Kirjoitin salaisen päiväkirjani kanteen ovelasti, että Sillireseptejä, vaikka kirjassa on luonnehdintoja USA:n johtajista
Munkkiniemen herralle on herännyt epäilys, ettei Trump arvosta meitä eurooppalaisia tai ketään muutakaan. Pitäisikö arvopohjaisen realistin tällaisessa tilanteessa vaihtaa arvonsa vaikka USA:n arvoiksi?
15.3. Toistelen pitkin maailman uutistoimistoja, ettei Putiniin voi luottaa. Maailmankarttaa tarkistaessani sisälläni herää epäilys strategiani pitkän tähtäimen järkevyydestä, mutta aamulenkillä poljen epäilykset jalkojeni alle.
16.3. Uutisia lukiessaan Suzanne sanoo ”Ajattele, jos Putin onkin Trumpia humaanimpi, kuuntelevampi ja keskustelevampi vaihtoehto?”. Kivahdan ”En kulta osaa!”. Oliko tuo perheriita?
17.3. Perheriita ilmeisesti jatkuu. Puhelimessa kuulen, kuinka Suzannen taustalta kuuluu David Bowien kappale I’m Afraid of Americans. Tunnen kappaleen, koska olemme kansliassa aloittaneet kiellettyjen musiikkiesitysten kokoamisen soittolistalle nimeltä ”Varmuuden vuoksi”.
19.3. Tuntuu kuin olisin juuri vapauttanut Ukrainan tai ainakin kaksi sen asukasta henkivartijoineen. Volodymyr Zelenskyi Suomessa juhlimassa pelastajaansa. Hymyilemme ja koskettelemme toisiamme tiuhaan niin kuin heteroseksuaalisuudestaan varmat miehet tekevät nähdessään sekä toisensa että kamerat.
”Miksi unelmat muuttuvat joskus painajaisiksi?”
20.3. Zelenskyi ei poistunutkaan Suomesta. Tuli meille yllätysillalliselle, vaikka minun piti ottaa kuva itsestäni lukemassa villasukat jalassa maailmanhistoriaa. Siskonmakkarakeitto tuntuu herättävän ukrainalaisissa epäilyksiä. Minulla on uusi ilmaisu sille, ettei mitään kiinnostavaa tapahdu: ”What happens in Torppa, stays in Torppa”. Käytän sitä liian usein.
21.3. Eivät ne kai ole palaamassa? Zelenskyi Norjassa, Zelenska Ahvenanmaalla. Pelkään, että tulevat takaisin, herään aamiaiselle, istuvat jo pöydässä, puhutaan Venäjästä, Putinista, mineraaleista, haluan pois, lähden aamulenkille, Zelenskyi tulee mukaan, joudun hidastelemaan. Miksi unelmat muuttuvat joskus painajaisiksi?
27.3. Tapaamiset globaaliposseni kanssa muuttaneet luonnettaan. Pariisissa meiltä odotetaan taas jotain konkreettista. Tuntuu, ettei kaikilla ole riittävän hyvin tiedossa, mitä ”eurooppalaisuuden ydin” tarkoittaa. Päädymme lopulta antamaan vahvan tiedonannon siitä, että olemme yhtenäisenä Eurooppana ottamassa rohkeita, näkymättömiä askeleita edes takaisin seuraavassa tapaamisessamme.
29.3. Koska osaan diplomatian säännöt, kehuin Trumpille Trumpia ja ylistin vahvan paluun tehnyttä Yhdysvaltoja. Diplomatian kielellä lauseeni tarkoitti ”Ostakaa jäänmurtajiamme. (Ps. Ukrainalaisetkin ovat ihmisiä.)”
30.3. USA:n vakoilukoneisto niin tehokas, että Trumpin tavattuani aloin pitää toista, huippusalaista, päiväkirjaa. Kirjoitan siihen maailman mahtavimman maan johtajista luonnehdintoja, joita en halua julkiseksi. Päiväkirja on turvallisesti piilossa patjan alla, ja sen kannessa lukee ovelasti ”Sillireseptejä”.
1.4. Joskus maailma on masentaa jopa minut. (Aprillia, aprillia!)
”Miten voisin muuttua etäisemmäksi, Saulin kaltaiseksi pelottavaksi, äriseväksi mysteeriksi?”
2.4. Miksi Teivo Teivaista edes haastatellaan? Aina jotain ikävää sanottavaa presidentistään, vaikka mies ei edes tiedä, missä päin kasvoja silmälaseja pidetään.
3.4. Työllisyys ja talous eivät kuulu presidentin toimivaltaan, mutta aika vähän puhutaan siitä, kuinka paljon olemme Suzannen kanssa osaltamme auttaneet tyyli- ja kehonkieliasiantuntijat nostamaan palkkioitaan arvovaltaisten poliittisten kommentaattorien yläpuolelle.
4.4. Herännyt epäilys, ettei Trump arvosta meitä eurooppalaisia tai ketään muutakaan. Mitä tuo tarkoittaisi arvopohjaiselle realismilleni? Riittäisikö arvojeni vaihtaminen jonkun muun, vaikkapa USA:n, arvoiksi?
6.4. Miksei Sauli Niinistölle, Mauno Koivistolle tai J.K. Paasikivelle käynyt koskaan näin? Sushilounaalla päädyn hymyilevänä ”Ida Vainion” ja ”Archie Cruzin” Instagram-yhteiskuvaan. Kun kysyn turvamieheltä ”Keitä nuo olivat?”, hän vastaa, etten halua tietää. Miten voisin muuttua etäisemmäksi, Saulin kaltaiseksi pelottavaksi, äriseväksi mysteeriksi, niin, että saisin edes syödä rauhassa?
8.4. Suzanne lukee kirjailija Helmi Kekkosen (sukua?) avointa kirjettä itselleen, avaa sitten television, katsoo tovin vaalikeskustelua (on ilmeisesti tulossa jotkin vaalit?) ja kysyy ”Kerro taas niistä perusteluista, joiden ansiosta Suomi valitaan joka vuosi maailman onnellisimmaksi maaksi.”
