360-podcast: Eevan Kilven naamalla mainostettu äänikirjapalvelu raivostutti kirjailijat – tässä ratkaisu äänikirjakiistaan

Kuuntele tuore 360-podcast

Viime aikoina monet kirjailijat ovat nousseet äänikirjapalveluita vastaan. Digitaalisuus ja äänikirjat kun tarkoittavat kirjailijoille vähentyviä tuloja. Myös lukuaikapalveluiden välinpitämätön asenne ärsyttää. Viimeinen niitti monelle oli kun Bookbeat-palvelu mainosti ilmaista kokeilujaksoa Eeva Kilven elämänkerralla Helsingin Sanomien etusivulla.

– Mainostettiin kolmen kuukauden ilmaisjaksoa uusille käyttäjille ja siinä samalla mainostettiin Anna-Riikka Carlsonin kirjoittamaa Eeva Kilpi -kirjaa eli tavallaan Eeva Kilven kasvoilla mainostettiin, että nyt saa kirjoja ilmaiseksi, kirjailija-tutkija Tiina Raevaara kertoo.

Mainos oli monella tavalla banaali.

– Siinä mainoksessa oli myös selvästi hyvin toimeentulevan kokoomusnaisen käsi, missä oli sormuksia ja nyt tämä ihminen nimenomaan ei halua maksaa kirjallisuudesta mitään, Raevaara selventää.

Eeva Kilpi on monelle pyhä. Ja kun mainoksessa vielä hehkutettiin, kuinka “kreisii” maksuton kuuntelu on, monen mitta täyttyi.

– Äänikirjojen hirveän huonot tekijänoikeuskorvaukset ovat jo ainakin viimeisen vuoden aikana nostattaneet verenpainetta alan sisällä, sanoo Tiina Raevaara.

Kiistassa on kuitenkin sävyjä, minkä myöntää myös kirjailija Raevaara.

– Toisaalta vertailu on kauhean vaikeata, koska ostaisivatko kuuntelijat oikeasti kirjoja vai ovatko äänikirjat tuoneet merkittävässä määrin uutta yleisöä ja uutta kirjojen käyttöä?

Mutta kirjailijat loukkaantuivat ajatuksesta, ettei kirjallisuudesta tarvitsisi maksaa mitään.

– Että se on tämmöistä, ei minkään arvoista. Ja vielä Eeva Kilpi joka aikoinaan teki töitä kirjailijoiden ja kirjallisuuden arvostuksen kirjailijoiden elannon puolesta, niin hän joutuu tietämättään kasvoillaan antamaan kasvot tälle tämmöiselle.

Mainos johti myös toimenpiteisiin. Esimerkiksi kirjailija Sirpa Kähkönen veti pois Finlandia-palkitun 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia -teoksensa pois Bookbeatista.

Tappavatko siis äänikirjapalvelut suomalaisen kirjallisuuden, Tiina Raevaara kysyy muilta 360-podin keskustelijoilta.

– Ensinnäkin tunnustan, että kuuntelen äänikirjoja, aloittaa Eevan toimituspäällikkö ja kirjallisuusihminen Annaleena Jalava.

– On ihmisiä, jotka eivät tarttuisi fyysisiin kirjoihin, mutta kirjallisuus on nyt tullut heidän elämäänsä äänikirjoina. Äänikirjojen avulla voi toteutua jopa porttiteoria niin, että monet palaavat lapsuutensa lukuharrastukseen. Mutta ei mikään ajattelutyön tulos voi olla kreisihenkisen kampanjan pohjana.

Opettaja ja poliitikko Ulla Kaukola tunnustaa, ettei ole koskaan kuunnellut äänikirjoja.

– Ärsyttää, jos siellä on joku tietty tyyppi lukemassa, josta minä en pidäkään. Se lukija tekee valintoja, mitä se painottaa ja ja millaisella äänellä se lukee ja puhuu. Se ei vaan sovi minulle, Ulla Kaukola analysoi.

– Kaikki muuttuu koko ajan jotenkin yksinkertaisemmaksi. Nyt ei jakseta enää lukeakaan.

Vaikka kirjailijoiden ansiot per kirja ovat laskeneet, Tiina Raevaara näkee äänikirjoissa myös myönteisiä piirteitä.

– Sehän on ihanaa, että vuosien laskusuhdanteen jälkeen niin joku asia kirjallisuudessa kasvaa. Ja myös backlist eli kaikki aiemmat kirjani löytävät uusia lukijoita ja saan sitä kautta elantoa.

Juontaja Sami Kuusela toteaa, että Suomi ja muut pohjoismaat ovat äänikirjojen suhteen poikkeus.

– Ei lähes ilmaista sisältöä tarjoava lukuaikapalvelu-malli ole mikään Jumalan antama sääntö, toteaa Kuusela

– Esimerkeissä Jenkeissä äänikirjat ostetaan yleensä kappaleina.

Mutta mitä tilanteen korjaamiseksi tulisi tehdä? Kuusela listaa kolme vaihtoehtoa: kirjoista ei tehdä lainkaan äänikirjoja, äänikirjaversion julkaisemista viivästytetään niin, että ensin tulee paperikirja ja vasta vaikkapa puolen vuoden kuluttua julkaistaan äänikirja. On myös ehdotettu, että kirjailijat lukisivat itse teoksensa ja saisivat näin lisätuloja.

Keskustelijat eivät syty äänikirjojen kieltämiselle, eivätkä kaikki kirjailijat ole myöskään hyviä lukijoita. Mutta ääniversion viivästyttämisessä on ideaa.

Tiina Raevaara tarjoaa vielä lisäratkaisua, vaihtoehtoa, josta ei ainakaan vielä liiemmin puhuta.

– Mitä jos kirjan saisi kuunnella heti, jos maksaisi siitä suuremman hinnan?

Mutta olisivatko suomalaiset valmiita maksamaan esimerkiksi viisi euroa saadakseen kuunnella tuoreen teoksen?

– Luulen että voisivat maksaa, arvelee Ulla Kaukola.

– Osa tottakai voisi, pohtii Tiina Raevaara.

Myös Annaleena Jalava uskoo suomalaisten kirjallisuudenystävien maksuhalukkuuteen – varauksin tosin.

– Se riippuu varmasti tyypistä.

Olisiko tämä ratkaisu, jolla huolehdittaisiin kirjailijoiden ansioista mutta samalla säilytettäisiin äänikirjat ja niihin liittyvä bisnes? Tiina Raevaara on epäileväinen.

– Lukuaikapalvelut ovat kauhean huonoja ottamaan vastaan näitä ehdotuksia, asiaan perehtynyt kirjailija toteaa.

– Näitä on yritetty heille ehdottaa, mutta oikeaa dialogia ei synny, koska nämä molemmat suurimmat ovat ruotsalaisia firmoja ja tuntuu, ettei siellä olla halukkaita muutokseen. Keskustelua suomalaisten kirjailijoiden kanssa ei synny.

Äänikirjojen lisäksi jaksossa jutellaan sähköautoiluun liittyvästä jeesustelusta, Li Anderssonin äänijytkystä ja siitä, kuinka ihanaa on olla huono jossain.