Ikääntymisessä on ainakin yksi erittäin hyvä puoli – että ei enää yritä miellyttää muita
Tietyssä iässä on paras olla jotain katkeruuden aihetta, muuten on jäänyt elämä elämättä, kirjoittaa Anna-Leena Härkönen.
Jokin aika sitten lusikka osui jogurttia syödessä etuhampaaseen. Siitä lähti pala. Tätä on vanheneminen. Meistä irtoaa koko ajan enemmän palasia. Kuulokin huononee päivä päivältä.
– Mä näin kenialaisella safarilla, kun demari lähti pyydystämään antilooppia, ystäväni kertoi.
– Demari? minä ihmettelin.
– Ei kun gepardi! Ootko sä kuuro!
Lentokentän lähtötiskillä taas virkailija tuntui puhuvan ihan höpöjä.
– Ihan ku se olis kysyny, että onko ruumiita laukuissa, supatin siskolleni. – Ei, se kysy että onko ruumaan meneviä laukkuja, sisko vastasi.
Tällä kertaa tiskillä oli sentään elävä täti, jonka kanssa asioida. Monilla lentokentillä on nykyään pelkkiä automaatteja, pian varmaan myös robotteja. Eläviä tätejä tarvitaan yhä!
Valtaosa suomalaisista kannattaa eutanasian laillistamista. Jos lakialoite menisi läpi, vanheneminen tuntuisi paljon miellyttävämmältä.
Nuoret muuten mumisevat sanottavansa, siitä ei saa mitään selvää. Tämä häiritsee esimerkiksi asiakaspalvelua. Onko niin vaikeaa aukoa suutaan? Kehotin kerran poikaani menemään puheterapeutille.
– Hanki ite kuulolaite, hän tuhahti.
Myös metelinsietokyky madaltuu vähitellen olemattomiin. Kahviloitten taustamusiikki ärsyttää, elokuvien alun mainokset saavat korvat särkemään. Pidänkin nykyään mukanani korvatulppia. Ja miksi nykymusiikki tuntuu olevan lähinnä höttöä? Euroviisukappaleetkaan eivät enää kosketa.
Myös muisti pätkii. Ystäväni Mallu kadotti viime vuonna joululaatikot. Hän teki ne ensin suurella vaivalla ja pani jonnekin odottamaan aattoiltaa.
– Mie olen ihan masentunu! Mallu vaikeroi.
– Kuka tollo voi hukata joululaatikot? – Ehkä joku koditon löysi ne, minä lohdutin. – Tai joku nälkäinen eläin? Tai ehkä joku arkeologi löytää ne parin sadan vuoden päästä.
Toinen ystäväni, Arno, sai meilin, joka hämmensi häntä.
– Olette oikeutettu eutanasiaan, meilissä luki. Sitten hän katsoi tarkemmin. ”Olette oikeutettu etuasiakkuuteen”.
Toivottavasti tämä oli enne. Valtaosa suomalaisistahan kannattaa eutanasian laillistamista. Menisikö lakialoite lopultakin läpi? Jos menisi, vanheneminen tuntuisi paljon miellyttävämmältä.
Olen tullut siihen tulokseen, että minulle on kertynyt hyviä ja pahoja asioita yhtä paljon. Ihan hyvä tulos.
Näen nykyään hyvin, koska kävin silmäleikkauksessa. Hukkasin niin usein lukulasit, ettei ollut vaihtoehtoja. Erehdyin tosin tavaratalossa, kun satuin vilkaisemaan ohikulkiessani peiliin. Onpa väsyneen näköinen nainen, ajattelin. Sitten tajusin, että se olin minä itse.
Täytän ensi vuonna kuusikymmentä. Tiedän jo nyt, että edessä on jonkinlainen tilinteon hetki.
Mitä olen saanut, mitä en? Mistä olen kiitollinen? Mistä olen katkera? Senhän varoitellaan myrkyttävän ihmisen, mutta minun mielestäni pieni katkeruus ei tee pahaa. Tietyssä iässä on paras olla jotain katkeruuden aihetta, muuten on jäänyt elämä elämättä.
Olen tullut siihen tulokseen, että minulle on kertynyt hyviä ja pahoja asioita yhtä paljon. Ihan hyvä tulos. Ja kieltäydyn ajattelemasta, että tästä eteenpäin kaikki on pelkkää alamäkeä. Ikääntymisessä on ainakin yksi erittäin hyvä puoli: uskaltaa olla asioista sitä mieltä, mitä huvittaa, eikä enää yritä miellyttää muita. Se on nimittäin loputon tie.
