Voimaa ystävyydestä
Puheenaiheet
Voimaa ystävyydestä
Näyttelijä Anna-Maija Tuokko on puolivuotiaan tytön äiti, näyttelijä Kreeta Salmisesta tulee äiti tammikuussa. Yksityiselämän tärkein rooli ylittää kaikki roolit teatterissa ja kameran edessä.
Julkaistu 25.12.2015
Apu

Näyttelijöinä he ovat erilaisia ja aika erilaisia naisinakin. 34-vuotias Anna-Maija Tuokko on vilkas ja nauravainen, 31-vuotias Kreeta Salminen omassa vilkkaudessaan hiljaisemmin puheeseen syttyvä. Samanlainen elämänvaihe on tänä vuonna syventänyt ystävyyttä. 

Anna-Maija Tuokosta tuli äiti puoli vuotta sitten, kun hän sai esikoisensa näyttelijä, ohjaaja Kari Heiskasen kanssa. Kreeta Salmisen iso elämämuutos lähenee. Hänen ja näyttelijä Ville Tiihosen lapsi syntyy tammikuussa.

Päälle kolmekymppiset näyttelijät ovat Helsingin teattereista tuttuja monille, koko kansalle televisiosta, jossa Anna-Maija Tuokolla on iso rooli Koukussa-sarjassa, Kreeta Salmisella pieni vilahdus, mutta sitä isompi viime vuoden Porokuiskaajan arvoitus -joulukalenterin Korvatunturilta karanneena tonttuna. 

Anna-Maija Tuokko on tehnyt näyttäviä rooleja Helsingin kaupunginteatterin monissa puhenäytelmissä ja musikaaleissa. Fanit muistavat häntä yhä kortein ja kiitoksin Wickedistä ja Tohtori Zivagosta, elokuvissa kävijät Ainoat oikeat -leffan pääroolista. 

Kreeta Salminen oli lumoava Ronja Ryövärintytär Ryhmäteatterissa, kuulas ja kirkas Helsingin kaupunginteatterin Järki ja tunteet -näytelmässä ja Kansallisteatterin Luulosairaassa.

Esimerkit ovat vain lyhyt välähdys molempien uralta Teatterikorkeakoulun jälkeen, sillä nyt on vuorossa elämän tärkein rooli. Sitä ei näytellä, vaan eletään arjessa, omassa elämässä perheenperustamisen keskellä.

Kreeta Salmisen äitiysloma alkoi pari viikkoa sitten, jolloin hän näytteli viimeistä kertaa Suomen Kansallisteatterin Äitikortissa, äitiyden kliseitä huumorilla ruotivassa näytelmässä.

Anna-Maija Tuokko on ollut vuoden poissa näyttämöltä, hänen äitiyslomansa alkoi Helsingin kaupunginteatterin Vanja-enosta, jossa hän näytteli Kreeta Salmisen isän, Esko Salmisen vaimoa.

– Meillä molemmilla on onneksi sellaiset esimiehet teatterissa, että heille saattoi huoletta kertoa äitiyslomalle jäämisestä, he sanovat ja viittaavat Kansallisteatterin pääjohtajaan Mika Myllyahoon ja kaupunginteatterin johtajaan Asko Sarkolaan.

– Joka työpaikalla suhtautuminen ei ole aivan yhtä kannustavaa. 

Anna-Maija Tuokko tiesi raskausaikanaan odottavansa tyttöä, mutta Kreeta Salminen ja Ville Tiihonen eivät ole halunneet tietää ennakkoon lapsensa sukupuolta.

Kreeta Salmisen äiti, tanssin tutkija, tanssija Riikka Korppi-Tommola myös kannusti tytärtään säilyttämään salaisuuden.

– Äiti sanoi, että loppuun asti säilyvä salaisuus voi olla lisäporkkana synnytykseen, että kuka täällä onkaan, Kreeta Salminen sanoo ja taputtaa kauniisti kaartuvaa vatsaansa.

Anna-Maija Tuokolla ja Kreeta Salmisella riittää tukijoukkoja lastenhoitoon. – Tasa-arvoisessa perhe-elämässä myös isä osallistuu, Kreeta Salminen sanoo.

