Harmaa, korkea rauta-aita erottaa tontin sitä ympäröivistä kaduista Vantaan Tikkurilassa. Maaliskuun puolivälissä tonttia peittävät paksut nietokset. Lumien sulaessa keväämmällä hankien alta paljastuvat tennis- ja jalkapallokenttä, grillikota sekä puutarhapalsta.
Tontin laidalla kohoaa suuri punatiilinen kerrostalo. Se voisi olla mikä tahansa vantaalaislähiön rakennuskompleksi.
Moderni ulkokuori kätkee kuitenkin sisälleen elämää, joka tuntuu 2000-luvun Suomessa kuin hypyltä menneisyyteen ja paluulta entisaikojen vaihtotalouskulttuuriin.
Talo on 150 Jehovan todistajan koti. Kukaan talon asukkaista ei käy töissä talon ulkopuolella. He palvelevat eri töillä Betel-perheeksi kutsuttua yhteisöään, joka on kuin miniyhteiskunta yhteiskunnan sisällä. Rakennuksen seinien sisällä toimii niin lääkäri, hammaslääkäri, sairaanhoitaja kuin kampaajakin.
Siellä huhkii pesulan työntekijöitä, painokoneiden hoitajia, kääntäjiä, kokkeja, toimisto- ja verstastyöntekijöitä ja autonkorjaajia.
Asukkaat eivät saa työstään palkkaa. Korvaukseksi työpanoksesta tarjotaan liki täysi ylläpito majoituksineen ja ruokineen sekä noin 200 euron käyttöraha joka kuukausi. Summasta asukkaat kustantavat esimerkiksi hygieniatarvikkeita, vaatteita ja huonekaluja.
Paitsi koti ja työpaikka rakennus on samalla myös Jehovan todistajien Suomen-haaratoimisto.
Tiedotusjohtaja Veikko Leinonen on lupautunut esittelemään meille jättikommuunia. Leinonen ottaa meidät vastaan komeassa aulassa, jonka lattiaa peittävät marmorilaatat ja jonka sohvat ovat mustaa nahkaa.
Nuorin yhteisön asukkaista on 19-vuotias ja vanhin 84. Asukkaista 70 prosenttia on pariskuntia, loput sinkkuja.
– Moni tulee tänne singlenä, löytää täältä kumppanin ja jatkaa asumista täällä yhdessä. Tänäkin vuonna usea täällä asuva pari on mennyt naimisiin, Leinonen kertoo.
Pariskunnat vihitään tien toisella puolella sijaitsevassa valtakunnansalissa.
Yhteisössä asuminen edellyttää lapsettomuutta. Jokainen visiittimme aikana tapaamamme asukas vakuuttaa, että lapsettomuus on täysin vapaaehtoinen ja oma valinta.
Painokoneiden huumaava jylinä kuuluu kauas. Suurissa halleissa koneet sylkevät uumenistaan Herätkää!- ja Vartiotorni-lehtiä. Näitä ja muita julkaisuja tuotetaan täällä lukuisilla eri kielillä.
Repertoaarista löytyvät muun muassa viro, latvia, liettua – ja afrikkalaisista kielistä bariba ja seychellienkreoli.
Yhteensä eri lehtiä painetaan täällä kuukausittain käsittämättömältä tuntuva määrä: noin miljoona kappaletta.
Uusi painokone maksoi kaksi miljoonaa euroa. Kone rahoitettiin lahjoituksilla.
Melina Löfman, 31, pinoaa Vartiotorneja kuulokkeet korvilla. Löfman eleli 11 vuotta sinkkuna yhteisössä, kunnes avioitui kuukausi sitten yhteisössä asuvan miehen kanssa.
– En ole koskaan halunnut lapsia. Mieluummin ottaisin vaikka koiran, Löfman naurahtaa.
– Ainakaan tähän maailmaan en halua lapsia. Ehkä sitten uuteen maailmaan voisin halutakin, hän lisää viitaten paratiisiin.
Mikä kommuunissa kiehtoo? Mitä täällä on sellaista, jota et tavallisesta asumismuodosta voi saada?
– Täällä on todella hyvä ilmapiiri ja aina seuraa tarjolla. Ystävien kanssa on kiva olla, ja toisiin voi luottaa, Löfman sanoo.
Vapaa-aikanaan Löfman pistäytyy kauppakeskus Jumbossa, kirjastossa, Helsingin keskustassa ja vanhempiensa luona Porvoossa.
Pesulassa valtavan kokoiset pyykinpesukoneet kieputtavat vaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita.
