Voisiko 50 olla uusi 30? Pyöreitä täyttänyt toimittaja Manu Marttinen olisi halunnut jatkaa "henkisenä kolmikymppisenä"
Viisikymppisjuhlat eivät ole enää kahvikutsuja eivätkä ikääntyneet kovin raihnaisia. Onko 50 uusi 30 ja pitäisikö niin edes olla?
Täytyyhän juhlissa soittaa sellaista musiikkia, että vieraatkin viihtyvät. Näin ajattelin, ja siksi poltettavalla cd-levyllä oli ainakin Kentiä, Bo Kaspers Orkesteria ja Manic Street Preachersia, isoja nimiä vuosituhannen taitteessa. Rokkia, mutta hillityn asiallista sellaista. Samanlaiset olivat oikeastaan koko kolmekymppisjuhlani. Olutta, viiniä ja pientä purtavaa Taka-Töölössä. Päivänsankarin mukanokkela juhlapuhe ja lähibaariin kymmeneltä, ettei naapureita häirittäisi liian myöhään.
Elämä oli noihin aikoihin mallillaan samalla maltillisella tavalla. Oli avovaimo, maisterin paperit ja ensimmäinen vakituinen työpaikka talouslehdessä. Ulkomaanmatkoilla rinkka oli vaihtunut lentolaukkuun ja hostellit hotellihuoneisiin. Aiemmin pitkät hiukset olivat jääneet parturin lattialle.
Oli rapujuhlia, mökkiviikonloppuja, muutama purjehdusreissu, häitä ja dinnereitä. Pian ostimme ensimmäisen automme ja lapsen syntymän jälkeen kävin ensimmäistä kertaa autokauppareissulla Leppävaaran Sellon jättimarketissa.
