3–0-voitto Unkarista ei kerro koko totuutta, Helmareilta vaaditaan enemmän – lue koko joukkueen arvostelut tästä

Suomen hieman repaleinen kausi naisten Kansojen liigassa huipentuu touko-kesäkuun vaihteessa pelaamiseen lohkovoitosta ja A-liigaan noususta. Rehellisesti on sanottava, että noin isoista panoksista pelaamaan pääseminen kertoo enemmän B-liigan vastustajien tasosta, kuin siitä, että Helmarit olisi lohkon neljä ensimmäistä peliä pelannut erityisen hyvin.

Vaikka tiistaina Tampereella nähtiin ehkäpä kauden parasta Helmaria, Unkarin tasoista vastustajaa vastaan olisi toivonut silti näkevänsä monelta kantilta etevämpää toimintaa. Ehkä suurin vajaus liittyy pelirohkeuden tasoon ja sitä kautta kentällä tehtyjen ratkaisujen valintaan.

Ja tässä vaateessa katse on suunnattu jo tulevan kesän EM-kisoihin, missä Suomi huomattavasti kovemmassa seurassa elää tai kuolee onnistuneen puolustuspelaamisen lisäksi nopeiden suunnanmuutosten ja hyökkäysten laadun varassa. Jos tavoite olisi pelkästään selviytyä kunnialla Kansojen liigan B-tasolla, nyt nähtyyn pelaamiseen voitaisiin olla tyytyväisiä. Epäilen vahvasti, että Marko Salorannalla ja hänen valmennustiimillään on kuitenkin korkeampia tavoitteita.

Suomen pelaaminen on siinä mielessä ristiriitaista, että sen taktisella osaamisella ja tekemisellä pystytään kentälle luomaan loistavia tiloja ja etenemismahdollisuuksia. Sitten kun tullaan toteutusvaiheeseen, pelaajiin iskee jostain syystä liian usein turvallisuushakuisuus, joka vie pois kaiken sen edun, joka sitä ennen on onnistuttu rakentamaan. Pallonmenetyksen ja siitä seuraavan vastahyökkäyksen pelko on mielestäni aivan liian korkea, sillä en millään usko, etteikö pelaajien henkilökohtainen taitotaso riittäisi siihen tekniseen suoritukseen tai tilojen riittävän nopeaan havainnointiin, mikä peliä edistäisi nyt nähtyä paremmin.

Ja kun viittasin siihen vaateeseen, mikä EM-kisoissa, mutta myös mahdollisella Kansojen liigan A-tasolla on realismia, edellä mainittuja suoritteita pitäisi harjoitella nyt käynnissä olevassa sarjassa. Sen sijaan Tammelan tiistai-illassakin nähtiin, toki hienon voiton lisäksi, suurimmaksi osaksi pelaamista, mihin Suomi ei kovemmissa paikoissa hyvin todennäköisesti kykene.

Mitään kaaosjalkapalloa en toivo Helmareilta näkeväni, mutta paljon Unkariakin vastaan nähdystä kertoo se, että maalinsa lisäksi Linda Sällström koski palloon erittäin harvoin. Ymmärrän, että matalalla puolustavaa vastustajaa vastaan syvyyteen ja linjan taakse on vaikea juosta tai pelata palloa, mutta jollain tapaa hyökkääjät on saatava peliin paremmalla ja rohkeammalla tarjoilulla mukaan.

Rohkeammin ja nopeammin pystytään pelaamaan myös kontrolloidusti, liian usein ylitaktisen jalkapallon kritisointi liitetään holtittoman ja organisoimattoman pelin haihatteluun. Mikäli riskejä vältetään viimeiseen asti, tuloksellisesti voi pärjätä tasoisiaan tai heikompiaan vastaan. Itseä parempia kaadetaan tekemällä jotain toisin, ei odottamalla sitä, että vastustaja tylsistyy kuoliaaksi.

