Jatkuva kipu vie yöunet, eivätkä lääkkeet auta – Onko mitään keinoa lievittää särkyä? Olen 73-vuotias MS-tautia sairastava nainen

Pyydän neuvoa pitkään jatkuneen kivun hoitoon. Olen 73-vuotias MS-tautia sairastava nainen ja kärsinyt jo 20 vuotta puristavasta kivusta koko kehossa, päälaelta varpaisiin ja sormiin asti. En saa kivun vuoksi nukuttua. Kipulääkkeistä ei ole ollut apua. Ehkä niitä pitäisi ottaa enemmän, mutta sitten minusta ei enää ole mihinkään. Pää menee niin sekaisin. Tilanne ottaa voimille ja on vienyt elämänilon. Onko mitään muuta keinoa kuin lääkkeet?

Kiitos kysymyksestäsi. Pitkäkestoisen, hermostoperäisen kivun hoito voi olla hyvin haastavaa, mutta tilanne ei varmasti ole toivoton. Kuvailet, ettei lääkkeistä ole ollut apua. Onneksi ne eivät ole ainoa vaihtoehto. Kivun hallintaan on olemassa myös lääkkeettömiä keinoja, joilla kyetään, jos nyt ei kokonaan poistamaan kipua, niin auttamaan sen kanssa pärjäämistä ja parantamaan elämänlaatua.

Psykofyysisestä fysioterapiasta voisi olla sinulle hyötyä. Silloin kun kehossa on ollut kipuja pitkään, voi syntyä halu vältellä koko kehoa – siitä ei halua ajatella mitään, eikä sitä halua edes huomioida. Tällöin kehoyhteys on poikki ja kehon signaaleja on vaikea tunnistaa, saati säädellä. Psykofyysisen fysioterapian avulla yhteys pyritään rakentamaan uudestaan ja löytämään se tunne, että kehossa on turvallista olla.

Käytännössä psykofyysisessä fysioterapiassa opetellaan tunnistamaan ja säätelemään autonomisen hermoston toimintaa ja sen synnyttämiä fyysisiä reaktioita. Autonominen hermosto säätelee monia kehon toimintoja, kuten sykettä, verenpainetta, hengitystä ja hormonituotantoa ilman tietoista kontrolliamme. Se reagoi kohtaamiimme tilanteisiin aktivoimalla eri osiaan sen mukaan, onko kyseessä esimerkiksi uhka (taistele–pakene-tila tai lamaantuminen) tai palauttava, mielihyvää synnyttävä tekeminen. Nämä reaktiot näkyvät fyysisesti kehossamme.

Toisin sanoen se, mitä tapahtuu mielessä ajatuksen ja tunteen tasolla, heijastuu aina myös kehoon fyysisinä reaktioina. Sama toimii toiseenkin suuntaan: ne asiat, joita kehossamme tapahtuu eli millaista liikettä ja millaisia asentoja meillä on, heijastuvat tunteisiimme ja mieleemme.

Autonomisen hermoston epätasapainoinen tila voi ilmetä esimerkiksi uniongelmina ja pitkittyneinä kiputiloina. Kroonisessa kiputilassa hermosto on ikään kuin ylikuormittunut ja kipua aistivat radat herkistyneet. Psykofyysisessä fysioterapiassa pyritään hermoston rauhoittamiseen ja ohjaamaan elimistö pois jatkuvasta hälytys¬tilasta. Hermoston toiminnan tasapainottumisen myötä saadaan usein myös apua uniongelmiin.

Autonomisen hermoston toiminnan tasapainottamiseksi psykofyysisessä fysioterapiassa voidaan hyödyntää muun muassa kehotietoisuusharjoituksia sekä erilaisia liike-, hengitys- ja rentoutumisharjoitteita. Keskeistä on lisätä ymmärrystä kivusta laajempana ilmiönä ja sen vaikutuksesta koko kehomieleen. Ihmistä katsotaan kokonaisuutena: kipu ei ole vain jotakin siellä kehossa, vaan se on kokemus, johon vaikuttavat kipuärsykkeen lisäksi erilaiset tunteet, ajatukset, uskomukset ja aiemmat kipukokemukset.

Sairaus voi saada tuntemaan, että kehossa tapahtuu hallitsemattomia asioita, joille ei voi itse mitään. Tämä on pelottavaa ja turhauttavaa. On tärkeää oppia ymmärtämään, että kehon reaktiot ovat aivan loogisia eikä niiden vuoksi tarvitse hätääntyä.

Terapiassa kipu ei välttämättä katoa kokonaan, mutta sen kokemus muuttuu, kun kehostaan voi löytää myös hyvän olon tunnetta. Jos kipu aiheuttaa pelkoa, sen kanssa on mahdollista oppia olemaan niin, että pelon sijaan läsnä on turvallisuuden tunne. Tämä vaikuttaa kipukokemukseen suuresti.