Petteri Sihvonen löysi surkeita uutisia saaneille Leijonille NHL-jokerikortin: "Voisiko kaivaa esiin itsestään köyhän miehen Reijo Ruotsalaisen?"
Miro Heiskasen ja Jani Hakanpään jäädessä sivuun 4 Nations Face-Off -turnauksesta, Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen otti suurennuslasinsa alle Henri Jokiharjun. Buffalo Sabresin puolustaja voi olla Leijonille yllättävä valtti, vaikka peliajan kehitys on huolestuttavaa.
Leijonien puolustukseen on syntynyt helmikuussa pelattavan 4 Nations Face-Off -turnauksen alla iso aukko. Dallas Starsin tähtipuolustaja Miro Heiskasen ja Toronto Maple Leafsin Jani Hakanpään poisjäännit pakottavat joukkueenjohdon etsimään uusia vaihtoehtoja.
NHL:ssä pelaavia suomalaispuolustajia ei kasva joka puun oksalla, varsinkaan sellaisia, jotka voisivat vahvistaa Leijonien miehistöä kivikovassa turnauksessa. Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen ottikin tutkaimeensa yhden tyrkyllä olevan kandidaatin.
– Heiskasen ja Jani Hakanpään loukkaannuttua otin suurennuslasini alla Buffalo Sabresin Henri Jokiharjun. Tahdoin katsoa vaihto vaihdolta Jokiharjun pelaamista läpi matsin Nashville Predatorsia vastaan, Sihvonen petaa.
– Olen häneltä tällä kaudella nähnyt useamman pelin niin, etten keskittynyt yksin häneen. Motiivini katsoa tarkemmin oli tietysti se, että Jokiharju nousee nyt väistämättä Antti Pennasen Leijoniin 4 Nations Face-Off-turnaukseen.
Buffalossa Jokiharjun rooli on rajallinen. Seuran sisäinen hierarkia on selvä ja armottoman suoraviivainen.
– Sabresin pakkiparien hierarkia oli kyseisessä matsissa raju ja selvä, oli yksi pari selvästi ylitse muiden, toisaalta kaksi seuraavaksi ensin mainitsemaani paria olivat valovuoden edellä arvoasteikossa viimeistä paria, asetelmassa: Rasmus Dahlin-Bowen Byram, Owen Power-Mattias Samuelsson, Jacob Bryson-Jokiharju. Brysonin ja Jokiharjun osa oli lähes sivustakatsojan osa, Sihvonen avaa.
Vaikka Jokiharjun rooli Buffalossa on sivuosan näyttelijänä, Sihvonen näkee hänessä käyttämätöntä potentiaalia. Jokiharjun kyky sopeutua eri rooleihin on tehnyt Sihvoseen vaikutuksen.
– Jokiharju on mielenkiintoinen tapaus, hänessä on potentiaalia, sellaista potentiaalia, mikä on visusti piilossa.
”Jokiharju selvisi Predatorsia vastaan liki virheittä, mutta toki noin 11 minuutin vaatimaton peliaika sekä kuusi vaihtoa ensimmäisessä, kuusi toisessa ja vaivaiset kolme kolmannessa erässä ilman vastuuta ali- ja ylivoimalla oli kalpea juttu.”
Jokiharju pelaa NHL-urallaan jo seitsemättä kauttaan. Erityisen vaikuttavaa on Sihvosen mukaan se, miten suomalainen on pystynyt säilyttämään paikkansa kokoonpanossa roolinsa ja asemansa muutoksista huolimatta.
– Pidän Jokiharjun puolelta loistavana suorituksena, että hän on pysynyt nyt kuudetta kauttaan Sabresin kokoonpanossa. Asetelmasta tekee jännittävän se, että Jokiharju on periaatteessa profiililtaan sellainen peliä tekevä vain keskinkertaisesti puolustava puolustaja, jonka osaaminen ei varsinaisesti sijaitse sellaisella alueella, jota pidemmän päälle odotetaan kolmosparin puolustajalta melko vähällä peliajalla. Ja silti hän pelaa yhä Sabresin paidassa!
Suomalaispuolustajan monipuolisuus on ollut avainasia tämän NHL-uralle.
