
Yhä useampi on saattanut nähdä tämän yli metrin mittaisen linnun Suomessa – ”Yksi merkittävä syy kannan kasvulle on ilmastonmuutos”
Suomessa pesivien haikaraparien määrät ovat lisääntyneet yli kymmenkertaisesti 30 vuoden aikana. Yksi iso syy haikaroiden levittymiseen pohjoisemmaksi on ilmastonmuutos.
Oletko nähnyt Suomessa tänä vuonna valkoisen linnun, jolla on pitkä musta nokka ja jalat ja joka on noin metrin korkuinen? Et ehkä ole ainoa. Yhä useampi on saattanut nähdä valkoisen jalohaikaran, mikä voi olla vaikuttava kokemus, kertoo Birdlife Suomen tiedottaja Jan Södersved.
Suomessa on havaittu haikaroita jo noin 200 vuotta sitten, ja ensimmäiset pesinnät tapahtuivat 1920-luvulla. 1990-luvulta lähtien haikarat ovat runsastuneet voimakkaasti.
– Yksi merkittävä syy kannan kasvulle Suomessa on ilmastonmuutos, sanoo Södersved.
Suomen yleisin haikaralaji on harmaahaikara, jonka lukumäärä on kasvanut viime 30 vuoden aikana yli kymmenkertaisesti: nykyään niitä pesii Suomessa 1300 paria, kun 1980–1990-luvuilla niitä oli vain 100 paria.
Södersved kertoo, että pesästä lähdettyään harmaa- ja jalohaikarat levittäytyvät esimuutossa eri suuntiin. Nämä haikarat voivat matkustaa pitkiäkin matkoja kesän aikana ja kierrellä eri alueilla. Suomalaiset yksilöt ovat suurilta osin peräisin Baltiasta, jossa harmaa- ja jalohaikarat ovat yleisempiä.
Harmaahaikaran lisäksi Suomessa voi nähdä jalohaikaran ja kuulla kaulushaikaran, jolla on laivan torvea muistuttava ääni. Jalohaikara on Suomessa suhteellisen uusi tuttavuus, sillä se pesi täällä ensimmäisen kerran vasta vuonna 2018. Tämän jälkeen niiden kanta on hitaasti noussut.
Etelä-Euroopan kosteikkojen kuivuminen on myös osaltaan johtanut siihen, että haikarat ovat levittäytyneet aiempaa pohjoisemmaksi.
Missä haikaran voi sitten bongata?
Suomessa haikarat oleskelevat yleisimmin rauhallisilla rannikkoalueilla: rehevät luhta- ja ruovikkorannat ovat otollisimpia paikkoja bongata haikara. Joskus ne kuitenkin oleilevat myös muunlaisilla rannoilla.
Haikaran voi useimmiten nähdä joko saalistamassa tai sitten lennossa. Saalistaessaan haikara nimittäin seisoo pitkiä aikoja paikallaan, jolloin sen voi helposti huomata.
– Vaikka harmaahaikara on Suomen yleisin haikaralaji, se ei ole yhtä silmiinpistävä kuin valkoinen jalohaikara. Molemmat on silti yhtä helppo tunnistaa, sanoo Södersved.
Todennäköisimmin haikaran voi havaita loppukesästä, sillä haikarat ovat muuttolintuja ja lentävät talveksi etelään. Joskin Södersved kertoo, että osa haikaroista saattaa yrittää talvehtia leudon talven Suomessa. Jos Suomen talvi on kova, ne eivät välttämättä selviä.
Jalohaikara
- Väritykseltään valkoinen, jalat ja nokka tummat.
- Pituus 85–100 cm, siipien kärkiväli 143–169 cm, paino 700–1 500 g, sirompi sekä pitkäjalkaisempi kuin harmaahaikara.
- Pesii Suomessa harmaahaikarayhdyskunnissa suurilla kosteikkojärvillä, suosii laajoja järviruovikoita.
- Suomessa tavataan nykyisin vuosittain satoja yksilöitä.
- Ensimmäisen havainto tehtiin 1966.
- Ensimmäinen havaittu onnistunut pesiminen Suomessa vuonna 2018.
- Munii touko–kesäkuussa 1–6 munaa.
Lähde: Luontoportti