Apu

Waltteri Torikka: "Olin ujo ja kova jännittämään"

Waltteri Torikka: "Olin ujo ja kova jännittämään"

Monitaituri muusikko Waltteri Torikka tuli tutuksi Tähdet tähdet -ohjelmasta. Se avasi oopperalaulajalle viihdemaailman. Nyt hän valmistautuu nimirooleihin kesän Mannerheim- ja F.E. Sillanpää -oopperoissa.
Teksti Johanna Liukkonen
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Oopperalaulaja Waltteri Torikka uskaltautui toissa vuonna  mukaan Tähdet tähdet -viihdeohjelmaan. Sen myötä hänestä tuli julkkis, oopperaa ja viihdettä taitavasti yhdistelevä kassamagneetti, jonka tekemisiä seurataan kaikkialla. Ennen latino-osuutta Waltteri Torikalla oli hiki päässä. – Suihkurusketukseni oli aika överi, ja mietin, että onkohan kaikki nyt mennyttä. Kun hän antoi palaa Ricky Martinin ja Livin’ La Vida Loca -kappaleen tahdissa – yleisö oli myyty. – Sain kesken suoran lähetyksen ystävältäni viestin, että on tapahtunut jotain. Että nyt on mylläkkä päällä.  Vuoden 2015 Tähdet tähdet -tv-finaalissa kohtasivat kokenut iskelmätähti Laura Voutilainen ja Waltteri Torikka. Pisimmän korren vei suuri – ja nuori – tuntematon Waltteri Torikka. Se mylläkkä vei Torikan voittoon, ja se jatkuu yhä. 

Haastattelupaikkamme on Waltteri Torikan valitsema. Helsinkiläisen rantaravintola Löylyn ikkunapöydässä lämmittää takkatuli. Meri on suttuisesta säästä huolimatta tyyni. – Teen usein töitä täällä Löylyssä. Minun on vähän vaikea rauhoittua Helsingissä. Nykyisen asuntoni vuokrasopimus päättyy kesän alussa, ja toivon, että löytäisin uuden kodin jostain järven rannalta. Juuri nyt, kevättalvella ja arkena Löyly on jopa unelias, mutta viikonloppuisin tai kesäpäivinä Torikka ei voisi istua ravintolassa muina miehinä. – Ymmärrän, että julkisuus on osa työtäni, mutta välillä ärsyttää, että en pysty olemaan anonyymi missään. Jopa ulkonäkökommentteihin – Tähdet, tähdet -ohjelman aikaiseen mieskarkki-nimitykseenkin – on ollut helpompi suhtautua kuin siihen, että yksityisyyttä hänellä ei enää Suomessa ole. Fanejaan Torikka kehuu tosi fiksuiksi. Heiltä ja heidän antamastaan palautteesta Torikka ammentaa voimaa myös itselleen. – On hienoa kuulla, mitä viihde-esiintymiseni merkitsevät kuulijoilleni. Klassisen puolella yleisöltä ei tule koskaan suoraa palautetta.

Torikasta onkin jo alettu puhua Jari Sillanpään, edellisvuoden Tähdet, tähdet -voittaja valtikanperijänä. Vastaavanlaista karismaa, osaamista ja muuntautumiskykyä, komeista raameista puhumattakaan, ei usein tule vastaan. Torikka ja Sillanpää tutustuivat Tähdet, tähdet -ohjelman kulisseissa. Miehet huomasivat, että heillä on sama syntymäpäivä. – Jari tiesi, että myös Madonna on syntynyt samana päivänä kuin me. Sitten hän kysyi syntymäpaikkakuntaani ja -kellonaikaani, ja pian Jari kertoi, että meidän astrologiset karttamme ovat hyvin samanlaiset. Torikasta hänen ja Sillanpään yksityisminät ovat melko erilaiset, mutta artisteina heissä on paljon yhteistä: molemmat rakastavat työtään, ovat ahkeria ja arvostavat yleisöään. Lavalla pitää olla samaan aikaan sekä diiva että todella nöyrä.

Nuorempana lempeäkatseinen mies oli runopoika. Yläasteella, kun häntä kiusattiin, herkkä poika suojeli jopa omia vanhempiaan, eikä kertonut näille kokemastaan. – Niihin aikoihin tajusin, että aikuisetkin saattavat olla kateellisia teinille. Muistan, kuinka kerrankin futistreeneissä yksi aikuinen sanoi, että mene sinä vaan kotiin pianoa pimputtelemaan. Musiikki tarjosi maailman, johon kadota. Lavalla ja estradeilla Torikka tuntee olevansa henkisesti kotonaan. Välillä hän saattaa kadota omiin maailmoihinsa seurassakin. – Ystäväni tunnistavat sen, ja sanovat, että haloo, Waltteri! Ujo Torikka kertoo olleensa aina. Sosiaalisten tilanteiden pelko on helpottunut julkisuuden ja esilläolon myötä. – Aiemmin olin kova jännittämään ihmisiä ja uusia tilanteita, mutta kohtaamisista on tullut helpompi. Levollisuuteni ja rauhallisuuteni ovat lisääntyneet.

