7 syytä matkustaa Liettuaan – keräsimme vinkit
Rento ja salaperäinen Liettua on samaan aikaan kätevän pieni ja hämmästyttävän kirjava maa, jossa itä ja länsi yhdistyvät kiehtovaksi kokonaisuudeksi.
1. Menneen ja modernin mosaiikki
Kun kipuaa natisevia puuportaita Pyhän Johanneksen katedraalin tapulin ulkoparvekkeelle, näkee yhdellä silmäyksellä koko kaupungin kruusatuista kirkoista rupisiin neuvostolähiöihin. Samalla tavoittaa sen pitkän historian 1400-luvun linnoitustornin ja lasipilvenpiirtäjien välillä. Vanhanajan ilmettä ja uutta urbaania kulttuuria sopuisasti yhdistelevä Vilna on näppärän kokoinen pääkaupunki, jossa on sekä perinteisiä nähtävyyksiä että omintakeisia kuriositeetteja.
Tutustuminen Vilnaan alkaa parhaiten Unescon suojelemasta, komeaksi kunnostetusta vanhastakaupungista. Se on itäisen Euroopan laajimpia yhtenäisiä barokkityylisiä alueita. Sekoittuvine arkkitehtuurityyleineen ja kulttuuripiirteineen keskusta on lumoava labyrintti.
Mukulakivikaduilla kuljetaan kiireettömästi. Kirkonkellojen kumu yhtyy katusoittajan kitaraan. Vanhankaupungin sisäpihoilla on jäljellä myös repaleisempia tarinoita, samoin Užupisissa, boheemikaupunginosassa, joka on leikillisesti julistautunut itsenäiseksi taiteilija-alueeksi.
Ruoka- ja juomakulttuuri yhdistelee luovasti itää ja länttä. Liettua on pitkään toiminut siltana niiden välillä. Rytmi on rauhallinen, ja puistojen täyttämä kaupunki hengittää omaan tahtiinsa.
Vinkki: Vanhankaupungin yliopistoalueella sijaitsevan Pyhän Johanneksen katedraalista avautuu panoraama Vilnan keskustaan. Jonot eivät ole yhtä pitkiä kuin Tuomiokirkon tornissa.
2. Halėsin torin tuhannet tuoksut
Mummot verkkonyssäköineen ja hipsterit kangaskasseineen kumartelevat samojen kojujen ääressä komean teräsrangan kannattelemassa, kaikuvassa kauppahallissa. Torielämä on pienen tauon jälkeen vilkastunut Vilnassa, ja parhaista ostoskohteista on Halėsin tori.
Viime vuosisadan alussa rakennetun hallin puolella on pääasiassa herkku- ja ruokamyyjiä tiskeineen. Tarjolla on kaikkea mahdollista tuoreesta lihasta leivoksiin ja kauden sienistä juustoihin, valtaosin paikallisiin. Ruokatuotteiden tarjonta seurailee vahvasti kulloistakin sesonkia. Hallissa risteävät raikkaat ja rasvaiset tuoksut, ja kaiken yllä tuore leipä vetää puoleensa.
Taaemmassa hallissa myydään vihanneksia ja uusissa sivusiivissä vaatteita ja kenkiä. Lisäksi Halėsin torilla on monia lounaspaikkoja ja kahviloita, joista saa kaikkea perinteisistä lihalla täytetyistä perunataikinataskuista eli zeppeliineistä aina thaimaalaiseen katuruokaan saakka.
Vinkki: Torin päähallin vasemmanpuoleisella käytävällä toimii Roots, pieni mutta kattava kioski, jossa myydään juustoja, hunajaa, viinejä ja oluita, kaikki liettualaisten lähituottajien valmistamia.
3. Postikorttikuvia Trakaissa
Pientä Trakain kylää saartavan kuvankauniin järven keskellä idyllisellä saarella kohoaa Liettuan suuruudenaikojen symboli, Trakain linna. Trakai oli aikoinaan Mustallemerelle asti ulottuneen Liettuan suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, joskin näihin päiviin saakka säilynyt linna rakennettiin 1400-luvulla, jolloin valta oli siirtynyt parinkymmenen kilometrin päähän Vilnaan.
