Voisiko Suomi saada uusia olympiatoivoja yllättävästä lajista? – "Jotain maagista tässä hankkeessa on"

Lokakuussa 2023 Kansainvälinen olympiakomitea ilmoitti, että Los Angelesin olympiakisoissa pelataan lippupalloa eli flag footballia. Syyskuussa 2024 Suomen 17-vuotiaat tytöt sijoittuivat kolmanneksi lippupallon EM-kisoissa. Käsipallon juniorimaajoukkuepelaaja Linda Juvala valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi.

Suomen pronssijoukkue koostui pääosin pelaajista, jotka Juvalan tapaan aloittivat lippupallon vasta tänä vuonna. Koripallo oli yleisin päälaji.

Tyystin tyhjästä ei menestys tullut, sillä viime vuonna lippupallon nuorten EM-kisoissa 2023 Suomi sijoittui neljänneksi U15-sarjassa. Siinä pelataan sekajoukkuein. U17-sarjassa on omat sarjat tytöille ja pojille.

Vakiintunutta kotimaista nuorten sarjatoimintaa lippupallossa ei ole. Lajia pelataan Suomen amerikkalaisen jalkapallon liiton alaisuudessa. Viime talvena SAJL järjesti seurajoukkueille kaksi yksipäiväistä sisäturnausta.

Miten tältä pohjalta saatiin U17-tyttöihin kasaan huippujoukkue? Ja mitä se tarkoittaa Los Angelesin olympiakisojen 2028 kannalta?

Aitio kysyi asiasta nuorten maajoukkueen päävalmentajalta Tuomas Kivisaarelta ja joukkueenjohtaja Juuso Marnolta.

Serbiassa juniorien EM-kisoissa 2024 Suomen U17-pojat sijoittuivat yhdeksänneksi ja U15-sekajoukkue 11:nneksi. Aikuisten MM-kisat pelattiin elokuussa Lahdessa. Suomen naisten sijoitus oli 15:s ja miesten 22:s.

Miten alkoi matka kohti nuorten EM-pronssia?

Tuomas Kivisaari:

– Alkuvuonna 2023 aloitimme valmistautumisen viime vuoden, Italiassa pidettyihin nuorten EM-kilpailuihin.

– Osallistuimme U15-sarjaan. Totesimme että pojat saadaan kyllä joukkueeseen, sillä meillä oli talentteja jenkkifutiksessa 2008-ikäluokassa, mutta tyttöpelaajien osalta päätimme katsoa hieman jenkkifutiksen ulkopuolelle.

– Kävin muun muassa Puistopolun koulun yläkoulussa Vuosaaressa pitämässä lippupallotunteja. Koulun liikunnanopettajalla oli läheiset suhteet Helmi Basket -koripalloseuraan, josta lopulta osallistui tyttöjä mukaan avoimelle maajoukkueleirille.

– Tajusimme, että koripalloilijan ominaisuudet sopivat erinomaisesti lippupalloon. Koripallossakin otetaan palloa kiinni ja puolustetaan sekä aluetta että pelaajia.

– EM-kisojen 2023 kokemus oli lopulta niin uniikki ja fantastinen, että se antoi hyvän siemenen tämän vuoden projektille.

Juuso Marno:

– Etukäteen pidimme sekajoukkue-elementtiä riskinä, mutta se oli loppujen lopuksi hienoin elementti. Sen halusimme säilyttää tällekin vuodelle, vaikka meillä oli nyt erikseen U17-poikien ja -tyttöjen joukkueet. Lähdimme kisoihin yhtenä 46 pelaajan joukkueena.

Miten tämän vuoden joukkueet koottiin?

Kivisaari: Tämän vuoden projekti alkoi tammikuussa. Suunnittelimme toiminnallemme mittarit, mitä haluamme pelaajilta, leiritykseltä, taloudelta… Sitten hieroimme kokoon ydinviestimme ja aloimme kylmäsoitoilla soittaa läpi suomalaisia koripallo-, jalkapallo- ja käsipalloseuroja ja levittää flaiereita liikuntapaikoille.

Ydinviestimme oli: Haluatko päästä edustamaan Suomea, kilpailla useita eurooppalaisia maita vastaan, saada uusia ystäviä ja kokea unohtumattomia elämyksiä?

