Paljonko maahanmuuttajia tarvitaan, jotta kestävyysvaje täyttyy? 10 kysymystä työperäisestä maahanmuutosta

Miten työperäinen maahanmuutto vaikuttaa julkiseen talouteen, jos tarkastellaan pienipalkkaisimpia maahanmuuttajia?

Olemme valtiovarainministeriössä tehneet tällä hallituskaudella monenlaisia laskelmia – esimerkiksi laskeneet, miten tulonsiirrot, verotus ja sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö muotoutuisivat, jos maahanmuuttaja tulee tänne noin 30-vuotiaana, elää ja tekee työtä täällä ja saa lopuksi eläkettä.

Vaikka hän saisi kohtalaisen pientä palkkaa, hänen vaikutuksensa julkiseen talouteen näyttäisi olevan suhteellisen neutraali.

Jos hän tienaa esimerkiksi 1 600 euroa kuukaudessa, vaikutus julkisiin kuluihin on varsin pieni.

Entä jos maahanmuuttaja tienaa enemmän kuin 1 600 euroa kuussa?

Suurempaa palkkaa saavan maahanmuuttajan elinikäiset vaikutukset julkiseen talouteen ovat myönteisiä.

Kuinka paljon työperäistä maahanmuuttoa tarvittaisiin?

Peruslaskelmassa oletetaan, että vuodessa Suomeen muuttaa keskimäärin 15000 ihmistä enemmän kuin täältä muuttaa pois. Jos maahanmuuttajia olisi 7 500 enemmän, kestävyysvaje pienenisi 0,3 prosenttiyksikköä.

Koska vaje suhteessa bruttokansantuotteeseen on noin kaksi prosenttia, voimme siis karkeasti laskea, että kestävyysvajeen saisi kurottua umpeen vastaanottamalla vuosittain noin 45 000 työperäistä maahanmuuttajaa enemmän kuin tähän asti.

Se on silti vain luonnehtiva oletus. Laskelmissa ei voi ottaa huomioon maahanmuuttajien erilaisia lähtökohtia ja olosuhteita. Esimerkiksi heidän saamansa koulutus voi olla erilaista kuin keskimääräisen kantaväestön edustajan saama.

Onko tavoite oikeasti saavutettavissa?

Jos haluamme ratkaista julkisen talouden kestävyysvajeen työperäisen maahanmuuton kasvulla, 45 000 työperäisen maahanmuuttajan vuosittaista lisäystä tarvitaan useiden vuosien ajan. Se on varsin suuri määrä ihmisiä. Kyseessä olisi radikaali tavoite ja yhteiskunnallinen muutos. Jos tänne tulisi joka vuosi 40 000 ihmistä enemmän kuin nyt, 15 vuoden kuluttua Suomessa asuisi 675 000 ihmistä enemmän.

Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen mukaan Suomeen muuttaa joka vuosi 25 000 ihmistä enemmän kuin aikaisemman ennusteen mukaan. Lisäys kohentaa julkista taloutta ehkä nopeastikin, jos maahanmuutto on työperäistä. Jos maahanmuuttajat taas ovat enimmäkseen esimerkiksi lapsia tai suojelua hakevia, kohenemista on odotettava pitempään.

Onko tavoite realistinen?

Sitä on hyvä pohtia. Ei ole selvää, kuinka paljon voimme vaikuttaa siihen, miten paljon ihmisiä saadaan muuttamaan Suomeen ja miten paljon juuri tämän asian varaan kannattaa laskea julkisen talouden korjaamisessa.

Mikä olisi työperäistä maahanmuuttoa tehokkaampi tapa korjata julkista taloutta?

Vuoden 2023 meno- ja rakennekartoituksessa asia muotoiltiin näin: ”Ongelman perusluonne on yksinkertainen: julkisyhteisöjen menot ovat jääneet tuloja korkeammalle tasolle.”

Yksinkertaisin ja varmin tapa ratkaista ongelmaa on siis joko kasvattaa julkisia tuloja tai pienentää menoja – eli kiristää veroja tai tinkiä menoista. Toki tällöin joudutaan tekemään kipeitä valintoja. Mistä tingitään? Kenen verotusta kiristetään? Työperäisen maahanmuuton kasvattaminen voi vaikuttaa jonkinlaiselta oikotieltä onneen.

Miten työperäistä maahanmuuttoa vauhditetaan?

Huippuosaajat reagoivat herkästi verotuksen kannustimiin. Jos Suomen maakuva on myönteinen, se voisi vaikuttaa muuttajien asenteisiin Suomea kohtaan. Työ- ja elinkeinoministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö edistävät työ- ja koulutusperustaista maahanmuuttoa Talent boost -ohjelmassa. Se tarkoittaa aktiivista Suomi-kuvan ja työ- ja opintomahdollisuuksien markkinointia esimerkiksi Intiassa ja Brasiliassa.

On myös selvää, että kaikki viisaus ei asu valtioneuvostossa ja ministeriöissä. Esimerkiksi terveysalan toimijat tai korkeakoulut jalkautuvat kolmansiin maihin ja houkuttelevat sieltä opiskelijoita ja työvoimaa.

Muuttaminen vieraaseen maahan töihin ei ole ylipäänsä simppeli juttu, vaan se vaatii yksilöltä paljon harkintaa. Silloin ruohonjuuritason toimija, kuten korkeakoulu tai terveysalan työnantaja, voi vaikuttaa paljon hänen ratkaisuunsa.

Auttaako osaajien houkutteleminen todella siihen, valitsevatko työperäiset maahanmuuttajat juuri Suomen?

Se on arvoitus. Emme loppujen lopuksi tiedä, mikä Suomessa ihmisiin eniten vetoaa. Siksi on hieman vaikea vaikuttaa oikeaan kohteeseen. Meiltä puuttuu järjestelmällinen työperäisen maahanmuuton tutkimusseuranta. Tutkijat pitäisi saada mukaan hankkeisiimme jo suunnitteluvaiheessa, jotta saisimme selville, miten erilaiset panostukset todellisuudessa vaikuttavat.

Miksi työperäinen maahanmuutto on tärkeää?

Hyvinvointivaltio on kuin ketjukirje sukupolvien välillä. Jos ei ole seuraavaa sukupolvea pitämässä huolta edellisestä, on ketjukirje vaarassa katketa. Koska kipuilemme väestön ikääntymisen kanssa, työperäinen maahanmuutto voi osaltaan mahdollistaa ketjukirjeen jatkumisen. Eurot saavat usein ison roolin talouskeskustelussa, koska ne ovat tapa mitata talouden resursseja, mutta pohjimmiltaan kysymys on työpanoksesta. Kun meillä on tuotteliaita ihmisiä, yhteiskunnalla on enemmän voimavaroja, mikä viime kädessä tuottaa hyvinvointia. Ilman ihmistä ei ole palveluja, tuotteita eikä verotuloja.

Miltä työperäisen maahanmuuton tulevaisuus näyttää?

Nettomaahanmuutto eli maahanmuuton ja maastamuuton erotus on 2020-luvulla ollut kasvussa. Viimeksi se oli ennätyssuuri, lähes 58 000 ihmistä, mikä johtunee muun muassa ukrainalaisista. Viime aikojen kasvu on ilmiö, josta ei voi päätellä, mille tasolle maahanmuutto vakiintuu. Tulevaisuus on epävarma. Onko nousu poikkeus vai uusi normaali? Koska tulevaisuus on niin sumea, en laskisi julkisessa taloudessa liikaa työperäisen maahanmuuton varaan.