Volvo-Markkanen kirjoitti kolme laudaturia: sitten kakkukahvit vaihtuivat toisenlaisiin kakkuihin
Helsingin keskusvankilassa nautittiin 50 vuotta sitten kakkukahvit Matti Markkasen kunniaksi. Hän sai elämässään muitakin kakkuja, mutta ne tarkoittivat vankeustuomioita.
Rillit melkein kuin Urho Kekkosella! Se tulee ensimmäisenä mieleen Apu-lehden 50 vuoden takaisesta kuvasta, jossa pankinryöstäjä Matti ”Volvo” Markkanen ihastelee ylioppilastodistustaan Helsingin keskusvankilassa, tutummin Sörkassa.
Se oli melkoinen saavutus kuudentoista vuoden tuomiotaan istuvalta, tuolloin 34-vuotiaalta vangilta. Tuomiot hän oli saanut Tanskassa tekemistään ryöstöistä, lisänimensä siitä, että hän käytti mielellään varastettuja Volvoja pakomatkoillaan.
Kuten Apu-lehti kertoi, Markkanen sai valkolakkinsa ensimmäisenä vankina Suomen vankeinhoitolaitoksen historiassa. Kuuden hataraksi jääneen oppikouluvuoden pohjalta mies luki ja tentti koko lukion kurssin vajaassa viidessä kuukaudessa. Ylioppilastodistuksessa oli peräti kolme laudaturia – äidinkielessä, englannissa ja saksassa – eli Markkanen siis sai niin sanotut ällän paperit.
Kun Markkanen oli aloittanut ylioppilastehtävien tekemisen keskusvankilan ullakkohuoneessa, hän oli ensin popsinut eväänsä ja ryhtynyt vasta sitten toimeen. Se oli naurattanut valvojana toiminutta opettaja Olavi Toiviota.
Markkanen sai lempinimen "laiska pankkiryöstäjä"
Markkanen istui ensimmäistä tuomiotaan, se oli kuusitoista vuotta. Hän oli ehtinyt tehdä roppakaupalla rikoksia ja olla pitkään etsintäkuulutettuna, ennen kuin hänet oli onnistuttu pidättämään Tanskassa maaliskuussa 1968.
Tanskan lehdistö oli luonnehtinut Markkasta Tanskan rikoshistorian pahimmaksi konnaksi, hymyileväksi suomalaiseksi ja laiskaksi pankkiryöstäjäksi. Apu-lehden toimittaja Jarmo Hakanen kertoi jutussaan, mistä nuo liikanimet olivat tulleet.
”Pahin konna” niiden yli 140 rikoksen takia, joista häntä syytettiin Kööpenhaminassa huhtikuussa 1969. ”Laiska pankkiryöstäjä” siksi, ettei hän vaivautunut laskemaan saalisrahojaan vaan totesi saavansa tarkemmin summan selville seuraavan päivän lehdistä. ”Hymyilevä suomalainen” sen huolettomuuden johdosta, jolla Markkanen esiintyi oikeuden edessä Tanskassa vaikka yleisesti tiedettiin hänen henkensä olevan vaarassa salakuljettajiin olleiden yhteyksien takia.
Toimittaja Hakanen tiesi jatkaa, että kaikesta huolimatta Kööpenhaminan yleinen syyttäjä oli julkisesti todennut Markkasen tapauksen olevan ”inhimillinen tragedia”. Hän oli pitkissä keskusteluissa Markkasen kanssa huomannut tämän erittäin älykkääksi, mutta kykynsä väärään suuntaan käyttäneeksi mieheksi.
Ensimmäinen ryöstö tapahtui pilailumielessä
Turha ja tyhjä olo. Sen Markkanen sanoi myöhemmin syyksi sille, miksi hän ajautui rikolliselle uralle.
Hänen tyttöystävänsä Tanskassa oli kuollut. Elämällä ei ollut enää mitään merkitystä. Ensimmäinen ryöstö oli lähtenyt pilailumielessä. Markkanen oli jututtanut pankin henkilökuntaa ja laskenut leikkiä, että kertokaa poliisille terveisiä, kun he saapuvat.
Syyttäjä oli ilmoittanut syövänsä hattunsa, jollei rikollinen jäisi viikossa kiinni. Ei jäänyt. Lehdistö toi syyttäjälle sen hatun.
Markkanen oli tuntenut olevansa jonkinlainen Tanskan kansallissankari. Kerran hän ryöstön jälkeen oli vaihtanut auton polkupyörään, ajanut poliisien tulosuuntaan ja huiskuttanut heille ohi ajaessaan. Eteen osuneella tiesululla poliisit olivat hätistäneet Markkasen edestä pois, koska ”se on taas iskenyt”. Markkanen sai jatkaa matkaa pyörällään, rahat ja aseet jenkkikassissa tarakalla.
Vähän siis sellaista rosvot ja poliisit -leikkiä. Kerran Markkanen käytti ryöstössään Jaguaria ja valitsi ryöstökohteen tarkoituksella niin, että sieltä pääsi kaasuttelemaan lujempaa kulkevalla kaaralla pakoon. Hän ajoi auton myöhemmin takaisin ryöstöpaikalle.
Ryöstörahansa Markkanen kertoi käyttäneensä huolettomaan elämään, ravintoloihin ja oopperoihin ympäri Eurooppaa. Jonkinlaista Robin Hoodin sädekehää hakeakseen hän myöhemmin väitti lahjoittaneensa rahaa myös Afrikan nälänhädän torjumiseen.
Kiinni Markkanen jäi lopulta kesken myymälämurron. Kauppias oli yllättänyt voron ja tyrmännyt tämän kesken pakoyrityksen.
