhteita ja kuulunut meppien puheenvuoroissa.

– Poliittisessa retoriikassa on eroja verrattuna Suomeen. Äärilaidan äärioikeistolaiset ihan hyökkäsivät yhden vasemmistoryhmän nuoren naisen kimppuun, ja meidän ryhmänjohtaja antoi palaa takaisin aika kiukkuiseen sävyyn, Andersson kertoo.

Hänen paikkansa täysistuntosalissa on melko edessä, kolmannella rivillä, puhemiesten vasemmalla puolella.

– Meidän tehtäväksi jää pitää jöötä niiden arvojen puolesta, joita edustamme.

Seuraavana päivänä tämä näkyy, kun Andersson pitää ensimmäisen puheenvuoronsa. Hän vaatii, että EU käyttää kauniiden sanojen sijaan lainsäädäntövaltaa edistääkseen esimerkiksi reiluja työehtoja.

Andersson pääsee vaikuttamaan myös Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtajana. Se on suomalaismepeille harvinaista: edellinen kerta oli, kun Heidi Hautala toimi alivaliokunnan puheenjohtajana vuosina 2009–2011.

Andersson pääsee näin parlamentin vallan ytimeen.

Minkälainen ihminen Li Andersson on? Pyydetään häntä valitsemaan muutamista luonnehdinnoista.

Koti-ilta vai juhlat?

– Se riippuu… Ehkä sanon nyt kuitenkin juhlat.

Intuitio vai järkeily?

– Järkeily.

Kärsimätön vai kärsivällinen?

– Kärsimätön, valitettavasti.

Lisäksi hän juo mieluummin kahvia kuin teetä ja valitsee sipsit ennemmin kuin suklaan. Jotain kertoo myös se, että hän juoksi puolimaratonin eurovaaleja edeltävänä päivänä.

– Ei se ehkä kovin järkevää ollut, mutta tulipahan tehtyä, Andersson sanoo.

Alun perin hänen oli tarkoitus juosta ensimmäinen puolimaratoninsa toukokuussa. Hän oli asettanut tavoitteen itselleen, kun oli alkanut harrastaa juoksua runsas vuosi sitten raskaan ministeriajan ja eduskuntavaalien jälkeen. Mutta sitten samalle päivällä tuli työmatka.

– Olin, että ei perhana. Taas työ jotenkin laittaa kapuloita rattaisiin henkilökohtaisille tavoitteilleni.

Ainoa sopiva puolimaratonvaihtoehto oli eurovaaliviikonloppuna. Sinne oli mentävä.

– Niin, no, olen aika jääräpäinen projektien suhteen. Asiat, jotka päätän tehdä, yleensä kyllä sitten myös teen.

Juokseminen antaa Anderssonille energiaa ja tuulettaa päätä. Politiikan arki on intensiivistä, ja yleensä meneillään on monta juttua yhtä aikaa. Riskinä on, ettei aikaa jää ajattelulle.

Juoksu antaa tilaa ajatella. Andersson kertoo soittaneensa aika usein työkavereilleen kesken lenkin, että nyt tuli idea.

Reilun vuoden sisällä Li Andersson on vetänyt eduskuntavaalit, presidentinvaalit ja eurovaalit, työskennellyt kansanedustajana ja vasemmistoliiton puheenjohtajana sekä tehnyt gradun ja valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Åbo Akademista. Valmistumiselle oli nyt viimeinen hetki, sillä tutkintovaatimukset ovat muuttuneet.

– Siitä olen ehkä kaikkein ylpein, koska olin vähän epävarma onnistumistodennäköisyydestä.

Tällainen tahti voisi viedä mehut keneltä tahansa. Andersson sanoo joskus vitsailleensa, että on varmaan Suomen eniten loman tarpeessa oleva ihminen.

– Mutta on tämä sujunut tähän asti. Luulen, että tahtia jaksaa niin kauan kuin ylläpitää sitä. Jos tahtia hidastaa, sitten huomaa, onko väsynyt. Yleensä käy myös niin, että kun alkaa levätä, vie aikaa päästä kierroksilta alas.