Jo  synnytyksen  kokenut Anna-Maija Tuokko sanoo, että lapsen syntymän jälkeiset kuukaudet ovat olleet hänen elämänsä parasta aikaa.

– Olen saanut ennenkin elää hienoja vuosia, mutta toivoin niin pitkään lasta, että tämä onni on ylittänyt kaiken muun kokemani. Elämä on päivä päivältä ihanampaa ja rakastun lapseeni aina vain enemmän. Puolivuotias on kontaktissa jo paljon vahvemmin kuin parin kuukauden ikäinen.

Päivät kuluvat nyt lapsen ehdoilla, ei teatterin esitys- ja harjoituskalenterin mukaan.

Äidiksi tullut ja äidiksi tuleva ovat puhuneet paljon keskenään elämänsä suurimmasta muutoksesta.

Vertaistukea on riittämiin, sillä vauvat ovat tänä vuonna saaneet saman ikäpolven näyttelijät Laura Birn, Krista Kosonen, Helena Vierikko ja viimeisimpänä Emmi Parviainen.

Nämä 1980-luvulla syntyneet näyttelijät eivät ole asettaneet uraansa etusijalle, vaikka se tärkeä onkin. Yhtä tärkeä on oma lapsi ja perhe.

– Kreeta ja minä tapaamme lähes viikoittain, ja puhuttavaa riittää, raskausvaatteita ja synnytysoppaita on vaihdeltu, Anna-Maija Tuokko sanoo.

– On suuri rikkaus, ettei ole tässä elämänvaiheessa yksin, eikä ole tyhmiä kysymyksiä. Kaikkea voi ystäviltään kysyä ja kaikesta puhutaan. Myös synnytyksistä, tietenkin, Kreeta Salminen sanoo.

Hän jatkaa, että on hyvä nähdä, kuinka samalla alalla olevat pystyvät yhdistämään arjen ja työnteon.

– Tosin näinhän sen jo omista vanhemmistani.

Vauvakerhon tapaamisissa ei pohdita roolitöitä tai mietitä tulevia produktioita. Jokainen äidiksi tullut tietää, miten elämä kiertyy lapsen ympärille ensimmäisinä elinkuukausina.

Lapsen syntymän ei pitäisi merkitä elämänpiirin supistumista. Parhaimmillaan se on elämää avartava vaihe.

– Lapsi ei ole mikään este liikkumiselle ja ihmisten tapaamiselle. Puolivuotiaani on tottunut ihmisiin ja tarkkailee uteliaasti elämää ympärillään. Hän on ollut mukana  jo kahdella Euroopan-lomallakin, ja kaikki on lentomatkoja myöten sujunut hyvin, Anna-Maija Tuokko kertoo.

Kreeta Salminen kuuntelee vieressä ja sanoo, että onneksi tasa-arvoisessa vanhemmuudessa myös isät ovat mukana lastenhoidossa synnytyksestä lähtien.

Äitiys ei ole kotiin umpioitumista, eikä raskaus ole sairaus. Tämän mielipiteen 

Anna-Maija Tuokko ja Kreeta Salminen allekirjoittavat.

Muistot ja mielikuvat omasta lapsuudesta nousevat äideiksi tulleiden mieleen, myös kysymykset siitä, millainen minä, ainutkertainen, olin vastasyntyneenä.

Viialasta kotoisin oleva Anna-Maija Tuokko syntyi perheensä esikoiseksi. Hänen jälkeensä syntyi vielä kaksi poikaa, rakkaat pikkuveljet, joista vanhempi, Sakari Tuokko väittelee tammikuussa kemian tohtoriksi.

– Äiti on kertonut, että olin iloinen ja energinen. Näen samaa iloisuutta tyttäressäni.

Kreeta on vanhempiensa ainut yhteinen lapsi, mutta sisar- ja velipuolia laajassa uusperheessä riittää. Isoveli Kristo Salminen, sisarpuolet Sonja Salminen ja Saara Pajala, velipuoli Johannes äidin uudesta liitosta.