Viestimme seurojen valmentajille ja joukkueenjohtajille oli, että emme houkuttele seuranne pelaajia vaihtamaan lajia, vaan tarjoamme mahdollisuuden uusiin kokemuksiin ja monipuolisen urheilun harjoitteluun urheilijan oman päälajin lisäksi.

Yleensä eri urheiluseurojen valmentajat suhtautuivat projektiin hyvin ja pääsimme pitämään lajiesittelyitä myös seurojen harjoituksiin.

Noin kolmen viikon jälkeen meillä oli yli 140 urheilijaa avoimella maajoukkueleirillä. Yli puolet oli muista lajeista kuin jenkkifutiksesta. He olivat valmiita urheilijoita: koripallosta, jalkapallosta, käsipallosta, pesäpallosta, yleisurheilusta, nyrkkeilystä, amerikkalaisesta jalkapallosta…

Marno: Voimanostosta. Ja oli yksittäisiä pelaajia, joilla oli vain lippupallotaustaa. Ja sellaisia joilla ei ollut mitään lajia

Kivisaari: Lajiharjoittelun lisäksi teimme urheilijoille ketteryys- ja nopeustestit. Osa pelaajista kutsuttiin karsintaleirille kesäkuussa Pajulahteen. Sen jälkeen valittiin pelaajat otteluihin valmistaville leirille. Saimme pidettyä urheilullisen tason korkeana.

Näkyikö suomalaisten vähäinen pelikokemus lippupallosta EM-kisoissa?

Kivisaari: Kyllä se näkyi erityisesti U17-poikien ensimmäisissä peleissä. Meiltä puuttui kokemus tiukoista peleistä, joissa olisimme joutuneet sopeuttamaan peliä vastustajan mukaan.

Marno: Minulla oli edellisiin EM-kilpailuihin peilaten puolitieteellinen oletus, että varsinkin tytöissä yleinen urheilullisuus voittaa lajitaidot, kun urheilullisuudessa on tarpeeksi paljon muita edellä.

Lippupallossa yksittäisten huippuosaajien rooli korostuu verrattuna amerikkalaiseen jalkapalloon. Onneksi löysimme urheilullisen joukkueen sekä yksittäisiä huippuja, joiden varaan peli voitiin rakentaa.

Juuso Marno, joukkueenjohtajana vastasit yhteydenpidosta kansainväliseen lajiliittoon IFAF:iin. Miten siellä näkyy lippupallon olympiastatus?

Marno: Flagiin keskitytään paljon paljon enemmän kuin aiemmin. IFAF teki paljon työtä, että aikuisten MM-kisoihin Lahteen saataisiin joukkueita mahdollisimman paljon eri maanosista, jotta lippupallo näyttäytyisi mahdollisimman isona lajina Kansainväliselle olympiakomitealle.

Miten Suomi voisi päästä pelaamaan lippupalloa Los Angelesiin 2028?

Marno: Jos olympiaprojektiin ryhdytään yhdessä koko lajiyhteisön kanssa, se perustuu tälle samalle pohjalle: emme etsi parhaita lippupallon pelaajia, vaan parhaita urheilijoita, jotka opetamme pelaamaan lippupalloa.

Tämän pystyy tekemään myös miesten ja naisten tasolla, kunhan pelaajat vain haluavat sitoutua ja treenata ja kunhan vain heidän urheilutaustansa konvertoituu flagiin – ja aika moni laji konvertoituu.

Olympiaprojektissa pelaajamateriaali ei ole se, mitä meillä on nyt, vaan se mitä löydetään.

Eli Suomen väreissä saattaa ainakin karsia olympiakisoihin 2028 lippupallon pelaajia, jotka eivät ole aloittaneet lajia?

Marno: Kyllä se näin on. Näistä kisoista yksittäiset nuoret voivat olla niin kyvykkäitä, että voisivat pelata silloin.

Kivisaari: He ovat silloin 21-vuotiaita eli vielä nuoria.

Marno: Olympiakisoihin karsitaan kahden–kolmen vuoden päästä, ja pelaajien pitäisi silloin olla 24–28-vuotiaita. Meillä on lajiyhteisönä vielä aikaa löytää pelaajia. Lippupallon nykyiset maajoukkuepelaajat ovat toki hyviä, mutta joukkueen keski-ikä on vähän turhan korkea olympialaisten suhteen.