Yhteiskunnan kaipaama esimerkki ja kannustin
Apu-lehden haastattelussa Markkanen sanoi, että pahimmat henkiset esteet itsensä kehittämiselle vankilassa olivat itsesääli ja sitkeyden puute.
”Monella on se vaikeus ettei pysty keskittymään täällä yhtään mihinkään. Ympäristö on heille niin painostava, että vie täysin keskittymiskyvyn. Kaveri voi olla hyvin terävä, mutta tällä tavalla paineet lisääntyy.”
Markkanen haaveili perehtyvänsä matematiikkaan Teknillisessä korkeakoulussa. Hän pyrkisi vuoden kuluttua lukemaan heikkovirtatekniikkaa radio- ja televisiolinjalle. Toinen haave oli saada joskus aikaan oman alan liike.
Markkanen lupaili, ettei hän yrittäisi enää oikotietä menestykseen. Hän myös jatkoi, että menneisyyttä olisi turha peitellä – hänet muistettaisiin aina kuuluisana Volvo-Markkasena.
Markkanen sanoi halunneensa osoittaa, että vankikin voi saavuttaa elämässään jotakin.
”Minä en elämässä nähnyt ennen mitään, mikä olisi vähimmässäkään määrin kiinnostanut, kaikki oli niin tylsämielisen tylsämielistä. Esimerkiksi semmoinen, että olisi jollakin kapealla uralla ponnistellut huipulle ja sitten saanut sydänkohtauksen, ei tuntunut mielekkäältä. Siinä ei ollut henkistä tyydytystä. Ensimmäisen kerran minä olen saanut henkistä tyydytystä suurimmaksi osaksi viimeisten parin kuukauden aikana.”
Ylioppilasvankia opettanut Toivio sanoi jutussa, että suurin merkitys Markkasen saavutuksella vankeinhoitoviranomaisten kannalta oli se, että yhteiskunta on kaivannut juuri tällaista esimerkkiä ja kannustinta.
Aikansa Rosvo-Roopen siihenastinen elämä oli ollut tuhkimotarina, mutta se ei jatkunut sellaisena.
Kaita polku oli lyhyt – rikokset jatkuivat pian
Markkanen pääsi ehdonalaiseen vapauteen istuttuaan seitsemän vuotta. Pian hän oli jo uusissa ryöstöpuuhissa.
Joulukuussa 1975 Markkanen ryösti rikostoverinsa Matti Mäen kanssa Nurmijärven Osuuspankin Röykän konttorin. Seurasi takaa-ajo, joka päättyi tiesulkuun Espoossa. Rosvot ryntäsivät pakoon ja ampuivat päin perässä juosseita poliiseja. Tarvittiin pääkaupunkiseudun poliisivoimia ja armeijan apua, ennen kuin miehet antautuivat. Markkanen sai seitsemän vuoden lisätuomion.
Kalterit eivät miestä pidätelleet. Hän karkasi pakovarmana pidetystä Mikkelin lääninvankilasta lokakuussa 1977.
Pako päättyi vasta kuukauden kuluttua Norjassa tehdyn ryöstön jälkeen. Sitä ennen oli käyty poliisin kanssa tulitaistelu.
Seuraavan kerran Markkanen livahti Sörkan muurien yli syyskuussa 1980. Hän murtautui ensin sellistään poralla. Sitten hän avasi kahdesta taposta tuomitun Mikko Salmisen sellin omatekoisella avaimella. Pako jatkui vankilan katolle, ja sieltä miehet laskeutuivat köyden avulla pääportin viereen. Heidän jäljiltään löytyi vankilan ullakolta pussillinen työkaluja ja avaimia.
Pakomatkan aikana parivaljakko syyllistyi ryöstöön toisensa jälkeen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.
Suomeen palannut Salminen jäi kiinni lokakuussa Kajaanissa. Volvo-Markkanen napattiin marraskuussa Ruotsin Smoolannissa. Hän oli poliisin tullessa vahvasti aseistautunut, mutta ei tehnyt vastarintaa. Paon jälkeen Sörkan vankilan ympärille rakennettiin lisäaidat.
Jopa ehdokkaana eduskuntavaaleissa
Keväällä 1987 vankilan portit avautuivat Markkaselle, ja hän julisti elämänsä ”kakkosvaiheen” alkaneeksi. Kun MTV3 teki samana syksynä hänestä haastatteluohjelman, miehen markkinoitiin olevan ”eräs suomalaisen lähimenneisyyden kiistaton legenda jo eläessään”.
Vankilavuosia Markkaselle oli kertynyt parikymmentä. Hän oli ryöstöineen ja pakoineen kestojulkkis, joka ei vapauduttuaan entistä rooliaan kaihtanut. Syntyi pari kirjaakin yhdessä elokuvaohjaaja Taavi Kassilan kanssa.
Markkanen toimi 1990-luvulla rakennusalan yrittäjänä ja oli ehdokkaana vuoden 1995 eduskuntavaaleissakin. Viimeinen kakku napsahti samana vuonna.
Markkanen oli auttanut Helsingin Kalevankadun koruliikkeen miljoonaryöstössä ja osallistunut saaliin kätkemiseen. Tuomio oli kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta.
Vapauduttuaan vankilasta Markkanen muutti perheineen aluksi Espanjaan. Eron jälkeen edessä oli paluu Suomeen. Viimeiset vuotensa Volvo-Markkanen vietti eläkeläisenä Itä-Helsingissä.
Matti Markkasen kuolinvuoteella 2016 soi Edith Piafin Non, je ne regrette rien. Se oli legendaarisen rosvon tunnuslause: en kadu mitään.
