Hermoni menevät, kun olen nälkäinen ja väsynyt. En ymmärrä ihmisiä, jotka voivat paahtaa menemään ­syömättä tasaisin väliajoin. Minun on pakko syödä jotain vähintään neljän tunnin välein, muuten voin fyysisesti huonosti enkä pysty keskittymään mihinkään.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson Tiktokia. Algoritmini tarjoilee minulle samaan aikaan söpöjä ­koiravideoita ja toisaalta esimerkiksi surullisia tarinoita menetetyistä läheisistä. Eli Tiktokia selatessa tulee itkettyä milloin mistäkin syystä.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun pääsin uudeksi etsiväksi Masked Singer Suomi -ohjelmaan. Rakastan ­mysteereitä ja arvoituksia, joten en malta odottaa, että pääsen selvittämään hahmoja maskien takana! Tavoitteenani on voittaa. Vaikka kyseessä kuulemma ei ole kilpailu meidän etsivien kesken. Minun mielestäni on.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut sambakävelyä. Tanssii tähtien kanssa -ohjelman jälkeen olen jatkanut tanssia Sami Heleniuksen opetuksessa, mutta ­jotkut asiat eivät tule kropastani vaikka kuinka yritän.

Kadun yhä, etten aloittanut tanssia jo nuorena. Toisaalta on ihana huomata, että aikuisenakin voi aloittaa harrastuksen. Tanssista olen löytänyt paljon uusia puolia itsestäni ja paremman yhteyden kehooni. Tanssi on parantanut ryhtiäni, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Lapsuuteni sitkein haave oli hankkia koira. Tutkin kaiken mahdollisen koiranhoidosta ja eri roduista. Säästin rahaa koiraa varten ja pidin tarkkaa kirjanpitoa. Vein pulloja kauppaan ja säästin viikkorahoja. Tein myös karkkibisnestä: ostin karkkia kioskilta ja myin kavereille kalliimmalla. Minulla taisi olla kasassa jo 2 000 markkaa, kunnes tulin teini-ikään. Sitten säästetyt rahat menivät rillutteluun ja koira­haaveet unohtuivat.

Teini-iässä ihailin erityisesti hauskoja ihmisiä. Katselin tarkkaavaisesti komedioita ja sketsisarjoja ja huomasin analysoivani hauskojen ihmisten ilmeitä sekä tapoja puhua. Jotain sieltä varmasti tarttui mukaan mikä näkyy tänäkin päivänä.

Kateellisena katson, kun jotkut ihmiset löytävät kirpputoreilta upeita vaatteita. Minun kärsivällisyyteni ja silmäni ei riitä siihen, vaikka haluaisin suosia kierrätettyjä vaatteita.

Ennen oli paremmin ainakin se, että ei ollut somen aiheuttamaa turhaa fomoa ja vertailua muihin ihmisiin. Välillä tekisi mieli poistaa kaikki applikaatiot puhelimesta ja löytää tylsyydessä muiden asioiden kuin somen äärelle.

Jos elän yli satavuotiaaksi, olen todella yllättynyt. ­Elintavoillani tuskin sellaista tulee käymään. Istun ­liikaa ja radion aamutyön takia nykyään tulee myös nukuttua liian vähän. Väsyneenä laiskotuttaa ja silloin esimerkiksi monipuolisesta ruokavaliosta on ­vaikea pitää kiinni.

Aion vielä opetella puhumaan espanjaa. Olen käynyt ammattikorkeakoulussa espanjan kurssin, mutta se ei mennyt kovin hyvin. Tunnit olivat maanantaisin 16–18, eivätkä aivoni olleet oikein vastaanottavaisella tuulella enää ­silloin. Silloin tällöin avaan Duolingon ja harjoittelen espanjaa sen avulla.