Voiko Manse PP:n mestaruutta estää enää mikään? – ”Urheilussa kaikki voi kääntyä nopeasti päälaelleen”
Naisten finaalisarjan kaksi ensimmäistä ottelua olivat juuri niin tasaisia, kuin odotettiin. Runkosarjan voittaja Porin Pesäkarhut nousi kauden aikana suurimmaksi mestarisuosikiksi ohi Mansen. Tamperelaiset ovat kuitenkin osoittaneet kahdessa ensimmäisessä pelissä olevansa vaikeasti voitettava joukkue.
Manse PP johtaa avausviikonlopun jälkeen otteluvoitoin 2-0, mutta sarja ei vielä ole ohi. Sen osoitti aiempien pelien tapahtumat.
Ottelusarja on aina jatkumoa. Ensimmäisen finaalin ensimmäinen jakso näytti, että kotiedun turvin mestaruustaistoon lähtenyt Pori hallitsee tapahtumia miten tahtoo. Mansen sisäpeli oli täysin tukossa, eikä joukkue saanut hallinnan tunnetta jakson aikana missään kohtaa. Toinen jakso näytti toistavan samaa kaavaa, tosin myös Porin sisäpelin onnistumiset olivat heikompia kuin avausjaksolla.
Kaksi virhettä, ja koko finaalisarjan kuva muuttui
Urheilussa kaikki voi kääntyä nopeasti päälaelleen. Niin kävi nytkin. Pori teki kaksi virhettä, jotka käänsivät koko ottelusarjan kulun. Toisen jakson kolmannen tasoittavalla, vuoroparissa missä suuri osa vähäjuoksuisista peleistä ratkaistaan, Porin etukenttäpelaaja Sini Mäkelä teki loistavan ulkopelisuorituksen, minkä seurauksena Saaga-Angelia Raudasojan piti palaa kolmoselle. Pallo ei kuitenkaan tarttunut kolmosvahdin räpylään ja palo vaihtui takatilanteeksi, josta Manse onnistui tekemään jaksovoittoon riittäneen juoksun. Ehkä jopa onnenkantamoisen saattelemana? Yrittikö Anna Ala-Kauhaluoma koppia, vai saiko hän vapaan lyönnin vielä kolmannella?
Lisää seurasi supervuoron aloittavalla. Raudasojaa yritettiin jälleen polttaa kolmoselle, mutta polttoheitto painui rajusti ohi kolmospesältä tuoden Manselle kaksi juoksua ja otteluvoiton. Näiden kahden virheen seurauksena ottelusarjan hallinta siirtyi lähes täydellisesti Manselle toisen ottelun loppupuolelle asti.
Finaalien vakiosävel: ratkaisua haetaan vasta lisävuoroilta
Toinen ottelu oli lähes identtinen ensimmäisen ottelun kanssa. Peli oli kotijoukkueen täydellistä hallintaa toisen jakson kolmanteen vuoropariin. Sen jälkeiset tapahtumat antavat kuitenkin Porille uskoa siihen, että heillä on vielä mahdollisuus nousta mukaan mestaruustaistoon. Väkisin tehdyt juoksut ja loistavat ulkovuorot antoivat Porille mahdollisuuden toisen ottelun voittoon ensiksi supervuorossa ja sitten kotiutuskisassa. Porin sisäpeli ei kuitenkaan voittoa mahdollistanut.
Se, että ottelun voittaja ei ratkennut kahden jakson aikana, ei ole yllätys. Toinen finaali oli jo yhdeksäs perättäinen finaaliottelu Porin ja Mansen välillä, missä voittajan selvittämiseksi on tarvittu vähintään supervuoro.
Pesäkarhujen sisäpeli tukossa – löytyykö lääke ennen perjantaita?
Kolmanteen ja mahdollisesti sen jälkeen pelattaviin finaaleihin Porilla on selkeä kohde, missä on pakko parantaa. Se on sisäpeli. Ensimmäisen pelin kolme ensimmäistä vuoroparia Pesäkarhut oli oma itsensä, mutta sen jälkeen on ollut vaikeaa. Joukkue pystyi osoittamaan toisen pelin loppupuolella, että se pystyy väkisin vääntämälläkin tekemään tilanteen ja juoksun. Se ei kuitenkaan tule riittämään, vaan tiukasta paikasta ja kovasta vastustajasta huolimatta kolmostilanteita pitää pystyä tekemään toistakymmentä ja siten aiheuttaa jatkuva paine Mansen takatilannepuolustukselle.
Myös Manse pystyy parempaan. Tamperelaiset ovat saaneet rakennettua sarjassa odotetun tasaisesti takatilanteita kotiuttajilleen. Vaikka Pori on erinomainen ulkopelijoukkue, niin siitä huolimatta Mansen kotiutusprosentti, 26%, on varsin vaatimaton. Ulkopeli Mansella kestää kyllä.
Porilaiset ovat onnistuneet kahdessa ottelussa tekemään vain kuusi juoksua ja jos Manse pystyy puolustamaan jatkossakin yhtä hyvin, tulee se nostamaan Silmu-pokaalin kohti taivasta mahdollisesti jo perjantaina.
