Miten osteoporoosia kannattaa lääkitä? Toiveena mahdollisimman vähäiset haittavaikutukset

Mikä on suositeltavin lääkehoito osteoporoosiin, kun asetetaan vastakkain lääkkeen teho ja mahdollisimman vähäiset sivuvaikutukset, erityisesti elämänlaatua vakavasti heikentävä kipu? Olen 80 vuoden ikääni nähden varsin hyväkuntoinen. Olen 160 cm pitkä ja painan 52 kg, eikä minulla ole muita perussairauksia tai säännöllistä lääkitystä. Pystyn kävelemään rivakasti ja nousemaan portaita. Osteoporoosi kuitenkin todettiin, kun sain nikamamurtumia raskasta taakkaa nostaessani.

Osteoporoosi on luustosairaus, jossa luumassa vähenee ja luun rakenne heikentyy, mikä lisää murtumien riskiä. Osteoporoosi on yleinen sairaus ikääntyneillä. Hoitomuotoja arvioitaessa on tärkeää löytää tasapaino lääkkeen tehon ja mahdollisten sivuvaikutusten välillä sekä vaalia samalla elämänlaatua. Saamasi nikamamurtuma on selkeä osoitus siitä, että luustosi on altis murtumille. Pienellä energialla syntynyt nikamamurtuma lisää hoidon tarpeellisuutta.

Osteoporoosin hoidossa on useita lääkevaihtoehtoja. Jokaisella niistä on omat vahvuutensa ja myös heikkoutensa. Yleisimmin käytetyt lääkehoidot ovat bisfosfonaatit, denosumabi, selektiiviset estrogeenireseptorimodulaattorit (SERM) sekä anaboliset hoidot, kuten teriparatidi ja romosotsumabi. Jokainen näistä hoidoista toimii eri tavalla, ja niiden vaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti.

Bisfosfonaatit, kuten alendronaatti ja risedronaatti, ovat olleet pitkään osteoporoosin ensisijainen hoito. Ne vähentävät tehokkaasti murtumariskiä, erityisesti nikama- ja lonkkamurtumia. Pitkäaikaisessa käytössä bisfosfonaateilla voi kuitenkin olla harvinaisia mutta vakavia sivuvaikutuksia, kuten epätyypillisiä reisiluun murtumia. Yleisimmin haittavaikutuksena ovat ruoansulatuskanavan oireet, kuten närästys ja vatsakipu.

Toinen vaihtoehto on denosumabi, joka toimii estämällä osteoklastien eli luuta hajottavien solujen toimintaa. Se annetaan injektiona kerran puolessa vuodessa, mikä voi olla käytännöllistä ja hyvin siedettyä. Denosumabi on osoittautunut erittäin tehokkaaksi murtumien ehkäisyssä.

Selektiiviset estrogeenireseptorimodulaattorit (SERM), kuten raloksifeeni, ovat vaihtoehto erityisesti vaihdevuodet ylittäneille naisille. Ne vähentävät nikamamurtumien riskiä, mutta niiden vaikutus muihin murtumiin on rajallinen. Haittoina saattaa esiintyä esimerkiksi veritulppia ja kuumia aaltoja, joten ne eivät välttämättä ole paras vaihtoehto kaikille potilaille.

Jos lääkäri on todennut murtumariskin erityisen suureksi tai muut hoidot eivät ole sopivia tai tehokkaita, voidaan harkita anabolisia lääkkeitä, kuten teriparatidia. Se edistää uuden luun muodostumista ja on erityisen tehokas selkärangan murtumien ehkäisyssä. Teriparatidia käytetään kuitenkin enintään 1,5 vuoden ajan.

Kun ottaa huomioon ikäsi, yleisen terveydentilasi – onnittelut siitä!– ja nikamamurtumat, olisi suositeltavaa aloittaa hoito denosumabilla tai bisfosfonaatilla. Jos haluat minimoida päivittäisen lääkehoidon vaivan ja mahdolliset ruoansulatuskanavan haittavaikutukset, denosumabi saattaa olla sinulle sopiva vaihtoehto.

On myös tärkeää muistaa, että lääkitys ei ole ainoa osa osteoporoosin hoitoa. Tärkeitä tekijöitä murtumien estämisessä ja yleisen elämänlaadun ylläpitämisessä ovat myös riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, kehon painoa kantava liikunta ja kaatumisten ehkäisy. Koska pystyt edelleen kävelemään rivakasti ja liikkumaan hyvin, sinun kannattaa jatkaa aktiivista elämäntapaasi ja sisällyttää siihen luustoa vahvistavia harjoituksia.