Papilloomavirus ja syöpä: Sain kohtusyövän, mies kävi ulkomailla tuohon aikaan – Voiko papilloomavirus olla syy? – Apu-klinikka

Olen sairastanut kohtusyövän. Nyt mietin, mistä se on voinut saada alkunsa. Kenelläkään muulla suvun naisella ei ole ollut naistentautien syöpää. Voiko se olla papilloomaviruksen aiheuttama? Mies kävi ulkomailla juuri siihen aikaan. Olisiko hän tuonut tartunnan? Olen 61-vuotias.

Askarruttaako mieltäsi terveyskysymys?

Kysy terveydestä – Apu-klinikka vastaa! Jokaisesta Avun numerosta löytyy Apu-klinikka, jossa asiantuntijat vastaavat lukijoiden terveys-, ravitsemus- ja painonhallintakysymyksiin.

Täältä voit lähettää kysymyksesi»

Kohtusyövällä saatetaan tarkoittaa joko kohdunkaulan tai kohdunrungon syöpää. Kohdunrungon syöpä on yleisin gynekologinen syöpä ja naisten neljänneksi yleisin syöpä. Tapauksia on noin 800 vuodessa. Sitä esiintyy tyypillisesti vasta vaihdevuosi-iän jälkeen. Se on lähtöisin kohdun limakalvolta tai joskus harvemmin paikallisesta kasvaimesta kohdun lihasseinämän sisältä.

Tyypillinen oire on verinen vuoto emättimestä vaihdevuosien mentyä jo ohi. Moni saattaakin ihmetellä, alkoivatko kuukautiset nyt uudelleen. Tämä on aina syy mennä lääkärin vastaanotolle. Nuoremmilla naisilla varoitusmerkkejä voivat olla kuukautisvuotojen runsastuminen, pitkittyneet vuodot tai muut vuotohäiriöt.

Kohdunrungon syövän riskitekijöitä ovat ikä, ylipaino ja siihen liittyvä diabetes, synnyttämättömyys sekä myöhään alkaneet vaihdevuodet. Näissä kaikissa yhdistävä tekijä on runsas estrogeenivaikutus, joka kasvattaa kohdun limakalvoa ja altistaa tämän myötä syövälle.

Erinomainen keino vähentää näiden riskitekijöiden vaikutusta on käyttää hormonikierukkaa, jonka keltarauhashormoni ohentaa kohdun limakalvoa. Hormonikierukkaa voi käyttää sekä raskauden ehkäisyyn että vuotohäiriöiden hoitoon. Myös aiempi e-pillereiden käyttö vähentää merkittävästi riskiä. Papilloomavirus sen sijaan ei lisää tämän syövän riskiä.

Kohdunkaulan syöpää on Suomessa noin 160 tapausta vuodessa. Eniten sitä on alle keski-ikäisillä naisilla. Se on siis yleensä nuorempien naisten syöpä kuin kohdunrungon syöpä. Kohdunkaulan syövän taustalla on aina papilloomavirus.

30–60-vuotiaat naiset saavat viiden vuoden välein kutsun papa- tai papilloomavirusseulontaan, jonka avulla voidaan löytää varsinaista syöpää edeltävät, usein täysin oireettomat solumuutokset. Joissakin kunnissa seulontakutsun saavat myös 25- ja 65-vuotiaat.

Jos sairastuu kohdunkaulan syöpään, on melko lailla mahdotonta jäljittää vuosia tai vuosikymmeniä taaksepäin, mistä virustartunnan olisi saanut. Meistä valtaosa saa elämänsä aikana virustartunnan jos toisenkin, mutta yleensä ne paranevat itsestään. Seksissä kondomi suojaa melko hyvin viruksen tarttumiselta, mutta sekään ei anna sataprosenttista suojaa.

Nykyään kansalliseen rokoteohjelmaan kuuluu papilloomavirusrokote, jota tarjotaan sekä tytöille että pojille alakoulun viimeisillä luokilla. Rokote suojaa kohdunkaulan syövän lisäksi sellaisilta pään ja kaulan alueen, peniksen ja peräaukon syöviltä, joihin papilloomavirus liittyy.

Syöpään sairastuminen on aina kriisi sekä sairastuneelle itselleen että läheisille. Gynekologiseen syöpään liittyy usein parisuhdeongelmia. Näitä haasteita vähentää avoin keskustelu tunteista ja tarpeista, läheisyys ja aika. Sairaaloissa on yleensä tarjolla seksuaalineuvontaa, jossa voidaan käsitellä mielessä ja kehossa tapahtuneita muutoksia. Kumppanin voi ottaa mukaan lääkärin vastaanotolle. Syöpäpotilaat ry on julkaissut Syöpä ja seksuaalisuus -oppaan, jota voin lämpimästi suositella. Se on vapaasti luettavissa netissä.

On ymmärrettävää pohtia, mistä syöpä on saanut alkunsa ja ”miksi juuri minä sairastuin”. Tapauksessasi on kuitenkin melko helppo sanoa, ettei miehesi ulkomaanmatkalla ole tekemistä syöpään sairastumisesi kanssa. Mielestäni oli hienoa, että uskalsit kysyä tämän kysymyksen. Samankaltaisessa tilanteessa oleville voi tuoda lohtua kuulla tällaisten ajatusten olevan tavallisia ja toisaalta asiallinen tieto voi tuoda myös helpotusta.

Jokainen reagoi uuteen, muuttuneeseen tilanteeseensa omalla yksilöllisellä tavallaan, mutta monelle apua tuo esimerkiksi vertaistuki. Paikallisilla syöpäyhdistyksillä on paljon erilaista toimintaa ja sopeutumisvalmennuskursseja, joihin voi osallistua myös pariskuntana.