Jos oopperalaulaja, baritoni Waltteri Torikan, 32, ura olisi edennyt odotetusti, hän tekisi parhaillaan uraa ulkomailla. Nuoren lahjakkuuden elämässä on kuitenkin aika ennen ja jälkeen kevään 2015 Tähdet, tähdet -ohjelman.  Se sunnuntai-ilta, jolloin tv-yleisö äänesti Torikan Jari Sillanpään seuraajaksi ohjelman voittajana, muutti kirjaimellisesti koko Torikan elämän. – Sitä ennen kävin koelauluissa eurooppalaisissa oopperataloissa. Hain rooleja ja kiinnityksiäkin, Waltteri kertoo. Tähdet, tähdet -ohjelman jälkeen hän ei enää ehtinyt koelauluihin.  Suurelle yleisölle aiemmin tuntematon baritoni haluttiin kotimaassa yhtäkkiä viihdekonsertteihin, kaikkialle. Torikan ottama riski oli kannattanut. – Olen niin hullu, että en jaksanut funtsia viihdeohjelmaan osallistumistani loputtomiin. Klassisen musiikin puolella jarruttelijoita oli riittänyt. Torikkaa varoiteltiin, että hän voi menettää ammatillisen uskottavuutensa. – Jopa äitini sanoi, että onkohan viihdeohjelmaan osallistuminen hirmu hyvä juttu. Oli se. Menestys viihdeohjelmassa toi mukanaan töitä ja julkisuutta, mutta myös muuta hyvää. – Koen kaikkein tärkeimmäksi sen matkan, jonka aikana ihmiset pääsivät tutustumaan minuun. Klassisen musiikin puolella kannukset hankitaan eri tavoin. En itse asiassa tiedä ketään muuta alle 35-vuotiasta suomalaista oopperalaulajaa, joka olisi suurelle yleisölle tuttu. Torikka on Tähdet, tähdet -ohjelmalle kiitollinen myös opista kameran edessä esiintymiseen. – Kymmenen suoraa lähetystä oli mittaamattoman arvokas kokemus. Opin menemään epämukavuusalueelle, otin riskejä, uskalsin tehdä virheitä – ja selätin häpeän.

Waltteri Torikka on matkalla kohti ammatillista elämänsä kesää. Kesäkuun alussa hänellä on päärooli Ilmajoen Musiikkijuhlilla kantaesitettävässä Mannerheim-oopperassa. Heinäkuussa vuorossa on rooli nuorena F.E. Sillanpäänä. Molemmat oopperat ovat loppuunmyytyjä, eikä vähiten Torikan ansiosta. Satavuotiaan Suomen tilaustyötä, Mannerheim-oopperaa, on päätetty esittää myös kesällä 2018. – Minulta kysyttiin, että myydäänkö jo kesä 2019. Siihen sanoin, että odotellaan, enhän ole vielä edes kunnolla tutustunut teokseen. Kirjailija Laila Hirvisaaren ja toimittaja-kirjailija Eve Hietamiehen luoma Mannerheim-oopperan libretto kertoo ihmisestä marsalkan roolin takana. Torikka aikoo jatkaa Mannerheimiin tutustumistaan itselleen joululahjaksi ostamansa muistelmateoksen parissa. – Pyrin hakemaan samaistumispintaa. Huipulla tuulee, ja tiedän, että Mannerheim ei voinut näyttää heikkouttaan. Miltä asema esikuvana ja valtavana vastuunkantajana on mahtanut tuntua kulissien takana, Torikka pohtii. Kantaesityksensä saa myös Waltterin Torikan oma rakkauslapsi, ooppera F.E. Sillanpäästä. Nobelistin tarinaan Torikka upposi Hämeenkyrössä, jossa hän viettää paljon aikaa äitinsä luona. – Kuusi vuotta sitten pyörin kesäteatterilla ja mietin, että upea paikka. Sitten soitin Panu Rajalalle. Rajala innostui nuoren laulajan ideasta, ja miehet alkoivat työstää projektia nollabudjetilla. – Rahoitus järjestyi vasta matkan varrella. Torikka toimii tapahtuman taiteellisena johtajana oopperaroolinsa lisäksi. Perfektionistilta vaikuttava mies on tarkka laadusta. Se, että tavoitellaan normaalia oopperakatsomoa laajempaa yleisöä, ei saa tarkoittaa, että asioita tehdään laadun kustannuksella. – Jännä yhtälö on, että klassisesta voi tulla viihdettä ja että nykyoopperat myyvät näin hyvin. Jopa klassisen musiikin vaikuttajat ovat alkaneet kiitellä Torikkaa tämän roolista rajojen rikkojana. – Heistä on hienoa, että olen tuonut klassiselle puolelle paljon uutta yleisöä.

