Teemu Almén kävi nuorena armeijan, mutta haluaa nyt siitä eroon – Myös reservistä eroava voi kokea olevansa isänmaallinen, sanoo tutkija

Viime viikolla lahtelainen Teemu Almén puuhaili kotonaan ja kuunteli samalla äänikirjaa, jonka tarina sijoittui toisen maailmansodan aikaan. Kun tarinassa sodan kurjuus ja inhimillinen kärsimys tulivat enemmän esiin, tapahtui Alménin mielessä jotakin.

– Sellainen surullinen ja vihainen olo vain vyöryi yllättäen päälle, kun mietin samalla tämän hetken tapahtumia Ukrainassa ja Israelissa. Että olemme edelleen tällaisessa tilanteessa, aivan kuin emme olisi menneet lajina lainkaan eteenpäin noista ajoista, hän muistelee.

Sodan hulluus oli vaivannut 48-vuotiasta Alménia jo pidempään – Venäjän hyökättyä Ukrainaan hän ei ollut enää kyennyt seuraamaan päivittäisiä uutisia, jotka olivat aina pelkkää sotaa. Samalla hänen mielessään oli kypsynyt ajatus reservistä eroamisesta, jota hän oli pohtinut jo useamman vuoden.

Liikutuksesta toivuttuaan hän päätti lopulta olla yhteydessä Aseistakieltäytyjäliittoon ja tulostaa hakemuksen täydennyskoulutukseen, jonka kautta hän siirtyisi siviilipalvelusmieheksi.

– Kuulin vasta kaksi-kolme vuotta sitten tällaisesta mahdollisuudesta. Sen jälkeen asia on pulpahdellut mieleen aina välillä. Itselläni on ollut viime vuosina käynnissä tietynlainen sisäinen kasvu ja muutos, johon tämä liittyy, Almén kuvailee Lahden keskustassa sijaitsevan asuntonsa keittiössä.

Edellisviikolla puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) aiheutti kohun kertomalla Kyrönmaa-lehden haastattelussa pitävänsä reservistä eroamista ongelmana ja etsivänsä kevään aikana oikeudellisia keinoja, joilla estää reservistä ”karkaamisen” kokonaan.

Häkkäsen kommentit aiheuttivat todellisen eroaallon, kun reilussa viikossa hakemuksia täydennyskoulutukseen on kerrottu tulleen yli tuhat. Määrä on poikkeuksellinen, sillä koko viime vuoden aikana erohakemuksia jätettiin 1 650.

Aiheesta on keskustelu jo pidempään, sillä Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 aiheutti sekin piikin eroajien määrässä. Myös Suomen Nato-jäsenyyden on kerrottu lisänneen hakemuksia.

Nämäkään asiat eivät Alménin mukaan ratkaisseet hänen tekemäänsä valintaa.

– Eivät ainakaan tietoisesti. Mutta en tietenkään voi sanoa, etteivät nämä asiat olisi olleet jossain alitajunnassa vaikuttamassa.

Reservistä eroaminen on tällä hetkellä sen verran tulenarka aihe, että harva haluaa kertoa siitä omilla kasvoillaan. Almén on aiemmin puhunut julkisuudessa esimerkiksi veganismistaan ja eläinaktivismistaan. Sen vuoksi hän ei pelkää haastattelusta mahdollisesti tulevaa ikävää palautetta.

Vimpelistä Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva Almén astui palvelukseen Kainuun tykistörykmenttiin kesällä 1994. Pohjalaisessa pikkukunnassa armeijaan meno oli itsestäänselvyys.

– Kukaan ei ollut silloin kertomassa muista vaihtoehdoista. Ajateltiin, että sinne vain mennään, ja ollaan se kahdeksan kuukautta. Siviilipalveluksesta tiesin, mutta pelkästään sen kolmentoista kuukauden kesto tuntui rangaistuksenomaiselta.

Kiinnostus armeijaan oli Alménilla alusta saakka varsin matala. Ammunnasta hän kuitenkin sai kultaisen suoritusmerkin. Myöhemmin elämässään oman tatuointi- ja lävistysstudion avanneella miehellä oli vakaa käsi.

Alkuvaiheen jälkeen Almén siirrettiin esikuntakomppaniaan niin sanotuksi b-mieheksi. Tällä tarkoitetaan alempaa palveluskelpoisuusluokkaa, joka estää esimerkiksi taistelutehtäviin osallistumisen. Taustalla vaikuttivat allergiaoireet ja selkävaivat. Tuohon aikaan b-miehiä kutsuttiin rumasti ”kumipääkomppaniaksi”.

– Silloin meni se vähäkin motivaatio, joka itsellä oli, vaikka ne hommat olivat aika helppoja. Se tuntui enemmän ihan ajanhukalta.

Lahtelainen Teemu Almén sanoo päätöksen olleen useamman vuoden pohdinnan tulos. Hän kertoo ymmärtäneensä, ettei halua itse olla osallisena sodassa.