– Jokiharju on onnistunut laajentamaan repertoaariaan niin, että hän kykenee kuin kykeneekin pelaamaan kaikkea kolmospakista kuutospakkiin.
Nashvillea vastaan pelatussa ottelussa Jokiharju näytti sekä vahvuutensa että rajoitteensa. Vaikka peliaika jäi vähäiseksi, suomalainen hoiti tonttinsa mallikkaasti ilman suurempia virheitä.
– Nytkin Jokiharju selvisi Predatorsia vastaan liki virheittä, mutta toki noin 11 minuutin vaatimaton peliaika sekä kuusi vaihtoa ensimmäisessä, kuusi toisessa ja vaivaiset kolme kolmannessa erässä ilman vastuuta ali- ja ylivoimalla oli kalpea juttu.
Vähäisestä peliajasta huolimatta Jokiharjun asema Buffalossa on suhteellisen vakiintunut. Sihvonen näkee tämän pelaamisessa myös taktista kypsyyttä.
– Jokiharju hoitaa hommansa. Näkee, että hänellä on jonkinlainen asema joukkueessa, nimittäin ei hänen sentään tarvitse aivan heti olla ensimmäisen tilaisuuden tullen ryntäämässä pois jäältä vaihtoon, muutaman kerran hän jopa viekkaasti pitkitti vaihtoaan.
Erikoistilannepelin vastuut selittävät osaltaan Jokiharjun vähäistä peliaikaa.
– Jokiharjun peliaika pysyi alhaalla Predatorsia vastaan tyypillisin NHL-pelin kuluin, siinähän lykätään ja lykättiin neljää kärkipakkia jäälle aina teknisten aikalisien jälkeen ja jo mainittuihin erikoistilanteisiin ja erien loppuihin.
Jokiharjun peliajan vähentyminen tammikuussa on herättänyt kysymyksiä. Buffalon suomalaispakin peliaika on vaihdellut vuosien varrella, mutta erityisesti viime aikojen kehitys on ollut Leijonien kannalta huolestuttavaa.
– Leijonien kannalta jossain määrin hankalaa on se, että Jokiharju pelasi vielä joulukuussa keskimäärin 18 minuuttia, mutta tammikuussa lukema on pudonnut noin kolmentoista ja puolen minuutin tietämiin, Sihvonen huomauttaa.
Pidemmässä perspektiivissä Jokiharjun peliajan kehitys on ollut vakaata. NHL-uran aikana minuutit ovat pysyneet kohtuullisella tasolla.
– Aiemmat viisi kautta Jokiharju on pelannut Sabresissa keskimäärin väliä 16.46–21.52 per sesonki.
Sihvonen näkee Jokiharjun sopeutuneen NHL:n realiteetteihin hyvin. Suomalaispuolustajan matka on ollut ylipäätään opettavainen.
– Jokiharjuun pätee NHL:n rupusakin Sabresin puolustajana tunnettu sanonta: a man's got to know his limitations, pelaajan tulee tuntea rajoituksensa. Hänestä ei ollut sarjan kärkipakkien siihen kategoriaan, joka voisi hyödyntää täydessä mitassaan luisteluaan, joka on sellaista hienoa köyhän miehen Reijo Ruotsalaisen liukua ja potkua, Sihvonen pohtii.
– Etenkin joissakin Leijonien juniorimaajoukkueissa kaksissa nuorten MM-kisoissa hän pääsi sitä näyttämään. Sabresissa Jokiharju on pelannut suu säkkiä myöten. Ja jo pitkähkön uran, mikä on kunnioitettavaa.
”Lindy Ruffin Sabres pelaa melko kamalaa lätkää pelitavan osalta.”
Buffalon pelitapa ei Sihvosen mukaan tee suomalaispuolustajalle palvelusta. Ainoastaan ykköspakki Dahlin saa erityisvapauksia. Buffalon päävalmentaja Lindy Ruff on vastuussa pelitavasta, joka ei välttämättä palvele kaikkia puolustajia. Vain huippupuolustaja Dahlin saa erityisvapauksia.
– Sivumennen sanoen on ilmaistava, että Lindy Ruffin Sabres pelaa melko kamalaa lätkää pelitavan osalta. Tosin joku ykköspakki Dahlin hyödyntää siltä osin vapauksiaan. Dahlin on hieman sellainen NHL:n Atro Leppänen, vapaan roolin ja laajennetun pelipaikan pelaaja, Sihvonen tyrmää.
