Yle luo ilmiöitä ja sitten hylkää ne – Näin ei kaupallinen kanava ikinä toimisi
Viime viikolla Queen of Fucking Everything -sarjan faneille tuli ilouutinen. Sanoma on ostanut sarjan jatkon, ja sarja palaa suoratoistopalvelu Ruutuun. Jopa elokuva on tekeillä, kirjoittaa Lotta Backlund.
Alkuvuonna tuntui, ettei somekuplani puhunut muusta kuin Queen of Fucking Everything -sarjasta, jossa kiinteistönvälittäjänainen saa syliinsä ex-miehensä petokset ja velat. Siitä alkaa syöksykierre ja selviytymistarina. Kuulostaa nyt vähän angstiselta, mutta sarja on draamakomedia.
Jopa tuttavapiirini olevinaan-älyköt ja muut ihmiset, jotka eivät yleensä kirjoita tai puhu sarjoista ja joita en pidä viihdesyöppöinä, ylistivät sarjaa. Mediakin äkkäsi nopeasti, että kyseessä on ilmiö, ja alkoi kirjoittaa juttuja sarjasta. Se lisäsi QoFE-suosiota entisestään. Tällä tavalla siitä tuli ainulaatuinen ilmiö ja kokemus.
Ylen mukaan sarja nousi muutamassa päivässä Areenan katsotuimmaksi sarjaksi, ja tähän mennessä katseluita on käynnistetty melkein kymmenen miljoonaa kertaa. Sitten Yle ilmoitti, että jatkoa sarjalle ei tipu.
”Ohjelma käynnistetään Ylellä, ja jos se on menestys, se lopetetaan ja se siirtyy kaupalliselle kanavalle.”
Työskentelin aikoinaan tuotantoyhtiössä, joka tuotti Ylelle ohjelman nimeltä Kuka oikein olet. Ohjelma oli valtava menestys, ja katsojaluvut olivat todella suuret. Yle päätti, ettei jatkoa ohjelmalle tehdä. Samaa formaattia tehdään nyt MTV:llä nimellä Sukuni salat.
Queen of Fucking Everythingin ja Kuka oikein olet -sarjojen lisäksi näin on käynyt muillekin ohjelmille, kuten SuomiLOVE (sittemmin MTV:llä nimellä LOVE), Love Connection (myöhemmin MTV:llä Amerikan unelmavävy) tai draamasarja Syke, joka sai uuden elämän Nelosella ja Ruudussa.
Ohjelma käynnistetään Ylellä, ja jos se on menestys, se lopetetaan ja se siirtyy kaupalliselle kanavalle. Tällaista logiikka voi käyttää vain, jos työtä, menestystä ja/tai laatua ei mitata millään kansalaisille merkittävillä tavoilla.
Ehkä Ylen strategia onkin tehdä onnistuneita lähtöjä ja tämän jälkeen luovuttaa ohjelmat kaupallisille kanaville, jolloin heidän ei tarvitse kantaa uuteen ohjelmaan liittyviä riskejä. Kai se on eräänlaista julkista palvelua. Näin ei kaupallinen kanava ikinä toimisi, mutta Yleltä tämä ei ole ennenkuulumatonta.
”On huonoa palvelua katsojille kohdella sarjaa yksittäisenä tapahtumana, riippumatta siitä onko sarja menestys vai floppi.”
Ohjelmia voi lopettaa, jos niiden katselu vähenee tai tekijät eivät enää halua tarjota lisää, mutta asiakkaistaan tai käyttäjistään välittävä kanava ei lopeta ohjelmia vain siksi, että jonkun muunkin pitää saada ohjelmia ruutuun.
Tämä oli Ylen kommentti lopetuspäätökseen: ”Olemme vilpittömän iloisia sarjan mahtavasta menestyksestä, mutta meillä ohjelmisto koostuu nyt hankkeista, jotka ovat pitkällä kehityksellä.”
On huonoa palvelua katsojille ja huonoa yhteistyökumppanuutta palveluntarjoajalle kohdella sarjaa yksittäisenä tapahtumana, riippumatta siitä onko sarja menestys vai floppi.
Viime viikolla Queen of Fucking Everything -sarjan faneille tuli ilouutinen. Sanoma on ostanut sarjan jatkon, ja sarja palaa suoratoistopalvelu Ruutuun. Jopa elokuva on tekeillä.
