Zelenskyi palasi Suomeen – Helsinkiin saapui selviytymisen mestari

Yksi asia on varmaa: kaikki vaikuttaa kaikkeen, sillä ulkopolitiikka on sisäpolitiikan jatke niin Ukrainassa, Trumpin Yhdysvalloissa kuin Putinin Venäjälläkin. Tässä pelissä Volodymyr Zelenskyi on osoittanut, että hänellä on mahdollisuudet olla kolmikosta paras selviytyjä.

Helsinkiin tiistaina 18.3. Hornet-saattueessa saapuneet Zelenskyit tulivat ystävien pariin – mutta myös eurooppalaiseen kokoaan suurempaan sotilasmahtiin, joka on Venäjän naapurimaa kuten EU:n tämänhetkinen puheenjohtajamaa Puola ja demokraattinen, vakaa Pohjoismaa kuten EU:n seuraava puheenjohtajamaa Tanska.

Mitään käänteentekevää Helsingissä ei tapahdu, mutta sekä Helsinki että Kiova ovat eurooppalaisia kaupunkeja, joissa asioista neuvotellaan Ukrainan kanssa eikä sen pään yli. Se on arvo sinänsä.

Maailma pidätti henkeään helmikuussa 2022, kun aamun varhaisuutiset kertoivat suursodan alkaneen. Ja uudelleen, kun kävi ilmi, että supervallan yritys nielaista pienempi naapurinsa ei olisikaan läpihuutojuttu – eikä naapuri edes niin pieni, mutta sen johtaja pippurinen.

Kun venäjää äidinkielenään puhuva koomikko ja tv-näyttelijä Volodymyr Zelenskyi 2018 valittiin Ukrainan presidentiksi, kaikki eivät olleet varmoja, kuinka tosissaan hänet pitäisi ottaa. Kolmeen vuoteen kukaan ei ole enää epäillyt hänen johtamistaitojaan, naureskelemisesta puhumattakaan.

Yhä harvempi edes muistaa hänen taustaansa Ukrainan ulkopuolella.

Ukrainalaiset ovat itse olleet yhtenä miehenä ja naisena presidenttinsä tukena – vähän sodan alkamisen jälkeen ennätykselliset 90 prosenttia heistä kannatti johtajaansa. Se on harvinainen lukema maassa, jossa kansan tavaksi on ehtinyt vakiintua pettymys viranhaltijaan heti vaalien jälkeen.

Mutta yhä suurempi osa ukrainalaisista on myös väsynyt sotimiseen. On vaikea samaan aikaan pyrkiä normaaliksi länsimaaksi, kun täytyy stressata ilmaiskuja, jännittää läheistensä puolesta ja olla huolissaan taloudesta. Niinpä paineet aselepoon kasvoivat jo ennen Donald Trumpin valintaa USA:n presidentiksi.

Zelenskyi on hyvin tiennyt, että Trumpille on tärkeintä saada näyttäviä voittoja: kaikissa sodissa aseet lasketaan vasta, kun molemmille osapuolille on edullisempaa lopettaa sotiminen kuin jatkaa sitä. Rintamatilanne on ollut jo pitkään niin tasaväkinen, että pelko sen nopeasta ja dramaattisesta muutoksesta ei ole ollut sen enempää Ukrainalle kuin Venäjällekään syy pikaiseen rauhaan. Miksi Zelenskyi siis ylipäätään lähti Washingtoniin matkalle, joka päättyi nöyryytykseen koko maailman silmien edessä?

Ensinnäkin tuollainen tilaisuus kannattaa aina käyttää. Ja toisekseen nolausyritys tuskin tuli hänelle täysin yllätyksenä, olihan Trump haukkunut häntä jo diktaattoriksi aikaisemmin. Itse asiassa juuri Trumpin ja hänen varapresidenttinsä J.D. Vancen kurmotus nostatti Euroopassa valtavan Ukraina-sympatian aallon.