Kivi- ja tiililinnoituksen sisätiloja kiertelevät kapeat puuportaat, jotka ovat kesäaikaan tupaten täynnä lomalaisia. Romantisoitua historiaa esitellään ehostettujen raunioiden ohella muun muassa keskiaikaisilla rahoilla ja aseilla, ja kasematissa toimii historiallinen museo, jossa on esillä myöhempää esineistöä – etenkin 1700-luvulta olevat piiput ovat näkemisen arvoisia.
Parhaan perspektiivin linnaan saa pestaamalla jonkun veneretkiä kaupustelevan paikallisen kapteenikseen viidellä eurolla. Vajaan tunnin matka kiertelee idyllistä Galvė-järveä vehmaiden saarten lomassa. Vesi liplattelee rauhallisesti kokkaa vasten, ja silmä lepää luonnossa.
Trakai tunnetaan linnan lisäksi Krimiltä lähtöisin olevan turkinsukuisen kansan, karaiimien, kotina. Karaiimeja tuotiin sotavankeina Liettuan suuriruhtinaskuntaan jo 1300-luvulla, ja nykyään heitä on jäljellä kuutisenkymmentä. Karaiimiperinteet näkyvät etenkin loistavassa ruokakulttuurissa, kuten kybyn-piiraissa, lammaspadoissa ja polttavassa krupnik-snapsissa.
Vinkki: Lähellä linnalle vievää siltaa toimii Kybynlar, karaiimien ravintola, jossa historiaan voi tutustua vatsan kautta. Miltei vastapäätä ravintolaa on 1800-luvulta peräisin oleva kenesa-kirkko.
4. Mystinen Šiauliai
Pohjois-Liettuassa yksinäisellä paikalla, mutta hyvien yhteyksien tuntumassa Šialuiain kaupungin ulkopuolella sijaitseva ristikukkula on oudonkaunis näky ja kiehtova historiallinen kohde.
Kukaan ei oikeastaan tiedä, kuka kävi jättämässä ensimmäisen ristin mäelle, mutta noin kahdensadan vuoden aikana niitä on kertynyt sinne kymmeniä tuhansia, mahdollisesti jopa satatuhatta, monimetrisistä monumenteista pieniin ristikaulakoruihin sekä pyhäinkuvista muovikrusifikseihin.
Nykyään risteistä muodostuu oikea metsä, jonka sokkeloissa kävijät samoavat. Kesämyrskyn mustien pilvien kerääntyessä kukkulan taustalle ilmestys on kuin maalauksesta.
Katolisille ristikukkula on pyhä paikka, se symboloi uskonnon pysyvyyttä läpi uhkien. Liettualaisille yleisesti se on merkki kestävyydestä halki vaikeuksien. Neuvostovallan aikana ristikukkula jyrättiin maan tasalle, mutta se kohosi pian entistä suuremmaksi. Samalla ristit ovat osoitus Liettuassa kansallisesti tärkeänä pidetystä puuveistotaidosta ja sen säilymisestä.
Vinkki: Parkkipaikka on pieni ja ristikukkula suosittu, joten paikalle kannattaa mennä jo aamulla.
5. Lehtimetsien symboliset sarvipäät
Metsä- ja laaksoalue Keski-Liettuan maanviljelyalueen lomassa on luonnonrakastajan parhaiten pidetty salaisuus. Vaaleanvihreät lehtipuulehdot kahisevat, ja oksien välistä kimmeltää purojen kirkas vesi. Krekenavan luonnonpuistossa on polkuja, patikointireittejä sekä leiriytymispaikkoja, ja sen virroissa voi meloa. Tuuhea metsä kurottautuu kaikkialla ympärillä.
Krekenavan metsään koetetaan palauttaa luonnonvaraiseksi siellä aikoinaan elänyt visentti eli euroopanbiisoni. Se katosi Liettuasta 1800-luvun puolivälissä metsästyksen vuoksi.
Alueella vapaana asuvat parisataa biisonia pysyttelevät omissa oloissaan, mutta Krekenavan kylän tuntumassa Pašiliaissa toimii yleisölle avoin visenttitarha, jossa jyhkeitä otuksia voi nähdä luonnollisissa olosuhteissa suurissa aitauksissa ennen kuin ne vapautetaan metsään. Kosteat turvat höyryävät, kun eläintenhoitaja viskoo aitaukseen visenttien herkkua, sokerijuurikasta.
