Keho ei kestä riittävää tyroksiinilääkitystä – Miten kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet saisi kuriin?

Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa 67-vuotiaalle vaimolleni muiden tyypillisten oireiden lisäksi sydänoireita. Hän ei pysty nykyisin ottamaan Thyroxin-lääkettä riittävästi elimistön ylikuumenemisen vuoksi, vaan joutuu kärsimään jatkuvasti pahasta vajaatoiminnasta. Aikaisemmin tilanne oli paljon parempi, mutta Thyroxinin sietokyky muuttui loppuvuodesta 2012.

Kilpirauhanen on pieni perhosen muotoinen rauhanen, joka sijaitsee kaulassa kurkunpään alapuolella. Se tuottaa hormoneja, jotka säätelevät aineenvaihduntaa, kasvua ja kehitystä. Niitä ovat tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3). Nämä hormonit vaikuttavat melkein kaikkiin kehon soluihin ja auttavat säätelemään lämpötilaa, energiatasoa, sydämensykettä ja painoa.

Kilpirauhasen toimintahäiriöitä on kahta päätyyppiä, vajaatoimintaa ja liikatoimintaa. Vajaatoiminta eli hypotyreoosi syntyy, kun kilpirauhanen ei tuota riittävästi hormoneja. Tälläin aineenvaihdunta hidastuu, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi väsymystä, painonnousua, kylmänherkkyyttä, masennusta ja ummetusta. Vajaatoiminta on usein seurausta autoimmuunisairaudesta, kuten Hashimoton taudista. Hoitona käytetään tavallisesti tyroksiinilääkitystä, joka korvaa puuttuvat hormonit.

Kilpirauhasen liikatoiminnassa eli hypertyreoosissa rauhanen tuottaa hormoneja liikaa, jolloin aineenvaihdunta nopeutuu. Oireina voi olla laihtumista, hermostuneisuutta, sydämentykytystä, hikoilua ja ripulia. Yleisin syy liikatoimintaan on autoimmuunisairaus Basedowin tauti. Hoitona ovat lääkkeet, radioaktiivinen jodi ja leikkaus.

Molemmat tilat voivat vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun, mutta ne ovat usein hallittavissa oikealla hoidolla. Kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvät oireet, kuten sydänoireet ja lämpötilan säätelyn häiriöt, voivat olla kuvaamasi kaltaisia ja hyvin hankalia sietää.

Jos vaimosi on kokenut epämiellyttävää oloa Thyroxin-lääkityksen aikana, saattaa olla tarpeen arvioida hänen lääkityksensä annostus uudelleen. Levotyroksiinilla (LT4) hoidetuista potilaista 5–15 prosenttia kokee elämänlaatua heikentäviä oireita, vaikka seerumin tyreotropiinipitoisuus (S-TSH) on ihanteellinen. Oireiden syy on epäselvä, mutta trijodityroniinin (T3) vajetta on epäilty. On usein hyödyllistä tarkistaa muiden kilpirauhasarvojen lisäksi T3-arvot, koska jotkut potilaat hyötyvät yhdistelmähoidosta, esimerkiksi levotyroksiinista ja liotyroniinista yhdessä.

On myös tärkeää selvittää, voisiko taustalla olla jokin muu syy, joka vaikuttaa lääkityksen sietokykyyn. Muut krooniset sairaudet, hormonaaliset syyt ja psykologiset tekijät voivat osaltaan selittää oireilua. Suosittelen, että vaimosi keskustelee tilanteestaan erikoislääkärin, kuten endokrinologin, kanssa, jotta hänelle löydetään sopiva hoito ja ehkä uusi lähestymistapa kilpirauhasen vajaatoiminnan hallintaan. On varmasti mahdollista löytää ratkaisu, joka parantaa hänen vointiaan ja minimoi sivuvaikutukset.