Mikäli esimerkiksi EM-kisoissa Helmarit joutuu puolustamaan pitkiä pätkiä syvällä, mikä on jopa todennäköistä, riiston jälkeen nopeat, oivaltavat ja myös pelottomat ratkaisut ovat menestymisen vaatimus. Juuri näiden pelitilanteiden kehittymistä olisin toivonut näkeväni nyt käynnissä olevan Kansojen liigan aikana, niitä pystytään harjoittelemaan myös ilman, että pelataan altavastaajana pitkiä pätkiä omalla puolustusalueella.

Kun pelin voittaa 3–0, on melkein pakko totta kai myös kehua joukkueen pelaamista. Aivan kuten aiemmin jo todettua, jos tämän pelin irrottaa isommasta kokonaisuudesta, ja käsittelee sitä siinä ympäristössä, missä pelataan omassa lohkossa kolmea vastustajaa vastaan, esitys oli varsin kelpo. Vastustaja riisuttiin lähes täysin kyvystä hyökkäyspelaamiseen ja sitä onnistuttiin liikuttamaan kentällä pitkälti halutulla tavalla.

Muutama oiva yksilösuorituskin nähtiin, ja toki kolme hyvin tehtyä maalia. Varsinkin ensimmäinen oli erinomainen näyte siitä, mitä toisen puolen laitapuolustajan rohkealla haastamisella ja vastapuolen kollegan oikea-aikaisella boksiin nousulla voidaan saavuttaa. Nea Lehtolan suoritus ohittamisessa sekä täydestä vauhdista keskittämisessä oli ensiluokkainen, Emma Koiviston puskuviimeistely täysin samanveroinen.

Lohkovoitto ja sitä kautta nousu A-liigaan ratkeaa kevään kahdella viimeisellä kierroksella, touko-kesäkuun vaihteessa. Hyvin todennäköisesti se ratkaistaan Helmarien EM-kisojen kenraaliharjoituksessa kotikentällä samasta tavoitteesta kamppailevaa Serbiaa vastaan. Melko herkullinen asetelma suomalaisen jalkapalloilun arvokisakesän aatoksi.

Helmarien avauskokoonpanon arvosanat Unkaria vastaan:

Tinja-Riikka Korpela, 7.

Melko lailla statistin roolissa läpi ottelun. Yksi ylärimalaukaus säikäytti, siinä tilanteessa konkarivahti oli katsojan roolissa. Mielenkiintoista on nähdä Marko Salorannan ratkaisu maalivahtivalinnan osalta, kun mennään kohti lohkovoiton ratkaisevaa päätösikkunaa sekä lopulta kesän EM-kisoja.

Emma Koivisto, 8.

Yksi Suomen näkyvimmistä Tammelassa. Upea viimeistely oikea-aikaisen nousun jälkeen vaikeaan palloon jäi ottelun voittomaaliksi. Jättää paljon tiloja taakseen hyökätessään aggressiivisesti edessä oleviin tiloihin, mutta mikäli Suomi haluaa olla vaarallinen ja uhata vastustajan maalia, Koivistoa ei saa suitsia. Tasapaino pitää löytyä keskikentältä.

Joanna Tynnilä, 8.

Pidin SK Brannin topparin pelaamisesta. Katkoi rohkeammin ja osallistui joukkueensa pallolliseen peliin myös pelipaikkaansa ylempänä. Ei isoja haasteita Unkarin hyökkäyksen toimesta, mutta virheetön ja uskaliaskin esitys erityisesti pallollisena.

Eva Nyström, 7.

Hieman konservatiivisempi ja varmistavampi rooli, kuin Tynnilällä. Ei moitittavaa siinä, miten pelistä suoriutui, mutta tällaisissa otteluissa myös toppari voisi ottaa isompaa roolia pallollisessa pelissä ja luoda enemmän vaihtoehtoja hyökkäysten käynnistämisessä.

Nea Lehtola, 8.

Suomen hyvissä hetkissä isossa roolissa. Hyvin hyökkäävä rooli varsinkin ensimmäisellä jaksolla, toisella pelasi sitten käytännössä vasenta topparia. Puolustussuuntaan ei testattu, mutta ylöspäin erittäin aktiivinen. Loistava suoritus voittomaaliin, oman vastustajan voittaminen pallolla 100–0, jonka jälkeen keskitys täydestä vauhdista täydellisesti kohteeseen.