Visentti on Liettualle symbolisesti tärkeä, sillä kerrotaan, että suurruhtinas Gediminas oli visenttimetsällä nähdessään unen Vilnan perustamisesta.
Krekenavassa Via Baltican kupeessa on luonnonpuiston informaatiokeskus, sieltä saa tiedot alueesta ja sen monista mahdollisuuksista.
Vinkki: Visenttitarhalle kannattaa mennä iltapäivällä, jolloin visenttejä ruokitaan ja niitä näkee läheltä.
6. Satamakaupungin tunnelmaa
Liettuan kolmanneksi suurin kaupunki elää ja hengittää merta kaikilla kivillään. Klaipėdan taivaanrannassa näkee värikkäitä nostokurkia, ja satama onkin ollut kaupungin elinehto läpi eri aikakausien Saksan, Venäjän, Neuvostoliiton ja nykyisen Liettuan alaisuudessa.
Toisessa maailmansodassa Klaipėda jäi rintamien väliin ja tuhoutui pahasti, mutta historiaa säilyi vanhojen linnoitusten perustoista kanaalinvarren punatiilisiin makasiineihin. Vanha teollinen charmi nosto- ja kääntösiltoineen viehättää yhdistyessään nykyaikaiseen kaupunkikulttuuriin.
Matkailu on lisääntynyt viime vuosina. Klaipeda onkin muuttunut Kuurinkynnäksen kauttakulkukaupungista käyntikohteeksi, ja vanhoista satamarakennuksista on tullut hotelleja ja ravintoloita.
Rauhallisessa keskustassa voi seikkailla vaikka etsiskelemässä patsaita, joiden koskettaminen tuottaa onnea. Torilla kuulee yhä Klaipėdan kalakauppiaiden melskeen, ja lauantaisin järjestetään ”naapurimarkkinoita”, joihin lähialueen ihmiset tulevat myymään kaikenlaista. Pöydille on levitetty hunajaa, kurkkuja, auringonkukkia ja sesongin ensimmäisiä metsäsieniä.
Vinkki: Torin tuntumassa sijaitseva kadunpätkä, tai oikeastaan sisäpiha, Friedrichpassage, on täynnä oivallisia terassiravintoloita. Alueen tunnelma kielii Klaipėdan saksalaisesta historiasta.
7. Satukirjan Kuurinkynnäs
Kurjet kurottelevat kaulojaan sähkötolpan päähän vyyhdeksi kasatussa pesässään, ja kippuraisten puiden oksat viskovat varjoja maantielle. Männyt nousevat suoraan hiekkamaasta niin kuin puut olisivat paljastuneet sannan alta. Tuntuu kuin kulkisi jossakin satojen vuosien takana tai kenties satukirjassa.
Liettuan länsireunan pieni kummajainen, vuosituhansien aikana tuulten ja merivirtojen muovaama Kuurinkynnäs, kaartuu sadan kilomerin mittaisena ja keskimäärin vain parin kilometrin levyisenä rannikon suuntaisesti jättäen syliinsä laguunin ja toiselle puolelle Itämeren. Suolaveden raikkaus yhtyy kangasmetsän tuoksuun kynnäksen lumoavissa maisemissa kulkiessa.
Unescon suojelema alue tunnetaan eteenkin dyyneistään. Aiemmin hiekka vaelsi useita kilometrejä vuodessa peittäen alleen jopa kyliä. Nagliain ”kuolleet dyynit” kynnäksen puolivälissä ovat komeimmat. Kilometrin kipuaminen kuumalla hiekalla palkitaan mahtavalla panoraamalla.
Puolet Kuurinkynnäksestä kuuluu Liettualle, puolet Venäjän Kaliningradin alueelle. Nidan kaupunki Liettuan puolella on idyllinen punasinivalkoisine puutaloineen. Niistä voi vuokrata huoneita. Satamasta lähtee risteilyitä lähitienoolle ja dyyneille. Nidasta on parin kilometrin matka kynnäksen toisen laidan upeille hiekkarannoille. Autolla Kuurinkynnäkselle tulevalta peritään kahdenkymmenen euron maksu alueen herkän ekologisen tasapainon suojelemiseksi.
Vinkki: Nidan etelälaidalta lähtee polku Parnidžion dyynien näköalatasanteelle. Sinne on pystytetty suuri aurinkokello. Paikasta näkee horisontin ja auringonnousun ja -laskun.