Ottelussa Nashvillea vastaan nähtiin Jokiharjun pelaamisen molemmat puolet. Puolustusalueella suomalaisen pelissä on yhä kehitettävää.
– Jokiharjulla oli hänelle tyypillisiä haasteita puolustusalueen puolustuspelaamisessa, yksi-vastaan-yksi-puolustustyöskentelyssä. Siinä häneltä katoaa luonnollisen pelaamisen fokus, pelaamiseen tulee aristelua ja aivan kuin allergiaa hoidella ronskimpia tehtäviä.
Kiekollisena pelaajana Jokiharju on kuitenkin lahjakas. Hänen kykynsä rytmittää peliä nousee esiin erityisesti hyökkäysten rakentamisessa.
– Vastaavasti Jokiharju on varsin hyvän hyökkäämään kiekollisena omalta alueelta. Predatorsia vastaan Jokiharju rytmitti hyökkäyksiä, toki vain harvan kerran, mutta puolustajista toiseksi parhaiten, heti Dahlinin jälkeen. Dahlinin repertoaaristahan löytyy se "Makarin toimistokin", jossa peli pysäytetään kokonaan toviksi ylempään viivelähtöön oman maalivahdin eteen.
”Voisiko Jokiharju kaivaa itsestään hieman esiin sitä köyhän miehen Reijo Ruotsalaista? Miksipä ei!”
Leijonissa Jokiharju voisi päästä näyttämään aivan uudenlaisia puolia pelistään. Sihvonen näkee maajoukkuepaidassa Jokiharjulle mahdollisuuksia nyt huomattavasti nähtyä vapautuneempaan pelaamiseen.
– Minulla on tämä toiveikas ajatukseni, jonka nyt esitän Jokiharjun osalta suhteessa Leijoniin 4 Nations Face-Off-turnaukseen. Voisiko Jokiharju kaivaa itsestään hieman esiin sitä köyhän miehen Reijo Ruotsalaista? Miksipä ei! Voisiko hän yhtäkkiä olla aika suvereenikin tekemään peliä, kun päävalmentaja Antti Pennasen pelikirjalla syöttösuuntia onkin tämän tästä auki kahdesta kolmeen, jopa neljään.
Heiskasen poisjäänti avaa mahdollisuuksia muille puolustajille. Kiekollisen pelin johtajan ja ylivoiman kapellimestarin rooli on nyt jaossa.
– Matkueesta Esa Lindell, Niko Mikkola, Rasmus Ristolainen, Olli Määttä, Juuso Välimäki, Urho Vaakanainen, oletan siis, että myös Vaakanainen kuten Jokiharjukin on mukana, puuttuu Miro Heiskasen myötä Leijonien Dahlin ja Cale Makar, joten kiekollisen pelin roolia on tarjolla ja jaossa koko porukalle, myös ja ehkä etenkin Jokiharjulle. Siinä on rooli, miksi et ota sitä, Sihvonen kysyy Antero Mertarantaa mukaillen.
Jokiharjun NHL-tilastot kertovat myös puolustuspelin osaamisesta. Buffalon heikosta menestyksestä huolimatta suomalaisen plus-miinus-tilasto on pysynyt kohtuullisena.
– Ja se vielä Jokiharjusta, että hänen kaikkien aikojen plus-miinus-tilasto ei ole NHL:ssä pakkasella kuin –24 raatia. Se on ihan hyvä suhteutettuna seuraan, jossa hän pelaa. Eli kyllä siellä sitä osaamista puolustussuuntaankin on.
Sihvonen näkee Leijonien pelitavan sopivan mahdollisesti Jokiharjulle erinomaisesti. Niin erinomaisesti, että se voisi tuoda esiin hänen parhaat puolensa.
– Ja tähdentelen, että olisi Leijonien kannalta loistava juttu, jos Jokiharju ja moni muukin puolustaja saisi esille koko potentiaalinsa. Leijonissa kun on aina se pelaajalle kaikkein tärkein psykologinen turva olemassa nimeltään Meidän peli.
