Tuulilasi

7 päivää Tiibetissä: Land Rover Experience Tour



7 päivää Tiibetissä: Land Rover Experience Tour

Ajoimme ikiaikaista silkkitietä maailman katolla. Kaukaa seitsemän vuoren takaa löytyi seutu, jota kuvaamaan ei riitä sana "maisema".
Teksti AMS, Markus Stier
Kuvat AMS, Markus Stier

Kello on kolme aamulla, kun moottorit käynnistetään. Näihin aikoihin Mount Everestin tutkimusretkikunnat varustautuvat vuoren eteläseinällä valloittamaan huipun. Meidän tukikohtamme on 3 800 metrin korkeudessa. Kunlun-vuoriston itähuipulla sijaitsevan Golmud-nimisen kaivoskaupungin valot muuttuvat nopeasti pienemmiksi. Tie alkaa pian nousta ylöspäin, ja tunnin ajomatkan jälkeen varsinaista tietä ei enää ole.

Tutkimusretkikunta rämpii heikkokuntoista kivien peittämää reittiä ylöspäin. Takapuskuri joutuu kärsijän rooliin jokea ylitettäessä. Keskinopeus on alle 50 km/h, ja seuraavaan sänkyyn on 1 100 kilometriä matkaa. Matkalla on tietysti muitakin yöpymismahdollisuuksia, mutta koska retkikunta ei ole vielä sopeutunut riittävästi korkeaan ilmanalaan, näin korkealla majoittuminen on liian vaarallista. Navigaattorin korkeusmittarin lukema näyttää 4 500 metriä, ja yksi matkaajista tarvitsee jo lisähappea päälle puskevan vuoristotaudin vuoksi.

Vasemmassa silmäkulmassa näkyy nouseva aurinko, joka muuttaa oikealla puolellamme olevan ylängön keltaisen ruohon syvän puna-oranssiksi. Sijainniltaan maailman korkeimman Lhasa-junaradan kimaltelevat kiskot halkaisevat maiseman.

Radan takana alkaa suuri tyhjyys. Kuuluisa ruotsalainen Sven Hedin, jonka vuosina 1893–1908 tekemät retket Länsi-Kiinan ja Tiibetin läpi johtivat matkabuumiin maailman kaukaisimmalle huipulle, ylitti Chang Thangin ylängön kolmessa kuukaudessa tapaamatta ainoatakaan ihmistä. 

Tuntematon ja kaukainen maailma

Tiibetin myytti syntyi ennen kaikkea siitä, että kukaan ei päässyt sinne pitkään aikaan. Tiibet oli tutkimusmatkailijoiden kielletty hedelmä. Niinpä Karakorumin, Kunlunin ja Himalajan mahtavien kivimuurien takana piili legendoja Eldoradon henkisenä versiona pidetyn Shangri-Lan tapaisista mysteerisistä kuningaskunnista. Taruissa aarteet olivat piilossa, mutta todellisuudessa ne ovat kaikkien nähtävissä maisemien muodossa.

Tiibet on superlatiivien maailma; se on pinta-alaltaan yli kolme kertaa Suomea suurempi. Himalaja on maailman suurin ja korkein vuoristo, mutta silti vain sen kohdan eteläreuna, jossa Intian mannerlaatta törmäsi 50 miljoonaa vuotta sitten Euraasian laattaan. Himalaja saavutti nykyisen muotonsa yli 8 000 metrin korkuisine huippuineen vasta viimeksi kuluneiden kahden miljoonan vuoden aikana. Vuoristo kasvaa edelleen nopeammin kuin eroosio syö kalliota. Maaperän ikään verrattuna elämä Tiibetissä on hyvin nuorta. 

Mutkan takana on järvi ja sen takana hohtavan valkoisia vuorenhuippuja sekä häikäiseviä pilviä. Kuva on liian suuri minkä tahansa kameran muistikortille, eikä mittasuhteita pysty käsittämään. Kyltissä lukee 5 230 metriä. Maailman kahdesta tusinasta korkeimmalla olevasta tiestä noin 20 sijaitsee Tiibetissä. Vielä ylängöllä vietetyn viikon jälkeenkin keuhkot haukkaavat joskus tyhjää happea tavoitellessaan.

Mahtavat mittasuhteet

Henki voi salpautua silloinkin, kun ei tee mitään. Näin voi käydä esimerkiksi katsellessa valtavan kokoista Potala-palatsia, jossa on 1 000 huonetta ja 20 000 alttaria. Palatsi kohoaa pääkaupunki Lhasan yläpuolella. Pyhiinvaeltajat kiertävät sitä kolme kertaa myötäpäivään samoin kuin vanhaa kaupunkia, jossa sijaitsee Yokhang-temppeli. Tavoitteena on muuttua paremmaksi ihmiseksi seuraavassa uudelleensyntymässä.