Laarissa lojuu numeroituja nyyttejä. Merkintöjen ansiosta 150 asukkaan pyykit eivät mene sekaisin. Näin suuren joukon pyykkiruljanssin hoitamiseen tarvitaan useita työntekijöitä.
Pesulan taukohuoneesta kuuluu hyväntuulista puheensorinaa ja naurua. Joukko naisia levähtää hetken kahvin ja kuivakakun äärellä.
27-vuotias Janita Haverinen on suht tuore vaimo: hän meni puolitoista vuotta sitten naimisiin yhteisössä puuseppänä työskentelevän Kosti Haverisen kanssa.
– Tällä hetkellä meillä ei ole lapsihaaveita, Janita Haverinen kertoo.
Elisa Isokoski, 32, Birgit Kaarre, 37, ja Saija Torppa, 22, ovat samoilla linjoilla. Naiset korostavat pitävänsä lapsista ja hoitavansa mielellään sisarustensa jälkikasvua.
Kirsi Varila on asunut yhteisössä kahdesti. Kun hän alkoi odottaa lasta, hän muutti aviomiehensä kanssa pois kommuunista. Pojan vartuttua pariskunta muutti takaisin.
Myös Veikko Leinonen asuu yhteisössä jo toista kertaa. Hän muutti vaimoineen pois, kun pariskunnan tytär syntyi. Nyt tytär on jo aikuinen, ja Leinoset asuvat täällä taas.
Tauon jälkeen pesulan työntekijät jatkavat hommia. Höyry kohoaa sihahtaen ilmoille, kun Isokoski, Haverinen ja Kaarre alkavat tottuneen näköisesti suihkia silitysraudoilla. Kaarre viikkaa puhtaita vaatteita ja asettelee niitä pinoihin.
Tapaamme vielä myöhemmin Kaarteen ja Isokosken aviomiehineen.
Jatkamme kierrosta ja kuljemme ohi kampaamon, jossa Taina Lindroos vääntää Ulla Strömforsin hiuksia kiharoille. Lindroos on asunut ja työskennellyt Betelissä 29 vuotta ja Strömfors yli 36 vuotta.
Yhteisön varttuneempien naisten etuihin kuuluu ilmainen kampaajakäynti kerran viikossa. Muut naisasukkaat käyvät kampaajalla kerran kuussa, ja miehet parturoidaan joka kolmas viikko. Ilmaiseksi tietysti.
Laskeudumme portaat alakerroksen autokorjaamoon, jossa seisoo näyttävällä Watchtower-tarralla koristettu tummanpunainen rekka. Sinisiin haalareihin ja lippalakkiin sonnustautunut Keijo Kiiski häärää rekan vierellä vuotavien jarrusylintereiden kimpussa. 40 vuotta kommuunissa asuneella Kiiskellä on hurahtanut 20 viime vuotta korjaamolla. Sitä ennen hän työskenteli yhteisössä muun muassa kirjapainossa ja sitomossa.
Puusepänverstas on Kosti Haverisen, 29, valtakuntaa. Nuori mies nikkaroi muun muassa leikkuulautoja ja tiskikaappeja.
Kuhmosta kotoisin oleva Haverinen kuului jo lapsuudessa jehovaperheeseen. Isosisko oli tuolloin töissä Betel-yhteisössä, mistä poika sai kipinän: ehkä hänkin joskus.
Nyt Kosti Haverisella on takana jo kahdeksan vuotta Betelissä.
– Onhan tämä erikoinen yhtälö asua omalla työpaikalla. Mutta en juuri kaipaa vapautta. Olen aikatauluihminen.
Vapaa-ajalla Haverinen patikoi luonnossa ja soittaa pianoa.
– Hauska yhdistelmä sinänsä soittaa pianoa ja sahata puusepänverstaalla sirkkelillä sormia uhaten, Haverinen naurahtaa.
Sukkuloimme hotellin käytäviä muistuttavassa asuntosiivessä kohti Birgit ja Mikko Kaarteen kotia. Huoneen numero 330 ovi avautuu valoisaan ja vaalean eri sävyillä tyylikkäästi sisustettuun kaksioon.
Mukana kulkeva Leinonen kertoo, että peruskalusto tarjotaan talon puolesta, muutoin parit voivat päättää sisustuksesta oman makunsa mukaan.
– Tai siis vaimon maun mukaan, Mikko Kaarre letkauttaa.