– Unelmoin jo pikkutyttönä äidiksi tulemisesta, kun sain hoitaa Sonjaa ja vähän myöhemmin Johannesta. Mielikuvani äitiydestä ei ole mitenkään siloteltu, vaan uskoisin, että aika todenmukainen vaipanvaihtoineen ja pienen lapsen hoitoon sidottuine aikatauluineen. 

Kreeta Salminen oli äitinsä mukaan valoisa vauva, joka oppi kävelemään jo kahdeksan kuukauden ikäisenä.

– Minulta jäi konttausvaihe väliin, mikä selittää myöhemmät niska- ja nilkkaongelmani. Konttausvaihe on tärkeä selän ja selkärangan liikkuvuuden kannalta.

Hänen oma isänsä, rakas isi Esko Salminen on aina lähellä aikuisten lastensa elämässä. Hän iloitsee heidän menestyksestään ja kantaa tytöistään sitä huolta, mitä vanhemmat aikuisista lapsistaan kantavat. 

– Isi on innoissaan odotuksestani ja välillä myös huolissaan. Kun lähdimme Villen kanssa viime kesänä Ruisrockiin, isi huolehti, että miten se pieni vatsassani kestää bassonjytkeen. Rauhoittelin, että ei se parisenttinen siitä kärsi!

Äidit ovat olleet kuitenkin isiä tärkeämmissä rooleissa tyttärien raskauden aikana.

– Fyysisistä tuntemuksista ja tunnetiloista voi vaihtaa kokemuksia äidin kanssa, Kreeta Salminen sanoo.

Hänen ja Anna-Maija Tuokon äidit ovat syntyneet 1950- ja 1960-luvuilla, ja heidän kanssaan voi aivan toisella tavalla puhua asioista kuin ennen sotia syntyneiden sukupolvien äitien kanssa. Äitien ja tyttärien välillä ei ole tabuja.

Tosiasia on, että elämä muuttuu lapsen myötä.  

– En kanna tulevasta mitään paineita, vaan odotan muutosta innolla. Olen seitsemän vuotta tehnyt töitä miltei tauotta, väliin mahtuu vain pari lomaa, joten tämä tekee hyvää, Kreeta Salminen miettii.

Samaa sanoo Anna-Maija Tuokko. 

– Kun mietin esimerkiksi vuotta 2010, tein kolme isoa roolia Helsingin kaupunginteatterissa. Sain niiden jälkeen tehdä pari pienempää roolia, ja se teki hyvää. Luomisvoimaan tarvitaan vaihtelua. Englanninkielinen termi ”supporting role” on hyvä ilmaisu, jossa ei ole sivurooli-termin kaltaista sävyä. Kukaan ei pysty uudistumaan, jos tekee väsymykseen asti saman suuruisia töitä. Vaihtelua ammattiimme antaa näyttämötyön rinnalla kameratyöskentely.

Hän palaa äitiyslomalta Helsingin kaupunginteatterin ensi syksyn suurmusikaalin naispäärooliin, mutta ei juuri nyt kaipaa yhtään näyttämölle. Ennen sitä hänet nähdään kuitenkin tammikuussa nelosella alkavassa Ihon alla -tv-sarjassa.

– Kaipuu teatteriin tulee jossain vaiheessa, tiedän sen. 

Kreeta Salminen ei tiedä tulevista töistään muuta kuin ensi kesän alussa kuvattavan vuoden 2016 joulukalenterin, joka on jatkoa viime vuoden visuaalisesti ja sisällöllisesti lumoavalle tarinalle. Siinä hän seikkaili yhdessä Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Vesa Vierikon kanssa.

– Muuta ei juuri nyt tarvitsekaan tietää, vaikka näytteleminen on iso osa identiteettiäni ja olen intohimoammatissani. Rauhoittuminen tekee hyvää ammatillisesti.

Anna-Maija Tuokko halaa ystäväänsä ja sanoo, että myös itsetunto on kasvanut äitiyden myötä valtavasti. ●

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Jouni Harala

Kommentoi »