Eurooppa heräsi toden teolla tarpeeseen tukea aiempaa isommin, nopeammin ja koordinoidummin Ukrainaa, erityisesti panemalla vauhtia omaan aseteollisuuteensa. Ja kun ukrainalaiset tapasivat amerikkalaiset uudestaan vain puolitoista viikkoa myöhemmin Saudi-Arabiassa, Zelenskyi kertoi pian, että USA jatkaa aseapua ja tiedustelutietonsa jakamista.

Nöyryytys Valkoisessa talossa sai kotirintamallakin Zelenskyin suosiolukemat pomppaamaan 52 prosentin alhosta: 72 prosenttia ukrainalaisista seisoo hänen esiintymisensä takana. Ja amerikkalaisten kannatus Ukrainan aseavun jatkamiselle lähti nousuun sekin, jo 46 prosenttia. Ei ihan häviäjän lopputulos siis!

Mutta tämä peli on vielä kaukana loppusuorasta - eikö Ukrainasta sittenkin käyty kauppaa Trumpin ja Vladimir Putinin puhelinkeskustelussa samaan aikaan kun Zelenskyin erikoiskone oli ilmassa matkalla Puolasta Helsinkiin? Tähän voi myös vastata, että Trump otti puhelimessa esiin Zaporižžjan pysäytetyn ydinvoimalan, Etelä-Ukrainassa venäläisten hallussa mutta aivan rintaman vieressä.

Ukrainan ja USA:n neuvotteluissa mineraalien hyödyntämisestä ukrainalaiset olivat vihjaisseet, että rikkauksien hyödyntämisessä tarvittaisiin paljon sähköä ja nyt Trump tuntuu puhuvan voimalaa ukrainalaisille. Mutta ei hän tee sitä sen tähden, että olisi kääntynyt yhtäkkiä Zelenskyin tueksi, vaan tietenkin voidakseen esitellä amerikkalaisille kannattajilleen kaivosdiilin etenevän.

Tällaista tämä on keväällä 2025: viikottain etenevää kolmen osapuolen shakkia, joka siirto ei vain kansainväliselle vaan myös omalle kotiyleisölle. Ukrainan kotiyleisö on nimittäin Zelenskyille yhtä tärkeä kuin Euroopan ja maailman päättäjien areenatkin, sillä maan oppositio on herännyt siihen, että sodan päättyessä loppuisi poikkeustilakin. Se tietäisi jäissä olleiden presidentin- ja parlamenttivaalien järjestämistä.

Ukrainaa riivaa edelleen myös korruptio ja on vaikea sanoa, milloin Zelenskyi on kitkenyt mädännäisyyttä ja milloin raivannut vastustajiaan pois tieltä. Pitkään hiljaa ollut Zelenskyin edeltäjä ja poliittinen vastustaja, suklaamiljardööri Petro Porošenko älähti Zelenskyin hänelle mätkäisemistä pakotteista tuoreeltaan: "Zelenskyi vie Ukrainaa kohti diktatuuria!"

Eikä Zelenskyi edes ole ainoa Trumpilta tukea hakenut poliitikko: entinen pääministeri Julija Tymošenko oli paikalla tammikuussa Trumpin virkaanastujaisissa Washingtonissa.

Zelenskyin dramaattisin liike on ollut potkujen antaminen puolustusvoimain komentaja Valeri Zalužnyille hieman toista vuotta sitten – tilanteessa, jossa torjuntavoiton tähden arvostetun kenraalin suosio pysyi korkealla, mutta presidentin ei. Kiovan ilma oli sakeana huhuja, joiden mukaan Zalužnyi suunnitteli Zelenskyin haastamista seuraavissa presidentinvaaleissa heti rauhan tullen.

Yleinen käsitys oli, että miehet olivat ajautuneet huonoihin väleihin, mutta ulkopuolisen on vaikea arvioida, missä määrin Zalužnyin seuraajaksi nimitetyn kenraali Oleksandr Syrsky sotataito tai strategiat ovat poikenneet hänen edeltäjästään.

Joka tapauksessa Zalužnyi on nyt Ukrainan suurlähettiläänä Lontoossa, tehtävässä joka on Trumpin kaudella ehdoton avainpaikka Ukrainan aseavun saamisen kannalta. Hän kieltäytyy edelleen ottamasta kantaa omaan mahdolliseen presidenttiehdokkuuteensa.

