Vuodessa 2024 on 366 päivää, mutta vuoden viikoissa vain 364 päivää – Miksi pöhkön mittainen viikko on selvinnyt jo vuosituhansia?

Uusi vuosi alkoi maanantaina. Samana päivänä alkoi uusi viikko, uuden vuoden ensimmäinen.

Tämä aika harvinaista, sillä viikko ja vuosi sopivat yhteen vain suurin piirtein ja sinne päin. Seuraavan kerran vuoden ensimmäinen päivä on maanantaina vasta vuonna 2029. Vuodessa kun on 365 päivää ja 52 viikkoa. Ja 52 viikossa on vain 364 päivää.

Sitä paitsi juuri alkanut vuosi 2024 on myös karkausvuosi, jossa on 366 päivää. Niinpä tämän vuoden 52. viikko loppuu kesken jo 29. joulukuuta.

Viikkojen normaalitila onkin huojahdella hilpeästi erillään vuodenkierrosta ja myös kuukausien kulusta. Kuukaudet alkavat viikkojen näkökulmasta milloin sattuu, tiistaina, torstaina, lauantaina tai ties minä päivinä.

Ajanmittauksessa juuri viikko on kummajainen. Vuorokausi on se aika, jossa maapallo pyörähtää kerran ja aamu uudeksi aamuksi. Kuukausi on se aika, jossa kuu kiertää maan, kutistuu olemattomaksi ja kasvaa taas täydeksi. Ja vuoden aikana maa kiertää auringon, juhannussaunasta aina seuraavan vuoden kokon sytyttelyyn.

Viikko ei perustu mihinkään tällaiseen luonnonkiertoon. Se on näppärät 23 prosenttia kuukauden pituudesta.

Silti se on tärkeimpiä työkalujamme ajan kulumisen hahmottamisessa.

Meidän käyttämämme seitsenpäiväisen viikon juuret ovat Babyloniassa, jossa Akkadin kuningas Sargon I määräsi seitsenpäiväisen viikon otettavaksi käyttöön suurin piirtein vuonna 2300 ennen ajanlaskumme alkua. Siis reilut 4 300 vuotta sitten.

Koska babylonialaiset tykkäsivät tarkkailla taivasta ja tehdä siitä havaintoja, viikonpäivien lukumäärä päätettiin tärkeimpien taivaankappaleiden määrän mukaan. Näitä oli siis seitsemän: Aurinko, Kuu ja viisi paljain silmin nähtävissä olevaa planeettaa, Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus (joiden nykynimet tosin versovat roomalaisesta mytologiasta, ja joita babylonialaiset kutsuivat joillain toisilla nimillä, muttei mennä nyt siihen).

Babylonialaisilta seitsenpäiväinen viikko levisi muualle Lähi-itään ja Välimeren alueelle. Kreikkalaiset ja persialaiset taistelivat keskenään verisesti useamman kerran, mutta seitsenpäiväinen viikko kelpasi molemmille.

Samoin juutalaiset ottivat viikon käyttöönsä, mikä oli jälkikäteen ajatellen vaikuttava juttu, sillä sama viikkokäsitys siirtyi kristinuskoon. Juutais-kristillisen viikkoperinteen pakettiin tuli mukaan myös Ensimmäisen Mooseksen kirjan seitsenpäiväinen luomistarina. Tai varsinaista luomistyötähän oli vain kuusi päivää, seitsemäntenä päivänä jumala huilasi.

Nyt kuvioon tulevat muinaiset roomalaiset, jotka ottivat seitsenpäiväisen viikon omakseen. Ja vuonna 321 keisari Konstantinus julisti lepopäivällä varustetun seitsenpäiväisen viikon Rooman valtakunnan viralliseksi malliksi.

Tässä seitsenpäiväisessä oravanpyörässä ravaamme edelleen, vähäisin muutoksin.

Miksi huonosti muuhun ajanlaskuun istuva viikko on ollut niin sitkeä?

Aihetta tutkinut Berkeleyn yliopiston professori David M. Henkin kertoo Atlantic-lehden haastattelussa, että yhden tulkintalinjan mukaan meidän ihmisten on yksinkertaisesti helppo hahmottaa elämäämme seitsemän päivän verran.

Se saattaa olla aika sopiva aika vaikkapa asunnon imuroinnin, vanhemmille soittamisen tai pitkän juoksulenkin välillä.

Tai ehkä näiden touhujemme väliajat ovatkin muotoutuneet sopimaan seitsenpäiväiseen viikkoon.

Olipa miten vain, viikko on lähiaikojen hahmottamisessa paljon tärkeämpi työkalu, kuin vaikkapa loogisempi kuukausi. Työviikko alkaa omassa ajattelussani maanantaina, eikä 8. tai 15. tammikuuta. Sählyä on keskiviikkona, pitsaa perjantaina ja karkkipäivä lauantaina.

Viikkoa on aika voimallisestikin yritetty saada samaan muottiin muiden ajanmittareiden kanssa.

Professori Henkin kertoo, että reilu sata vuotta sitten Yhdysvaltain liike-elämä ja tiedepiirit tukivat vahvasti ehdotusta, joilla viikonpäivät olisi kiinnitetty pysyvästi tiettyihin päivämääriin. Eli esimerkiksi vuoden 2025 tammikuun 1. päivä olisi maanantai kuten tänä vuonna, ei keskiviikko, kuten nykyisessä kalenterissa.

Tähän olisi päästy niin, että 52:n viikon jälkeen vuodessa olisi ollut yksi tai kaksi tyhjää, siis viikonpäivätöntä päivää. Nämä eivät olisi olleet osa mitään viikkoa.

Ehdotus ei mennyt läpi tuolloin, tuskinpa menisi nytkään.

Voi siis olla, että seitsenpäiväinen viikko pysyy kanssamme vielä jokusen tuhat vuotta, iloisessa epärytmissä kuukausien ja vuosien kanssa.

Lähteet: Atlantic: Why Do Weeks Have Seven Days? , Discover Magazine: Why Are There Seven Days in a Week?, Royal Museums Greenwich: Why 12 months in a year, seven days in a week or 60 minutes in an hour?

Mikä sinua askarruttaa? Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.