Kamtšatkan niemimaalta löytyy Venäjän komeimpia ja autioimpia luonnon­maisemia. Niitä asuttavat porot, ketut ja muut eläimet – kuten seudun matkailun vetonaulat, tuhannet ruskeakarhut. Retkeily alueella vaatii enemmän valmisteluja ja rahaa kuin esimerkiksi Suomen erämaissa. Omin päin maastoon ei ole menemistä. Karhusafareita tehdään etenkin Petropavlovskin kaupungista, josta voi ostaa päiväretken tai pidemmän reissun. Yleensä pakettiin kuuluu helikopterilento ja lyhyt veneretki. Jännittävintä on nähdä karhuja lähietäisyydeltä – aseistettujen vartijoiden turvaamana. Budjettireissaaja, jolla on aikaa, voi kiertää alueella hitaasti ostamalla kyytejä ja opastuksia paikallisilta.

Moni suomalainen ­luonnonystävä tietää, että maan itäosissa voi kesäkaudella nähdä karhuja retkeilyfirmojen katselu­majoista. Ahmojen bongaaminen on joillakin alueilla mahdollista sekin, ja se on aivan yhtä jännittävää. Niitä elää Suomessa vain muutamia satoja. Villeinä elävien ahmojen näkeminen on koko maailmassa niin harvinaista, että monet ulkomaiset luontokuvaajat tulevat vaikkapa Lieksaan juuri kuvatakseen niitä. Ahma ei ole kookas, mutta se on erittäin ketterä ja väkivahva peto. Katselusafarilla vietetään usein koko yö. Majassa on oltava hiljaa – mutta ihastuneet huokaukset eläimiä nähdessä sallitaan.

Sri Lankaa pidetään maailman parhaana paikkana nähdä leopardeja. Se ei silti tarkoita, että eläimen bongaaminen olisi varmaa. Niitä löytyy kansallispuistoista eri puolilta Sri Lankaa, mutta arviot leopardien määrästä maassa vaihtelevat 500–900 välillä. Eniten niitä on suuressa Wilpattun kansallis­puistossa, mutta parempi mahdollisuus nähdä eläin on Yalan puistossa. Jeeppisafarin sinne voi ostaa matkatoimistolta tai Tissamaharaman pikkukaupungissa suoraan kuskilta. Kun Mondo kävi Yalassa vuonna 2017, pitkänä retkipäivänä vastaan tuli paljon norsuja ja erilaisia lintuja – ei leopardia. Viimeisten viiden minuutin aikana, puistosta jo lähdettäessä, kissapeto löytyi! Se torkkui ja venytteli kallioilla alkuillan lämmössä.

Oma tietämättömyys naurattaa yhä, vuosienkin jälkeen. Olimme ensimmäisellä safarillamme ikinä, menossa oppaan ohjaamassa autossa Masai Maran suojelualueelle. Porteista sisään ajaessamme sanoin hiljaa ääneen, että ei sitten olla pettyneitä, jos ei nähdäkään leijonia, ovathan muutkin eläimet hienoja. Puolen minuutin päästä kuski jarrutti: tiellä istui iso urosleijona. Masai Mara on koko Afrikan otollisimpia paikkoja nähdä kissapetoja, ja erityisen hienoa puistossa on myös kauniisti kumpuileva maasto, jossa eläimiä on hyvä bongata ja kuvata. Miinus­puolena ovat sesonkien turisti­ruuhkat. Safariajeluja kannattaa tehdä vähintään pari kolme, katseltavaa riittää.

Intian luonnossa elää arviolta kolmisen tuhatta tiikeriä, ja määrä on kaksi kolmasosaa koko maailman tiikereistä. Parhaita paikkoja nähdä niitä ovat viime vuosina olleet Ranthambhoren, Bandhavgarhin ja Kandhan suojelualueet, mutta muualtakin tiikereitä löytyy. Niiden näkeminen on silti onnenkauppaa – moni kävijä ei näe niitä lainkaan, jotkut saavat seurata kokonaista tiikeripesuetta tunninkin. Tarjolla on tyyriitä safariretkiä tasokkaine majoituksineen, ja joskus nämä matkailijat asetetaan etusijalle: heidät viedään paikkoihin, joissa tiikereitä näkee varmimmin. Omatoimisen budjett­ireissaajan kannattaakin selvittää puiston tiikeritilanne tarkkaan etukäteen.

Susia katsellaan safariretkillä eri puolilla maailmaa Yhdysvaltojen Yellowstonesta Romanian vuoristo­seuduille ja Espanjan Sierra de la Culebraan. Mutta susilajien laajasta levinneisyydestä huolimatta villin suden näkeminen ei ole helppoa. Suomessa niitä voi nähdä esimerkiksi Kuhmossa yön kestävillä katselu­retkillä, joilla saattaa bongata myös karhuja, kenties ahmankin. Susien seuraaminen on usein kiehtovaa, varsinkin jos näkee monia eläimiä yhdessä: niiden laumakäytös ja koiramainen liikkuminen kertovat älykkyydestä. Samalla kokemus voi olla hyvin jännittävä. Jos susi ulvoo lähellä, ihmisen niskavillat nousevat taatusti pystyyn. Koska sudet liikkuvat joskus asutuilla alueilla ja voivat olla vaaraksi asukkaille, paikalliset eivät pidä susiretkiä aina yhtä kannatettavana matkailu­palveluna kuin vaikka karhujen katselua. Mutta juuri läheltä seuratessa susista voi oppia enemmän.