Anderssonin gradu käsitteli sitä, voivatko valtiot rajoittaa turvapaikanhakua rajoillaan kansallisen turvallisuuden nimissä. Samaa asiaa puitiin eduskunnassa läpi kevään ja alkukesän.

Eduskunta äänesti ”käännytyslaista” eli rajaturvallisuuslaista Anderssonin viimeisenä kansanedustajapäivänä heinäkuussa. Lain läpimeno oli hänelle pettymys.

Andersson kertoo, että Euroopan parlamentin vasemmistoryhmän kollegat ovat ottaneen lain puheeksi Strasbourgissa.

– On kysytty, miten tämä on mahdollista. Iso pelko täällä on, että komissio ei tule poliittisista syistä puuttumaan tähän kunnolla, vaikka laki on ilmiselvästi EU-oikeuden vastainen. Toinen pelko on, että kun kyseessä on Suomi, joka on perinteisesti puolustanut ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, muiden maiden on helpompi seurata perässä.

Laki tuskastuttaa häntä selvästi.

– En olisi koskaan uskonut näkeväni Suomessa päivää, että ihan avoimesti ilmoitetaan, että vähät välitetään sitovista kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista.

Keskustelu poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista on nykyään täynnä syytöksiä ja vihaa.

– Yksi syy on se, että äärioikeiston ja hyvin radikaalin puheen normalisointiprosessi on ollut käynnissä pitkään. Sellaiset asiat, joita nykyään sanotaan ääneen, eivät olisi millään tavalla olleet hyväksyttäviä tai yleisiä vielä vuosikymmen sitten. Tämä on tosi vaarallinen kehityskulku, Andersson sanoo.

Toiseksi tilanteelle antaa polttoainetta myös ihmisten kokema epävarmuus ja turvaverkkojen puute.

– Päätöksentekijät ovat epäonnistuneet aika pahasti aidon hyvinvointipolitiikan tekemisessä 2020-luvulla.

Kyse ei ole vain sanoista vaan myös teoista. Kesäkuussa äärioikeistoon kytkeytynyt mies puukotti 12-vuotiasta lasta Oulussa. Vuosi sitten paljastui, miten äärioikeistolaisryhmittymä oli suunnitellut iskuja päättäjiä kohtaan ja valmistanut aseita 3D-tulostamalla.

Andersson korostaa, että on väliä, miten päättäjät käyttävät sananvaltaansa ja toimivat. Kritiikki osuu hallitukseen Strasbourgistakin.

– Ovatko kaikki puolueet aidosti valmiita puolustamaan arvoja, joista ne puhuvat? Minkälaisia konkreettisia toimia esimerkiksi hallitus tekee näiden äärioikeistolaisten ryhmittymien uhan torjumiseksi?

Lomalla Li Andersson suuntaa perheensä kanssa mökille Pohjanmaalle, meren rannalle. Mökki oli alun perin Anderssonin isovanhempien. Nyt hän ja hänen äitinsä omistavat sen yhdessä. Tarkoitus on olla ja puuhailla sitä, mitä Ava haluaa: pyöräillä, ulkoilla ja varmasti uidakin.

– Hän myös rakastaa mustikoita yli kaiken ja on aina täynnä hyttysenpuremia, kun käy metsässä poimimassa niitä.

Andersson itse on varannut mukaan leivontareseptejä – ainakin mustikkapiirakkaan ja tiramisuun – ja kirjoja, esimerkiksi albanialaiselta Lea Ypiltä ja saksalaisfilosofi Hannah Arendtilta. Hän lisää, että lukee Arendtia, jos fiilis on oikea.

Työlistaa hän ei mökille tee.

– Mieheni on ehkä se, jolla on taipumusta sellaiseen. Hän haluaa aina keksiä jonkin projektin ja hakata halot. Itse olen enemmän sellainen ihminen, jolle mökki on rentoutumista varten.

Li Andersson on ollut mukana Suomen politiikassa oikeastaan koko aikuisikänsä. Yksi puoli elämänmuutosta on, että nyt tehtävät Suomessa jäävät taakse: kansanedustajuus loppui heinäkuussa ja vasemmistoliiton puheenjohtajuus päättyy lokakuussa.

Andersson sanoo, että aikoo näkyä Suomen politiikassa jatkossakin.

– Suomea en aio jättää.