Armeijan jälkeen Almén muutti Lahteen, jossa uusi ystäväpiiri koostui punkkarien ja eläinoikeusaktivistien kaltaisesta vaihtoehtoväestä. Väkivallattomuudesta tuli osa omaa ajattelua.

– Sota on omasta mielestäni konseptina jotain niin hirveää kuin voi olla, kaikella tavalla rikos ihmisyyttä ja inhimillisyyttä vastaan. Minusta on outoa, että on olemassa sotarikoksia, kun koko tapahtuma on jo rikos.

Kaksi vuotta oman palveluksensa jälkeen Almén suostutteli pikkuveljensä menemään armeijan sijaan siviilipalvelukseen. Oma reservissä oleminen ehti vuosien varrella unohtua.

– En ole juurikaan miettinyt koko asiaa, enkä ole ajatellut kuuluvani siihen systeemiin. En ole saanut kutsuja kertausharjoituksiin, eikä minulla ole ollut mitään armeija-ajan porukkaa, kuten joillakin on. Asia ei ole ollut millään lailla läsnä elämässäni.

Samanlainen kokemus on monen muunkin reservin jättäneen päätöksen taustalla, sanoo tutkija ja dosentti Miina Kaarkoski Maanpuolustuskorkeakoulusta. Hän on tehnyt haastattelututkimusta reservistä siviilipalvelukseen siirtyvien ajatuksista. Tuloksia ei vielä ole julkaistu.

– Venäjän Ukrainaan aloittama hyökkäys on saanut ihmiset miettimään asiaa. Reservissä oleminen ei välttämättä ole aiemmin saanut samanlaista konkreettista merkitystä, ja tässä yhteydessä on puntaroitu eri asioita omasta toimijuudesta ja roolista, Kaarkoski selittää.

Vuoden 2022 aikana reservistä erosi ennätykselliset 3 800 asepalveluksen suorittanutta.

– Monet ovat saattaneet miettiä jo pidempään, että onko heidän sopivaa olla mukana reservissä vai ei. Myös tunne siitä, että sodan uhka tulee lähemmäksi täällä Suomessa, on voinut saada sen päätöksen syntymään.

Puolustusministeri Häkkänen viittasi kommenteissaan sodan uhkan mahdollisesti aiheuttamaan pelkoon asepalveluksen käyneissä ja sanoi pitävänsä reservistä eroamista epäisänmaallisena. Kaarkosken mukaan haastatteluissa suoranainen sodan pelko nousi esiin syynä eroamiseen vain harvoilla.

– Eettistä pohdintaa sodasta ja tappamisesta ja jonkinlaista sodan pelkoa haastatteluissa on tullut esiin, mutta pelko ei ollut mikään hallitseva elementti näissä haastatteluissa.

Merkittävä osa haastatelluista ilmaisi olevansa edelleen maanpuolustustahtoisia ja valmiita tekemään kriisiolosuhteissa Suomen hyväksi työtä, mutta ei aseellisen maanpuolustuksen parissa, vaan muissa yhteiskuntaa ylläpitävissä tekijöissä.

– Kyllä monilla siellä pohjalla oli edelleen sellainen vire, jota voi kutsua isänmaallisuudeksi, Kaarkoski sanoo.

Yksi yleinen päätökseen vaikuttanut tekijä oli tunne siitä, ettei itsellä ole riittävästi annettavaa.

– Monet miettivät, että ovatko siviilipuolella ja omassa työssä hankitut taidot ja osaaminen tasapainossa sodan ajan sijoituksen ja tehtävien kanssa. Jos sodan ajan tehtävät ja siviilielämän kyvyt ovat hyvin erilaisia, niin siitä syntyvä ristiriita on voinut johtaa kokemukseen, ettei voi olla hyödyksi reservissä.

Toinen yleinen syy oli puolustusvoimiin kohdistuva pettymys. Osa oli harmissaan siitä, että puolustusvoimat ei syystä tai toisesta ole hyödyntänyt heidän siviilielämässä hankittua osaamistaan. Moni tunsi katkeruutta siitä, että kutsua kertausharjoitukseen ei niiden määrän lisääntymisestä huolimatta ole tullut.

– Jos kaverit ympärillä ovat saaneet kutsuja, mutta itse ei ole sellaista saanut, niin voi tulla hyödyttömyyden tunne.

Myös pettymys puolustusvoimien joustamattomuuteen on voinut vaikuttaa. Joissakin tilanteissa reservistä poistumiseen on päädytty, koska henkilö on kokenut, ettei kerta kaikkiaan pysty lähtemään kertausharjoitukseen.

Kiinnostavinta haastatteluissa on Kaarkosken mukaan reservistä eroamisen poliittinen ulottuvuus, joka liittyy myös puolustusministeri Häkkäsen kommentteja seuranneeseen eroaaltoon. Hänen mukaansa osa eronneista on kertonut syyksi, ettei pidä siitä, mihin suuntaan poliittiset johtajat ovat Suomea viemässä.