Birgit ja Mikko viettävät huhtikuun alussa 10-vuotishääpäiväänsä. Birgit Kaarre on ollut Betelissä 14 vuotta, ja Mikolla tulee kesällä täyteen 18 vuotta.
Aiemmin Kotipizzassa pizzakokkina työskennelleen Mikon ensimmäinen pesti yhteisössä oli yövartijan homma. Nykyään hän työskentelee kirjavarastossa. Mies pitää yllä leipurin taitojaan pyöräyttämällä parin kuukauden välein pizzoja kommuunin asukkaille.
– Leivon 180 pizzaa putkeen, Mikko naurahtaa. Moiseen urakkaan saa tosin hieman apuvoimiakin.
Pariskunta tutustui täällä. Seurusteluaikana he kävivät leffassa, kahvilassa, pizzalla ja laskettelemassa.
Birgit ja Mikko eivät kaipaa omia pienokaisia. Heille riittää sisarustensa lasten leikittäminen ja laulattaminen.
– Lapsettomuus on täysin vapaaehtoista. Kukaan ei sitä meiltä vaadi. Jokainen meistä tietää, että sitä edellytetään täällä asuvilta. On mahdollista, että joskus saamme lapsia, mutta sitten emme tietenkään tässä ympäristössä asu, Birgit sanoo.
Mikko myöntää:
– Olisihan lapsi hieno yllätys.
Sitten me tekisimme uudet suunnitelmat lapsen mukaan.
Kerrosta alempana Elisa ja Mikko Isokoski päästävät myös visiitille kaksioonsa.
Kemistä kotoisin oleva Mikko Isokoski, 35, työskenteli aiemmin kotipuolessaan leipurina. Betelissäkin hän on pyöräyttänyt hääkakkuja. Nyt hän työskentelee yhteisön postituksessa. Perhosta Keski-Pohjanmaalta kotoisin oleva Elisa Isokoski on työskennellyt pesulassa 12 vuotta.
Myös Elisa ja Mikko Isokoski kertovat viihtyvänsä kaksistaan.
– En koe tätä uhrauksena, Elisa sanoo.
– Tuo myös vapautta, kun ei tarvitse huolehtia lapsista, Mikko sanoo.
Kuinka paljon yhteisö on vaikuttanut siihen, ettette halua lapsia? Onko näkemyksenne tämän kommuunin tuotos?
Elisa Isokoski miettii pitkään hiljaa ja sanoo:
– En ole miettinyt tuolta kannalta. Olin niin nuori, parikymppinen, kun tulin tänne. En koe, että lapsettomuusnäkemykseni olisi sen kummemmin voimistunut täällä.
– Arvostan täällä tehtävää työtä eli raamatullista opetustyötä ja sen organisointia niin paljon, että se on tärkeintä, Elisa sanoo.
Kaimansa Mikko Kaarteen lailla myös Mikko Isokoski toteaa, että "olisi mahtavaa, jos olisi omia lapsia".
Jehovan todistajat uskovat maailmanlopun jälkeiseen maanpäälliseen paratiisiin. Niin myös Elisa ja Mikko Isokoski.
– Paratiisissa voisi rakentaa oman talon ja elää normaalimpaa elämää. Tykkään eläimistä, erityisesti hevosista. Paratiisissa voisin ratsastaa, kasvattaa itse ruokaa, hoitaa puutarhaa ja ehkä hankkia lapsiakin, Elisa sanoo.
Mikon haaveet ovat hyvin samansuuntaisia. Hän viittilöi ikkunasta näkyvään kommuunin etupihaan päin.
– Tuolla pidetään huolta puutarhasta. Siinä mielessä paratiisin odotus näkyy jo täällä. Ja joo, lapsia voisi paratiisissa tulla.
Yhteisössä eletään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen samassa rytmissä. Maanantai-iltaisin ja sunnuntaisin yhteisön jäsenet kokoontuvat yhteen ja pitävät hengellisen kokouksen.
Lisäksi ainakin yhtenä iltana viikossa aviopuolisot pitävät keskenään "perhepalvontaillan" eli tutkivat yhdessä Raamattua.
Lisäksi jokainen asukas käy oman seurakuntansa kokouksissa, joita pidetään eri puolilla pääkaupunkiseutua, sekä tekemässä kotikäyntejä, joihin pitää käyttää aikaa 10 tuntia kuukaudessa.
Veikko Leinonen kuuluu Betel-perheen johtoportaaseen eli haaratoimiston komiteaan yhdessä viiden muun kanssa.
Kuinka paljon yhteisön toiminnan pyörittäminen maksaa kuukaudessa?