Kivisaari: Hehän ovat ihan huippuja jefussa, mutta lippupallo on kehittynyt jo eri lajiksi, jossa tarvittavat ominaisuudet eroavat jenkkifutiksesta. Ja mitä enemmän laji kehittyy, sitä uniikimmaksi se käy.

U17-tyttöjen EM-pronssimitalistit harrastavat useampaa lajia. Miten käy lippupallon, kun heidän toisessa lajissaan aletaan edellyttää ympärivuotista lajiharjoittelua?

Marno: Se on hyvä kysymys, ja se täytyy ratkaista. Käsipallosta olemme saaneet viestiä, että tämä ei ole heiltä pois. Jos teemme hyvää yhteistyötä ja kehitämme urheilijoita yhdessä muiden lajien kanssa, löydämme varmasti ratkaisuja pitää urheilijat molemmissa lajeissa.

Jos ajattelemme vain omaa lajia ja olemme nurkkapatriootteja, voi olla, että molemmat lajit häviävät. Ainakin flag lajina häviää.

Kivisaari: Jos meidän viestimme olisi ollut, että vaihtakaa oma lajinne, ei meidän kanssamme kukaan tekisi yhteistyötä. Nyt me pääsimme tarjoamaan urheilijan oman lajin päälle jotain uutta ja monipuolista.

Marno: Jotain maagista tässä hankkeessa on, koska meille tuli myös kesälajien pelaajia ihan niiden huipulta. Kolmesta jalkapalloilijasta yksi pelaa naisten Kansallisessa liigassa, ja hän halusi lähteä Serbiaan, vaikka liiga oli käynnissä.

Kivisaari: Yleisurheilupuolelta oli muun muassa maajoukkueaituri, korkean tason kolmiloikkaaja ja korkeushyppääjä.

Marno: Oli uutta myös urheilijoille ja valmentajille, että kasasimme joukkueisiin eri lajien huippuja. Tämä oli ihan uusi yhteisö. Kaikilla oli erilaisia vahvuuksia, ja kaikkia vahvuuksia voitiin hyödyntää.

Oletteko olleet yhteydessä muiden lajien lajiliittoihin pelaajien rekrytoinnin edistämiseksi?

Kivisaari: Suoria lajiliittokontakteja meillä on ollut ainoastaan yksittäisiä, mutta se on hyvä idea tulevaisuutta ajatellen. Tarkoitus on kiihdyttää vauhtia.

Miten jenkkifutis-ihmiset suhtautuvat lippupalloon?

Kivisaari: Pääasiassa positiivisesti. Osa jenkkifutiksen toimijoista näkee lajin väylänä jenkkifutiksen aloittamiselle, ja osa pitää lajia hyvänä mahdollisuutena saada seuroihin uusia harrastajia jenkkifutiksen rinnalle.

Onko Suomi valmennuksellisesti mukana lippupallon huipulla?

Kivisaari: Kyllä minä uskon että Suomi on lajin valmennuksen osaamisen myötä ihan hyvässä tilanteessa. Laji toki kehittyy maailmalla kovaa vauhtia, mutta valmennuksen materiaaleja, kuten videoita, on kaikkien saatavilla, ja voimme kehittää peliä edelleen.

Esimerkiksi vuoden 2023 Italian EM-kisoissa me toimme peliin uusia elementtejä, joita muut kopioivat. Lippupallossa pelinrakentaja ei saa juosta, jos aloitussyöttö annetaan suoraan hänelle. Meillä oli nopea pelinrakentaja, joten keksimme, miten juoksukielto kannattaa purkaa.

Valmennuksen kehittymisen kannalta olisi tärkeää, että voisimme pelata tiukkoja pelejä, joissa voisimme kokeilla uusia pelillisiä asioita. Uskon, että saamme niitä paikkoja – ovat ne sitten kotimaisia sarjapelejä tai kansainvälisiä otteluista.

Millainen suomalaisen lippupallon tulevaisuus voisi parhaimmillaan olla?

Kivisaari: Aktiivista sarjatoimintaa, nuorten turnauksia, koululippupallotoimintaa ja mielelläni näkisin tulevaisuudessa myös nuorten maajoukkueiden ympärille muodostuneita akatemiaryhmiä ja urheilulukioiden lajiryhmiä.

Ylipäätään tulevaisuus voisi parhaimmillaan olla sekä aktiivista matalan kynnyksen seuratoimintaa, että hyvään kansainväliseen menestykseen tähtäävää kilpaurheilua.