Tarvitseeko kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava ravintolisiä?

Kannattaako kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan käyttää ravintolisiä, esimerkiksi vitamiineja, seleeniä tai jodia?

Kilpirauhasen toiminnan kannalta on tärkeää saada riittävästi jodia ja seleeniä. Jodi on kaikista tärkein kivennäisaine kilpirauhaselle. Sitä tarvitaan kilpirauhashormonien eli tyroksiinin ja trijodityroniinin tuotantoon. Liian vähäinen jodin saanti johtaa struumaan, kaulakyhmyyn.

Perinteinen suomalainen ruokavalio sisältää vähänlaisesti jodia, ja siksi sitä lisätään meillä pöytäsuolaan ja mineraalisuolavalmisteisiin. Sen sijaan merisuolassa ja vuorisuolassa ei jodia pääsääntöisesti ole. Myös seleeniä on maaperässämme vähän, minkä takia sitä on lisätty lannoitteisiin 1980-luvulta asti. Nykyisin seleeniä esiintyy ruokaketjussamme paljon enemmän kuin vaikkapa 1970-luvulla, ja suomalaisten seleenin saanti on parantunut hyvälle tasolle.

Kotimainen elintarviketeollisuus lisää jodioitua suolaa leipävalmisteisiin, lihajalosteisiin ja useisiin tärkeisiin elintarvikeryhmiin. Maitotuotteet, kala ja äyriäiset sekä kananmunat ovat tärkeitä luontaisia jodin lähteitä. Kaksi grammaa jodioitua suolaa sisältää 50 mikrogrammaa (µg) jodia eli 33 prosenttia päivän saantisuosituksesta, mutta samassa määrässä meri- tai vuorisuolaa sitä on vain 2 µg eli 1 prosentti suosituksesta. Myös kaksi isoa siivua ruisleipää sisältää noin 50 µg jodia.

Suositusten mukainen enimmäismäärä kananmunaa eli 7 kappaletta viikossa sisältää 23 µg jodia eli 15 prosenttia suosituksesta. Suositeltu määrä maitotuotteita eli 5 dl nestemäisiä tuotteita ja 20 g juustoa päivässä sisältää 77 µg jodia eli 50 prosenttia suosituksesta. Jos syö kalaa suositellut eli 2,5 kertaa viikossa, saa 300 µg jodia. Päivässä sitä tulee näin 43 µg eli 29 prosenttia suosituksesta.

Myös seleeni on tärkeä ravintoaine kilpirauhasen normaalille toiminnalle. Seleenin saanti on nykyään Suomessa hyvällä tasolla myös kilpirauhasen kannalta. Jos syö terveellisesti tai melko terveellisesti, seleenin saanti on turvattua. Mikäli haluaa kuitenkin varmistaa riittävän saannin, voi nauttia 1–2 parapähkinää päivässä.

Seleeni lisäravinteena ei ole tuonut tutkimuksissa hyötyä kilpirauhaselle, mutta erikoistapauksissa sen riittävä saanti on hyvä varmistaa esimerkiksi monivitamiinivalmisteilla. Niitä tarvitsevat esimerkiksi anorektikot, lihavuusleikkauksen läpi käyneet, monet ikääntyneet ja yleensäkin huonosta ruokahalusta kärsivät. Jodin saannin riskiryhmässä ovat vegaanit, hyvin vähäisesti syövät sekä syystä tai toisesta maitotuotteita, viljoja ja kalaa välttelevät.

Jodia tai seleeniä ei ole tarpeen syödä ravintolisänä varmuuden vuoksi, sillä molempien liikasaannista voi olla haittaa. Jodin liikasaanti on erityisen vahingollista kilpirauhaselle ja voi johtaa sen liika- tai vajaatoimintaan. Tavallisten apteekin tai marketin monivitamiinivalmisteiden käyttö ei todennäköisesti voi aiheuttaa liikasaantia, sillä ne sisältävät vain maltillisen määrän jodia ja seleeniä. Omaa jodin ja seleenin saantiaan voi arvioida ravitsemusterapeutin vastaanotolla tai Fineli.fi-palvelussa huolellisella ja ainakin viikon mittaisella analyysillä.