16-vuotias teinitähti Lamine Yamal ja uudistunut Espanja palauttivat sähköt ja elämykset EM-kisoihin – ja koko jalkapalloilevaan maailmaan

Seitsemän Ranskan pelaajaa on maalin ja pallon välissä, kun 16-vuotiaan Lamine Yamalin jalasta lähtee kierteinen pommi. Maaliodottama on 0,04. Laskelmien mukaan siis neljä laukausta sadasta, menee vastaavassa tilanteessa maaliin. Tämä peliteko oli Espanjalle menolippu arvokisafinaaliin, vuosien tauon jälkeen. Yamalille se oli lähtölaukaus tähtiin, muiden suurten joukkoon.

Vanha Espanja olisi pyrkinyt murtautumaan vielä lyhyillä syötöillä tuon maailman parhaan seitsemän pelaajan puolustusmuurin läpi ja hakenut paikkaa, jossa maaliodottama on, että viisikymmentä palloa sadasta menee maaliin.

Mutta tämä uusi Espanja tekee tulosta.

Hetkinen, alkoiko jalkapallossa uusi aikakausi?

Yamal, EM-kisojen puhutuimmaksi tähdeksi noussut pelaaja, syntyi tiki-takan kulta aikaan. Barcelonan valmentajana Pep Guardiola edisti ja jalosti pallonhallintapeliä, jossa joukkue pyrki pitämään pallon hallussaan suurimman osan ajasta. Tämä strategia painotti pitkiä syöttöketjuja, joiden avulla pyrittiin murtautumaan vastustajan puolustuksen läpi. Se johti aikanaan FC Barcelonan merkittävään menestykseen kansainvälisellä tasolla.

Espanjan maajoukkue omaksui samankaltaisen pelitavan, mikä auttoi heitä voittamaan peräkkäin Euroopan mestaruuden vuosina 2008 ja 2012, sekä maailmanmestaruuden vuonna 2010. Siitä lähtien Espanja on loistanut arvokisoissa pallonhallintatilaston kärjessä, ja pelitapa on levinnyt ympäri maailman ihailtuna ”oikeana tapana” pelata jalkapalloa.

2018 MM-kisoissa Espanja tippui neljännesvälierässä rangaistuspotkuilla Venäjälle, pallonhallinta oli ottelussa Espanjalla 79 prosenttisesti. 2021 EM-kisojen välierässä Italia kaatoi Espanjan myös rangaistuspotkuilla, ottelun pallonhallinta oli Espanjalla 71 prosenttisesti. 2022 MM-kisat neljännesvälierä Marokkoa vastaan, päättyi sekin varsinaisen peliajan jälkeen tasapeliin, La Rojan pallonhallinnan ollessa ottelussa 77 prosenttia, Marokko lähetti Espanjan kotiin rangaistuspotkuilla. Eikä viime MM-kisoissa lohkovaihekaan enää ihan helppo ollut, kun Espanja kärsi tappion Japanille, pallonhallintaprosentilla 83.

Espanja taisi tulla siihen tulokseen, ettei tämä ole enää voittavaa jalkapalloa. Jotain pitää muuttaa. Näissä kisoissa Espanja ei mahdu enää top 3 -sijoituksille pallonhallintatilastossa, mutta finaaliin he lähtevät ennakkosuosikkina ja monien jalkapallofanien ihannoimana.

Espanjan nousu finaaliin alkoi, kun valmentajaksi palkattiin suurelle yleisölle tuntematon nimi Luis de la Fuente. Hän on menestynyt Espanjan nuorisomaajoukkueiden kanssa, mutta aikuisten arvokisoissa hän on vieras tekijä.

De la Fuente on kertonut julkisesti valmennusfilosofiastaan, joka on helppo havaita Espanjan nykyisestä pelityylistä. Hänen mukaansa kuuluu kuunnella pelaajaa ja tietää, mitä tämä ajattelee missä tahansa tilanteessa. Hän yrittää tarjota pelaajilleen monipuolisia tapoja ja työkaluja, joiden avulla selviytyä kentällä erilaisista tilanteista.

Tässä filosofiassa on valtava ero valmennustyyliin, jossa valmentaja puhuu ja pelaajat yrittävät selvittää, mitä tämä haluaa erilaisissa tilanteessa tapahtuvan.