– Siellä oli henkilöitä, jotka sanoivat olevansa hyvin maanpuolustustahtoisia ja isänmaallisia, mutta jotka eivät pitäneet siitä suunnasta, johon edellinen, Sanna Marinin johtama hallitus oli Suomea viemässä. Myöhemmin reservin jättäneillä päätökseen on voinut vaikuttaa nykyisen hallituksen talouspolitiikka.

Suurena asiana esiin nousee myös Suomen Nato-jäsenyys ja tapa, jolla liittymisprosessi vietiin läpi. Osa on kokenut reservistä eroamisen ainoaksi kanavaksi tähän liittyvälle protestille.

– Esiin nousi epäilys siitä, että onko liittoutumisesta kuitenkaan mitään hyötyä Suomelle, kun yksin on tähänkin asti hyvin pärjätty. Joidenkin haastateltavien mielestä liittoutuminen Yhdysvaltojen kanssa oli huonoa asia.

Tällaisten asioiden vuoksi täydennyskoulutukseen päätyi hakemaan Itä-Suomesta kotoisin oleva Marko, joka sanoo olevansa pettynyt sekä suomalaiseen talouspolitiikkaan että koko yhteiskuntaan.

Maatalousalan yrittäjänä toimiva Marko ei halua esiintyä haastattelussa oikealla nimellään, koska pelkää asiakkaiden voivan perua tilauksia hänen ratkaisustaan kuullessaan.

Kolmekymppinen Marko astui asepalvelukseen vuonna 2011 Vekaranjärvellä. Aluksi suunnitelmana oli selvitä intistä puolessa vuodessa, mutta hän päätyi jäämään aliupseerikouluun.

– Oli ihan selvä asia, että menen armeijaan. Olen aina ollut isänmaallinen ihminen, ja kiinnostunut historiasta, varsinkin sotahistoriasta. Siellä mieli muuttui nopeasti sellaiseksi, että halusi tehdä parhaansa.

Marko päätyi koulutettavaksi kevyen raketinheitinpatterin miehistöön. Laite kykenee ampumaan neljäkymmentä 122-millistä ammusta kahdessakymmenessä sekunnissa. Palvelus sujui Markolta niin hyvin, että hänet valittiin mukaan ryhmään, joka kiersi esittelemässä laitetta eri tilaisuuksissa – kerran myös puolustusvoimien silloiselle komentajalle Ari Puheloiselle sotaharjoituksen yhteydessä.

– Se sujui niin mallikkaasti, että olin yksi viidestä ensimmäisestä varusmiehestä, joka sai kutsun puolustusvoimain lippujuhlaan. Kutsu on edelleen minulla vitriinissä.

Nyt Markon pöydällä odottaa valmiiksi allekirjoitettuna hakemus täydennyskoulukseen. Reservistä poistuminen tarkoittaa samalla hänelle vaivalla ansaitusta kersantin sotilasarvosta luopumista, mikä mietityttää. Hän on kuitenkin päätöksensä tehnyt.

– Itseäni ei huvita lähteä mitään jenkkien sotia sotimaan, ei siinä ole enää mitään isänmaallista. Suomesta ollaan tekemässä puskurivaltiota, joille ei ole koskaan maailmanhistoriassa hyvin käynyt.

Suomen Nato-jäsenyyden lisäksi Markoa kaihertaa suomalainen päätöksenteko laajemminkin. Hän kutsuu maataloutta kuolevaksi alaksi Suomessa. Tästä hän syyttää ahneita kauppaliikkeitä ja päättäjiä, jotka eivät ole onnistuneet pitämään huolta talouden toiminnan edellytyksistä.

– Olen ylipäätään alkanut luovuttaa tämän maan suhteen, enkä jaksa enää rimpuilla.

Täydennyskoulutukseen haetaan täyttämällä verkosta tulostettava siviilipalvelushakemus ja toimittamalla se puolustusvoimille. Reservistä eroavan on käytävä viiden päivän mittainen kurssi.

Hän suunnittelee vaimonsa kanssa muuttoa Espanjaan, jossa toivoo olevan paremmat mahdollisuudet menestyä yrittäjänä.

– Sitä onnea on lähdettävä etsimään muualta, kun täällä sitä ei ole luvassa. Olen aina ollut kielimiehiä, ja yrittäjänä keksii aina kaikkea.

Puolustusministeri Häkkäsen esittämälle viittaukselle reservin jättäjien pelkuruudesta Marko naurahtaa. Hän kysyy, että onko puolustusministeri ensimmäisenä rajalla vastassa, jos sieltä alkaa vyörymään erikoisjoukkoja yli.

– Tällaisen sanominen on jotenkin niin suomalaista, kun todellisuudessa pitäisi saada ihmiset haluamaan jäädä tänne. Kannattaisiko ensin miettiä, että miksi ne ihmiset haluavat poistua armeijasta, ja onko suomalaisten maanpuolustustahto häviämässä? Kukaan ei halua selvittää näitä juurisyitä.