Laulaja on tyytyväinen siihen, että hänen uransa lähti ”isosti käyntiin” vasta toissa keväänä. – Vielä viisi vuotta sitten olisin ollut liian baby. Taiteilijan täytyy uskaltaa olla oma itsensä. Ihmiset haluavat nähdä sinut. Muita ei saa alkaa imitoimaan, eikä menestys saa nousta hattuun. Kamalinta olisi, jos laulaja hukkaisi itsensä. Tai jos hän ei uskaltaisi olla yleisön edessä auki. – Väitän, että yleisö on fiksumpaa kuin luullaan. Ei yleisöä voi vetää nenästä. Hänelle esiintyminen tarjoaa adrenaliinipiikkejä. Työtarjouksille on vaikea sanoa kiitos, mutta ei kiitos. – Työ antaa minulle paljon. Mihin muuhunkaan asiaan yksinasuva sinkku keskittyisi? – Mutta on tämä myös kuluttavaa. Se on sitä, kun haluaa antaa kaiken päästä varpaisiin, jokaisella solullaan, ja kaiken takana on seisottava täysillä. Viime vuoden lopulla Torikka päätti, että tämän vuoden alkuun ei buukata yhtään esiintymistä. – Väsymys alkoi jo tuntua. Kolmen viikon Aasian-loma teki tosi hyvää. Breikin avulla suojelin niin itseäni kuin muita.

Laulutunneilla Torikka käy Lontoossa. – Olen ottanut uusia askeleita viime keväänä löytämäni tenori Ryland Daviesin avulla. Lontoosta nuori lahjakkuus hakee oppia niin Mannerheimin ja Sillanpään rooleihinsa kuin Turun Musiikkijuhlille, jossa hän esiintyy Karita Mattilan ja Matti Salmisen kanssa. – Mietin pitkään, olenko taiteellisesti sillä tasolla, että voin ottaa vastaan Turussa tarjolla olleen roolin. Loppujen lopuksi päätin, että kokeillaan. Rooli tulee viemään minua ammatillisesti eteenpäin. Fysiikka on osa esiintyvän taiteilijan koneistoa, ja sitä Torikka hioo joogaamalla lähes päivittäin. – Lisäksi teen voimatreenejä kuntosalilla. Voimatreeni avaa kehoani niin, että laulaminen on helpompaa. Toukokuisesta yllätyksestään hänen ei tarvitse ottaa paineita. Silloin nimittäin julkaistaan levy, jonka musiikkia Torikka on tehnyt entisten armeijakavereidensa kanssa. – Kitaristi Jussi Savela sovitti uudelleen Tapio Rautavaaran lauluja. Aloitimme projektimme jo armeijassa, kymmenkunta vuotta sitten. Levyllä kuullaan tusinan verran ikivihreitä Lauluni aiheista Siniseen uneen ja Isoisän Olkihattuun. Lopputulosta Torikka kuvailee pelkistetyksi ja puhtaaksi – siitä huolimatta, että levy tehtiin melko anarkistisesti ja vähällä editoinnilla.

Vuodet 2009–2012 Torikka opiskeli Kööpenhaminassa. Ne olivat tärkeää aikaa nuoren miehen henkisen kasvun kannalta. – Tanskaan muuttaessani olin hyvin sulkeutunut suomalainen. Kööpenhaminassa tajusin, että miehen ei tarvitse olla pelkästään kova jätkä vaan että mies voi olla myös feminiininen ilman, että hän menettää miehisyydestään mitään. Enää Torikka ei koe tarvetta miellyttää kaikkia. Lähipiiriksi riittävät ne ystävät, jotka hyväksyvät hänessä koko paketin. – Yksi ystäväni oli juuri auttamassa minua siivoamisessa. Olen vähän toivoton siivouksen suhteen. Kämppäni saattaa mennä tosi nopeasti kauheaan kuntoon. Tässä ja nyt, kolmikymppisenä, Torikalla on hyvä olla. – Balanssi herkkyyden ja vahvuuden välillä on löytynyt. Tunnen seisovani omilla jaloillani, enkä haluaisi palata ajassa taaksepäin. ●

Teksti: Leila Itkonen

Julkaistu: 19.3.2017