Kiinalaiset valloittajat pitivät Tiibetin buddhalaisuutta taantumuksellisena ja vuonna 1959 paennutta päämiestä separatistisena. Hänen giganttisesta asumuksestaan he tekivät museon. 14:nnen Dalai Laman kuvaa ei saa näyttää. Matkaopas Tenzin on silti ylpeä nimestään. Syynä ei ole, että nimi on sama kuin Everestin valloittajalla Tenzin Norgaylla vaan se, että Tenzin on myös Dalai Laman nimi. ”Viisauden valtameren” syntymänimi on nimittäin Tenzin Gyatso. Kaima Tenzin vannoo: ”Hänen henkensä on edelleen täällä. Emmehän ole tyhmiä kiertäessämme museota ympäri”.

Lhasan laaksossa Yarlung Tsangpo -joki jatkaa rauhallista virtaamistaan idän suuntaan politiikasta välittämättä. Intiassa jokea nimitetään Brahmaputraksi. Myös Indus, Jangtse ja Keltainen joki saavat alkunsa täällä ylhäällä. Puolet ihmiskunnasta saa vetensä Tiibetin alueelta. Lukemattomat vuoristojärvet muodostavat turkoosinvärisiä täpliä kartalle. Pyhä Yamdrok-järvi on 4 600 metrin korkeudessa, ja pyhiä ovat myös korkeiden vuorten huiput. Pyhässä vedessä paljain jaloin seistessään huomaa, että vesi ei ole kylmempää kuin normaali järvivesi. Järven ympärillä on vuorenhuippuja, joiden sisään pitäisi kaivautua vähintään kilometrin verran ennen kuin oltaisiin Mont Blancin huipun korkeudella.

Vuori vaikenee

Vain Vuorten vuori puuttuu. Puhumme siis Chomolungmasta, kuten tiibetiläiset kutsuvat sitä, tai Mount Everestistä, joksi brittiläiset maanmittaajat kastoivat vuoren. Viimeisin korkeusmittaus antoi tulokseksi 8 850 metriä. ”Kolmas napa” on niin käsittämättömän suuri, että vuoren pohjoisseinämä ja huippupyramidi erottuvat erittäin hyvin vielä 70 kilometrin päässä sijaitsevan Snow Leopard Guest Housen edessä olevalta maantieltä. Tänään vuoresta ei kuitenkaan näy mitään. Kolonna odottaa turhaan kaksi ja puoli tuntia. Vuori ei kutsu enää, se kietoutuu vaikenemisen ja pilvien valtaan.

Buddhalaiset eivät ole ainoita, joille elämä antaa joskus toisen mahdollisuuden. Kolme päivää myöhemmin Katmandussa Buddha-Airin pieni kone nousee ilmaan aikaisin aamulla. Nepalin pääkaupungin yläpuolella on kaksi pilvikerrosta, mutta viiden kilometrin lentokorkeudessa näkyy loistava aamuaurinko, ja Himalajan pääselänne kohoaa valkoisen pumpulin yläpuolella.

Kone lentää puolen tunnin aikana kolmen yli 8 000 metrin korkuisen huipun yli, kunnes näkyviin tulee Everestin huippu. Se kohoaa Lhotsen vieressä sinisenä, ja sen kärjen ympärillä on pilviverho. Jumalatar vilkuttaa valkoisella huivilla, jolla vieraat toivotetaan Tiibetissä tervetulleiksi. Jakinlannalla vain välttävästi lämmitetyssä jurtassa vietetty jääkylmä Kirgisian yö on painunut jo unohduksiin, kuten myös ikuisuuksia kestäneet muodollisuudet Kiinan rajoilla sekä kolmen päivän uuvuttava kulku loputtomalla Taklamakan-aavikolla.

Legendaarisella vuorikiipeilijä Heinrich Harrerilla oli seitsemän vuotta aikaa tutustua Tiibetiin, mutta meidän piti tehdä se seitsemässä päivässä. Neljä Land Rover Discoverya ja seitsemän RR Evoquea jatkoivat matkaansa ja halkaisivat vielä Nepalin sekä Intian. Autot kestivät 50 päivän rasitukset ja selvisivät ehjin nahoin silkkitien seikkailusta.

Tässä kohtaa on hyvä muistella, mitä saksalainen tutkija Wilhelm Filchner totesi, kun hän pääsi paimentolaisten telttaan marssittuaan kuukauden ajan Tiibetin ylängöllä ja oltuaan lähellä kuolemaa: ”Ihminen tarvitsee vähän onnea, muuten elämä ei ole hauskaa”.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 6.4.2014