Minkälainen sairaus on valkojäkälä ja miten sitä hoidetaan? Apu-klinikka vastaa

Ymmärrän kyllä, että ihminen vanhenee, mutta että jäkälää pukkaa. Sanoivat, että minulla on valko­jäkälä. Onko ihan totta?

Täytyy myöntää, että jäkälä näyttää olevan kitukasvuisen maan tuote. Rokuanvaaran mäet hehkuvat sitä valkoisenaan. Ihotautioppiin se on päätynyt sekä valkoisena että punaisena: on valko- ja punajäkälää. Molemmat luetaan autoimmuunitauteihin, joissa elimistö reagoi omia kudoksiaan vastaan. Käytetäänpä jäkälää jonkinlaisena lähimmäistä kuvaavana haukkumanimenäkin.

Valkojäkälä (lichen sclerosus et atrophicus) on ihon ja limakalvojen krooninen tauti, johon liittyy hiukan suurentunut syöpäriski (ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola). Sitä esiintyy kolmena muotona: naisilla ulkosynnyttimissä, miehellä peniksessä ja näitä harvinaisempi muun ihon valkojäkälä. Tauti on jonkin verran yleisempi naisilla, ja sitä tavataan joskus jopa alle kouluikäisillä lapsilla ja keski-­ikäisillä aikuisilla.

Valkojäkälän tyyppipaikkoja ovat naisten häpyhuulet, miesten esinahka ja terska sekä joskus peräaukon seutu. Siihen liittyy kutinaa ja kirvelyä. Iho ja limakalvo muuttuvat vaaleammiksi, ja kimmoisuus vähenee. Ihossa voi olla verenpurkaumia ja haavaumia. Jos valkojäkälä jyllää hoitamattomana, häpyhuulet voivat pahimmillaan kuroa naisella emättimen aukon umpeen. Miehellä esinahan arpeutuminen voi kuristaa virtsaputken suuta.

Jäkälää ei tule aina vastaanotolla ensimmäiseksi ajatelleeksi, kun mies tulee valittamaan virtsasuihkun hiipumista. Ajatukset kulkevat helposti etu­rauhaseen, jota syöksytään sormenvaraisesti kopeloimaan. Tällöin ei tulla tarkistaneeksi esinahan tilannetta. Iän myötä eturauhanen todetaan yleensä suurentuneeksi, jolloin hoidoksi heilahtaa helposti purkki eturauhasen hyvänlaatuiseen liika­kasvuun tarkoitettua lääkettä. Siitä ei apua koidu, jos esinahka on kaventanut virtsaputken suun nuppineulan terävän pään kokoiseksi.

Taustalla voi olla käyttämättömän ja huoltamattoman esinahan tulehtuminen ja liimaantuminen terskan päälle tai valkojäkälän arpeuttama esinahka. Jos virtsa­putken suu on vallan tukossa, päivystyksessä ei ole kuin kaksi mahdollisuutta. Lääkäri voi ottaa puukon hallitsevaan käteen ja viiltää esi­nahan peniksen yläpinnalta auki (dorsaalinen viilto) ja jättää hienovaraisemman ympärileikkauksen urologin myöhemmin tehtäväksi, jos se katsotaan aiheelliseksi. Vaihtoehtona on tempaista väliaikaisesti katetri virtsarakkoon vatsanpeitteiden läpi. Molemmat toimenpiteet tehdään säällisessä puudutuksessa. Kun tutkii miehen virtsaamis- tai erektiohäiriövaivoja, on tarpeen kopeloida niin etu- kuin takapuolikin.

Valkojäkälä on yleisin vaihdevuosi-­ikäisillä naisilla. Se alkaa usein klitoriksen seudulta, ja muutokset leviävät pienten häpyhuulien kautta isoihin häpyhuuliin, välilihaan ja mahdollisesti peräaukon ympärille. Emättimeen se yltää harvoin. Tyypillisesti iholla nähdään valkoisia kohoumia, jotka yhdistyvät vähitellen suuremmiksi läiskiksi. Kudoksen hauraus aiheuttaa halkeamia, punoitusta ja verenpurkaumia. Pitkälle edenneessä taudissa todetaan kudosten surkastumista ja arpikomplikaatioita. Pienet häpyhuulet ovat yhtyneet keskilinjassa tai kokonaan hävinneet, klitoris hautautunut ja emättimen aukko ahtautunut (Duodecim 2019). Silloin tarvitaan jo puukkoa.

Tyypillisen valkojäkälän lääkäri kyllä tunnistaa, jos on siitä perillä. Jos diagnoosista jää epäselvyyttä, otetaan alueelta koepala. Poissuljettavia tiloja ovat punajäkälä, psoriaasi ja syöpä esiasteineen. Hoidon perustan muodostaa niin miehillä kuin naisillakin supertehokas kortisonivoide kolmen kuukauden kuurina. Ensimmäisen kuukautena voidetta laitetaan 1–2 kertaa päivässä, toisena joka toinen päivä ja kolmantena noin kaksi kertaa viikossa. Useimmat potilaat tulevat tässä ajassa oireettomiksi. Valkojäkälä voi uusia, ­jolloin voidekuuri aloitetaan uudelleen.

Kortisonivoidetta, etenkin vahvaa sellaista, on totuttu karttamaan limakalvojen hoidossa. Valkojäkälän tapauksessa se on turvallista. Ylärajaksi on paalutettu enintään 30 grammaa voidetta kolmen kuukauden aikana, joten sitä ei pidä ­hehtaaripyssyllä huidella. Valkojäkälään liittyy suurentunut ulkosynnytinalueen levyepiteelikarsinooman eli ihosyövän riski, mutta riskiksi on arvioitu alle viisi prosenttia. Se on siis onneksi harvinainen, mutta alapäätä on syytä tarkkailla.

Punajäkälä (lichen ruber planus) on melko yleinen ihon ja limakalvojen tulehduksellinen tauti, jota esiintyy pääosin 30–60-vuotiailla. Tavallisesti iholle nousee sinipunertavia laakeita papuloita, jotka voivat sulautua yhteen. Niiden pinnalla voi nähdä vaaleaa hentoa verkkoa. Ne tunnistetaan yleensä näönvaraisesti, mutta koepalankin voi tarvittaessa ottaa. Punajäkälä paraneminen kestää usein puolen vuodesta puoleentoista vuoteen, mutta jotkin muodot voivat osoittautua kroonisemmiksi. Oireisiin voi käyttää ­kortisonivoiteita.