”Ida tuli luokseni ja sanoi, että nyt korkkarit jalkaan” – Anni Jyrinki ja Ida Pihlajamaa ystävystyivät toipuessaan eroistaan

Kun Ida Pihlajamaa ja Anni Jyrinki olivat aikanaan Nivalan yläasteen luokkaretkellä laivalla, Anni nappasi Idan ostoskärryyn ja kärräsi tämän kannelta takaisin sisälle.

Nyt on Annin vuoro nousta kärryyn, jutun kuvaa varten.

– Pidä sitten kunnolla kiinni, Anni naurahtaa Idalle.

Nyt 42-vuotiaat kaverukset tuntevat toisensa niin pitkältä ajalta kuin mahdollista, sillä heidän äitinsä olivat aikanaan samassa synnytysvalmennuksessa.

Annin ja Idan ystävyys ei kuitenkaan alkanut vielä silloin. 14-vuotiaina he päätyivät samalle kasiluokalle. Luokkaretkiseikkailua lukuun ottamatta he eivät vielä tuolloinkaan lähentyneet kunnolla.

Käännekohta tuli aikuisena, kun molemmat olivat muuttaneet tahoillaan Ouluun. Molemmat kokivat 31-vuotiaina vaikean eron puolisoistaan.

– Muistan, kun Ida tuli luokseni ja sanoi, että nyt korkkarit jalkaan. Kaikilla eronneilla naisilla on korkkarit ja huulipunaa, Anni sanoo.

Kohtalotoverit tukivat toisiaan eron keskellä. He alkoivat jutella paitsi ihmissuhteista, myös elämästä, lapsista ja mielenterveydestä. Kaikesta mahdollisesta.

– Huomasimme, että meille syntyy helposti syvällisiä keskusteluja, Anni kertoo.

Nykyään toiseen voi ottaa yh­teyttä vaikka kahdelta yöllä jos tarve tulee. Idan koira Naava on usein Annilla hoidossa. Anni oli myös sattumalta paikalla, kun Iidan kissa Alma katosi. Anni löysi sen kirjahyllyn päältä, jonne se oli mennyt ”ihan lyttyyn” piiloon.

Ystävän kanssa voi olla täysin oma itsensä, toisin kuin hyvän­päiväntutun kanssa. Ystävälle voi sanoa senkin, jos ei jaksa.

– Voi myös sanoa, jos jokin tuntui pahalta. Molemminpuolinen kunnioitus säilyy, Ida sanoo.