– Jaa-a, vaikea kysymys, Leinonen sanoo.
Tovin mietittyään hän arvioi rahaa uppoavan "muutamia kymmeniätuhansia euroja kuukaudessa".
Arvio lienee reippaasti alakanttiin, sillä pelkästään asukkaille maksettavaan käyttörahaan, 200 euroa per naama, hurahtaa 30 000 euroa. Päälle tulevat ruoan, sähkön, lämmityksen, veden ynnä muiden kulujen kustannukset.
Miten yhteisön toiminta rahoitetaan?
– Koko toiminta pyörii pelkästään Suomessa asuvien Jehovan todistajien vapaaehtoisten lahjoitusten varassa, Leinonen sanoo.
Tällä hetkellä Suomessa on noin 19 000 Jehovan todistajaa.
Mikä kommuunissa asumisen idea on? Miksei täällä käydä vain töissä?
– Betel-kodilla on pitkä perinne. Täältä ohjataan Jehovan todistajien hengellistä toimintaa koko maassa. Yhteisö auttaa keskittymään hengelliseen toimintaan. Kaikki työt ovat samanarvoisia, onpa kyse paitojen silittämisestä tai sanan julistuksesta. Ne kaikki tukevat samaa päämäärää.
Miksi yhteisössä asuminen edellyttää lapsettomuutta?
– Betel perustettiin siksi, että täällä keskitytään töihin. Jos täällä olisi tusina lapsia, pitäisi järjestää päivähoito. Lasten hoitaminen olisi täällä liian iso homma, sillä he tarvitsisivat paljon huomiota, Leinonen sanoo.
Saako täältä poistua muualle kuin hengelliseen työhön?
– Totta kai saa. Joku lähtee vapaa-ajalla lenkille, joku shoppailemaan, kuka minnekin, Leinonen sanoo.
Entä tonttia ympäröivä aita?
– Aita estää ilkivaltaa. Virkavalta ehdotti aidan pystyttämistä toistakymmentä vuotta sitten, kun täällä liikkui nuorisoa. Ei aidassa sen kummempaa symboliikkaa ole. Jokin lehti kirjoitti tuolloin, että nyt suljettu yhteisö aitasi itsensä, Leinonen tuhahtaa.
Leinosen mukaan yhteisöstä saa vapaasti myös muuttaa kokonaan pois ilman pelkoa seuraamuksista. Hän huomauttaa, ettei pois muuttaminen tarkoita Jehovan todistajien yhteisöstä eroamista. Perheenlisäyksen vuoksi mittava määrä pareja onkin nostanut kytkintä.
– Lisäksi kymmenkunta pariskuntaa on muuttanut pois, koska nämä aikataulut eivät miellyttäneet parin toista osapuolta. Eihän tämä ole helppo paikka asua.
Kierroksen lopuksi tiedotusjohtaja Veikko Leinonen painottaa, että yhteisössä eletään uskon vuoksi.
– Ei kukaan täällä asu luumupuiden, uima-altaan tai bodaussalin takia. Niitä on tarjolla muuallakin. Jos ei usko Raamatun lupauksiin paratiisista, tällainen yhteisössä asuminen vaikuttaa päättömältä. Mutta me uskomme, että paratiisi on tulossa. Ja se on lähellä. ●
Suomen-haaratoimisto
Jehovan todistajien Suomen-haaratoimisto valmistui Vantaan Tikkurilaan 1962. Nykyään rakennuksessa on neliöitä 21 000, ja se sijaitsee 3,5 hehtaarin suuruisella tontilla.
Asuntoja on noin 80. Avioparit asuvat 42 neliön kaksioissa ja sinkut yksiöissä.
Rakennuksessa on muun muassa pesula, lehtipaino, kirjavarasto, puusepän- ja metalliverstas, maalaamo, verhoomo, autokorjaamo, sauna, punttisali ja uima-allas.
Pienestä kanttiinista voi ostaa kemikaalituotteita ja virvokkeita.
Haaratoimiston asukkaita kutsutaan Betel-perheeksi.
Alussa Betel-perheeseen kuului 35 asukasta, nykyään 150.
Betel tarkoittaa Jumalan huonetta.
Yhteisön
päiväohjelma
7.00. Aamupalvonta.
Sisältää raamatullisen johdannon, keskustelua ja aamiaisen.
8.00. Työt alkavat.
12.00. Lounas.
13.00. Työt jatkuvat.
17.00. Vapaa-aika alkaa.