Peli, joka oli jo hetken muuttumassa valmentajakeskiöiseksi, on taas nostamassa pelaajat korkeimmalle jalustalle, ainakin Espanjassa. Tämä huokuu kentällä nuoresta Yamalista, sekä muista Espanjan pelaajista Yamalin ympärillä, kuten Dani Olmosta ja Nico Williamsista. Pelaajat uskaltavat ottaa riskejä ja käyttää yksilötaitoaan ja tekevät sen myös itsevarman oloisesti. Enää ei joka tilanteessa laidoilta tulla ylivoimasyöttelyllä, tai kierrätetä alakerran kautta houkutellakseen vastustajia puolelta toiselle.

Tukipilarina on Espanjan vahva yhdentoista pelaajan kollektiivinen yksikkö, mutta sen päälle on rakennettu vapaus pelaajien omaan visioon tehdä voittavia pelitekoja. Tämän seurauksena voimme kotisohvilla nähdä Yamalin laukauksen, jossa maaliodottama ei hivele taivaita, mutta vei kuitenkin Espanjan jatkoon, niin hyvä laukaus hänellä on.

Näemme myös keskityksiä, joita moni pallonhallintavalmentaja ei halua hyökkäyspelissään viljeltävän. Korkeita palloja, jotka lähtevät rangaistusalueen ulkopuolelta. Espanjan taitavat yksilöt eivät kuitenkaan vain roiski palloa mihin sattuu. Tästä taidonnäyte oli Olmon keskitys, joka oli millin tarkka syöttö rangaistusalueen sisään, jonka päätteeksi Merino puski Saksan kotimatkalle tästä moraaliseksi EM-finaaliksi kutsutusta puolivälierästä.

Yksilöiden pelatessa korkeammilla riskitasoilla, tärkeiden maalien lisäksi Espanja myös menettää pallon useammin kuin aikaisemmin.

Valmentaja de la Fuente on kuitenkin nostanut yhden tekijän pelaajassa muita ominaisuuksia tärkeämmäksi. Hänen mielestään kova työntekijä on ylitse muiden. Tämä näkyy muun muassa teinitähti Yamalin kaikessa tekemisessä. Hän on kahdensuunnan pelaaja, jolla hän jo nyt erottautuu maailmantähdistä kuten Cristiano Ronaldosta ja Kylian Mbappesta. Hän ottaa riskejä hyökkäyspelissä ja silti nöyrästi puolustaa espanjalaiseen tapaan pallon mahdollisimman nopeasti takaisin omalle joukkueelle ja jatkaa puolustamista, vaikka pallon riistäminen veisi joukkueelta joskus pidemmänkin aikaa.

Jalkapallo on nousemassa takaisin elämyksien ytimeen ja johtotähtenä toimii jälleen Espanja ja Lamine Yamal. Hyökkäävän jalkapallon tilalle on saapunut voittava jalkapallo. Yhtenäisen joukkuepelin kirsikkana kakun päällä ovat yksilöt ja heidän tarinansa, jotka herättävät katsojissa tunteita.

Herää kysymys, olisiko Suomen tarpeellista päivittää jalkapallon pelaajakehityspolkua? Poikien maajoukkueen pelitapa Palloliiton sivujen mukaan perustuu heidän näkemyksiinsä nykyjalkapallon vaatimuksista. Ensimmäisenä puhutaan pallonhallinnasta: Haluamme hallita palloa kaikissa pelin vaiheissa. Seuraavaksi puhutaan ylivoimien luomisesta laidoille.

Pitäisikö meidänkin korostaa yksilöiden voittavia pelitekoja, molempien maalien läheisyydessä? Vai onko meillä Suomessa edes mahdollista kehittää yksilöitä, joilla on laadukkaat keskitykset tai kaukolaukaukset tai hyvä pitkä syöttö, kun samalla kentällä harjoittelee usein niin paljon pelaajia, ettei tilaa jää pelinomaisille harjoitteille ja lyhytsyöttelystä tulee ainoa vaihtoehto?

Oli miten oli, uusi Espanja nuoren Lamine Yamalin johdolla tuli EM-kisoihin 2024 ja toivat mukanaan lahjan jalkapallon ystäville.