Kun Zelenskyi aloitti presidenttinä, hänen populistipuolueellaan oli myös parlamenttienemmistö takanaan. Monet presidentinhallinnon ja hallituksen avaintehtävät nimitettiin Zelenskyin televisiouran aikaisella lähipiirillä. Kansa oli kaivannut uusia, ryvettymättömiä kasvoja huipulle, mutta kysyttiin myös, onko tällä kokemattomalla porukalla pätevyyttä vai riittääkö ystävyys presidentin kanssa sopivuuden takeeksi.

Nyt Zelenskyin kavereista yhä useampi on saanut jättää paikkansa mitä moninaisimmista syistä, aina korruptiosyytöksistä henkilökemioihin ja sotaväsymykseen. Yksi mies ei voi voittaa sotaa ilman neuvonantajia, joihin voi luottaa, jotka ovat itseä viisaampia ja joilta saa mieluiten useampia vaihtoehtoja.

Zelenskyi itse tunnistaa kyllä, että riski itsensä ympäröinnistä pelkillä myötäilijöillä – eli Putinin helmasynti – kasvaa samalla kun hän itse on kadottanut vallan huipulle siivittäneen tavaramerkkinsä, vitsailun ja rentouden. Kolme vuotta tuhoisaa sotaa itseään isompaa säälimätöntä vihollista vastaan ei paljon naurata.

Olena Zelenska edustaa edelleen, sekä miehensä rinnalla mutta useammin erikseen. Upouudet lastensairaalat ja koulut, joiden avajaisissa hän käy poseeraamassa kameroille, ovat monesti pommituksissa tuhoutuneiden tilalle rakennettuja.

Työtä koordinoi Zelenskan puoli vuotta hyökkäyssodan alkamisen jälkeen perustama, hänen nimeään kantava säätiö. Se keskittyy erityisesti ukrainalaisen osaamisen edistämiseen ja ylläpitoon lääketieteen ja sairaanhoidon sekä kasvatuksen ja koulutuksen alalla.

Zelenskyien lapset ovat hekin kolme vuotta vanhempia: vanhemmat haluavat tyttärelleen Oleksandralle, 20, ja hänen pikkuveljelleen Kyrylolle, 13, niin normaalin elämän kuin se näissä oloissa on mahdollista, eivätkä lapsen näy julkisuudessa. Ennen sotaa Kyrylo harrasti innokkaasti kansantansseja ja pianonsoittoa, mutta äitinsä mukaan on vaihtanut nämä kamppailulajeihin ja haaveilee sotilasurasta. Oleksandralla puolestaan ei ole täsmällisiä tulevaisuudensuunnitelmia.

Lapset tapaavat isäänsä harvoin, mutta puhuvat kuitenkin joka päivä tämän kanssa puhelimessa. Epäilemättä silloin vaihdetaan kuulumisia myös siitä, miten perheen kahden koiran, kissan, marsun ja papukaija Kešan päivä on sujunut – sodan keskellä eläinrakkaus yhdistää Zelenskyijäkin ja muistuttaa, että sodan keskelläkin maailmassa tarvitaan myös keskinäistä huolenpitoa ja vähän kääpiösnautseri Petjan rapsutusta.

"Toivon, että lapseni saisivat lapsuutensa takaisin", Olena Zelenska on kertonut amerikkalaiselle NBC-televisiokanavalle. "Ja sen vuoksi tarvittaisiin pikaista rauhaa."

Mutta ei millä hinnalla hyvänsä – siitä Ukraina on yhtä yksimielinen kuin kolme vuotta sitten. Itsenäisyys on liian arvokas asia menetettäväksi.

"Olen ylpeä mieheni kestävyydestä", Zelenska sanoi Daily Mail -lehden haastattelussa.

"Tämä on pitkä maraton. Rukoilen että hän ei väsähdä, sillä me tarvitsemme häntä tällaisena, sisukkaana ja itsepäisenä."