Olga Ahtinen, 7.

Juuri siinä ytimessä, missä haluaisin Suomelta enemmän. Tottenhamin penkillä liikaakin viihtyvä Ahtinen pelasi hyvän peruspelin sillä pelipaikalla, millä mahdollisuudet vaikuttaa ja rytmittää oman joukkueen pelaamista ovat suurimmat. Pelituntuma on ensiarvoisen tärkeää saavuttaakseen tuolla paikalla kuitenkin sen halutun tason, millä peliä edistävät ja tiloja ylempää löytävät ratkaisut ovat mahdollisia toteuttaa. Tästä hetkestä kesään peliaikaa on tultava, muuten EM-kisat ovat liian kova paikka. Kaikki potentiaali on olemassa, mutta se ei tule ulos pelaamatta.

Eveliina Summanen, 7.

Seurajoukkuekaverukset jakavat vastuuta Suomen pelaamisesta maajoukkueen keskikentän ytimessä. Siinä missä Ahtisen minuutit Pohjois-Lontoossa ovat tiukassa, Summanen kellottaa ysikymppisiä hyvään tahtiin. Pelaa Tottenhamissa myös usein omaa joukkuetta parempia vastaan, joten pelisuunnitelma altavastaajan rooliin on tuttu. Unkaria vastaan hallitsi pelipaikkaansa, mutta omaa kykyä olla vielä paljon vaarallisempi.

Oona Sevenius, 6.

Kymppipaikalla iso vastuu linkittää keskikenttä hyökkäykseen ja varsinkin Sällströmin pallokosketukset kertovat, että siinä Seveniuksella jäi tiistaina piippuun. Toki vastuuta on myös pelattavaksi hakeutuvilla joukkuekavereilla, mikäli aloitteita ei tule, on vaikea tehdä mitään vastustajan linjaa repivää. Pelasi kuitenkin isohkolla säteellä, eli halusi osallistua peliin, mutta näitä vastustajia vastaan myös tuloksen pitäisi olla näkyvämpää.

Katariina Kosola, 6.

Pitkästä aikaa kunnolla mukana maajoukkuetapahtumassa ja juuri Kosolan kaltaisia pelaajatyyppejä Helmarit tarvitsee kokoonpanoonsa. Uskaltaa haastaa pallolla ja käyttää nopeuttaan, mutta aivan kuin Ahtisella, nyt tarvitaan pelejä. Erittäin repaleisen talven jälkeen pelituntuma on vielä kaukana optimista, vaikka Malmön paidassa kausi on alkanut jo kahdella täydellä ysikymppisellä. Terveenä ja täydessä kunnossa yksi avainpelaajista Suomen EM-kisaprojektissa, mutta matkaa sinne on vielä.

Aino Kröger, 6.

Avauskokoonpanon ainoa Kansallisen liigan pelaaja oli monessa mukana, mutta kun hyökkääjän suoritusta arvioidaan, tulokset ratkaisevat. Oli monesti aktiivisempi ja pelattavampi, kuin Sällström, mutta kun noin hyviin paikkoihin pääsee, pallo pitäisi laittaa verkkoon. Vaikka Unkarin verkko soi kolmesti, Suomella on maalinteon kanssa edelleen ongelmia.

Linda Sällström, 6.

Kaikkien aikojen eniten maaotteluja pelanneeksi suomalaiseksi jalkapalloilijaksi noussut Sällström vietti melko näkymättömän illan ennen kuin teki sen, minkä on tehnyt sinivalkoisessa paidassa nyt 62 kertaa. Maali oli hieno, mutta monen futistytön tai miksei -pojankin esikuva olisi varmasti halunnut paremmin peliin sisään. Joukkueen kiistaton johtaja, jonka merkitys tulevissa EM-kisoissa on edelleen varsinkin henkisellä puolella korvaamaton.