Virpi Kätkä teki sovinnon Tauskin kanssa, hyvästeli meediot ja alkoi opiskella papiksi – ”Tavoitteemme Jyrki 69:n kanssa on valmistua ennen eläkeikää”

Aina kun on mahdollista, Virpi Kätkä, 55, aloittaa ja päättää päivänsä kävelylenkillä. Pari vuotta sitten Naantalista Helsinkiin muuttanut Virpi suuntaa yleensä happihyppelylle kotinsa lähelle Eiranrantaan.

– Ajatukseni järjestyvät usein kävellessä. Viimeksi sain rukousvastauksen, kun kuuntelin sattumalta ohi lenkkeilleitä kaveruksia, Virpi sanoo.

Moneen ikätoveriinsa verrattuna hän elää erilaista arkea. Muutama vuosi sitten Virpi ryhtyi opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa, mikä aukaisi hänelle mahdollisuuden aloittaa tutkinto-opiskelijana syksyllä 2023. Virpin päämäärä on valmistua papiksi. CatCat-yhtyeen keikat Katja-siskon kanssa on aikataulutettu loppuviikkoihin.

– Olen aina ollut rohkea ja uskaltanut olla oma itseni. Olen tehnyt omanlaisiani ratkaisuja, mutta myös tehnyt kaikki virheet elämässä. Minun on pitänyt lyödä päätä seinään, että olen ymmärtänyt asioiden laidan.

Nykyinen elämäntilanne tuntuu Virpistä merkitykselliseltä.

– Olen elänyt täysillä, mutta mennyt eri reittiä kuin muut. Nyt olen päässyt eroon vihasta ja pelosta, joita kannoin pitkään mukana. Niiden tilalle on tullut rauha.

Kymmenen vuotta sitten Virpi kävi vielä läpi riitaisaa eroa lastensa, nyt 17-vuotiaan Janen ja 19-vuotiaan Jamesin, isästä laulaja Tauski Peltosesta. Oikeuskiistat venyivät, koska Virpi ei päässyt yli vihan tunteesta eikä pystynyt antamaan anteeksi. Hän haki tuolloin lohtua ja vastauksia niin uushenkisestä kirjallisuudesta, meedioilta kuin enkeliopistakin.

– Ajattelin, että niiden kautta ajatukset selkenisivät. Kävimme Katjan kanssa meedioilla, jotka tiesivät asioita meidänkin sukulaisistamme. Olimme syvällä myös enkeliopeissa.

Vaikka meediotapaamisista tuli hetkellisesti hyvä olo, Virpi muistaa myös lukuisia tapahtumia, jotka aiheuttivat pelkoa ja veivät pikkuhiljaa syvään yliluonnollisen pahan kokemukseen.

– Kun lähden kotoa, tarkistan viisitoista kertaa, ettei kiharrin ole päällä. Toimin samojen myös valojen kanssa. Silti varmaan viidesti peräkkäin kävi niin, että tyhjässä talossa paloivat valot, kun palasin keikalta kotiin. Lopulta en uskaltanut enää nukkua kuin valot päällä.

– Mitä vaikeammaksi tilanne meni, sitä syvemmälle uushenkisyyteen menin. En kuitenkaan päässyt eroon vihasta ja pelosta.

Raskain vaihe oli silloin, kun Virpi ei nähnyt poikaansa yhteentoista kuukauteen.

– Se oli raskainta mahdollista, fyysistäkin ikävää. Siihen asti olimme pyytäneet apua viranomaisilta, juristeilta ja uushenkisyydestä, mikä oli ollut rahan ja ajan hukkaa. Viimein siskoni rukoili apua Jeesukselta.

Virpin tytär ei ollut koskaan puuttunut vanhempiensa riitoihin, mutta nyt hän otti asian puheeksi äitinsä kanssa.

– Hän itki minulle, että olisipa ihana, jos voisimme olla kaikki sovussa. Soitin heti Tauskille ja aloin käydä asioita läpi. Pyysin heidät Jampun kanssa käymään. Istuimme terassillani, minä, Katja ja Tauski. Saimme asiat sovittua ja annoimme anteeksi. Samalla Jamppu muutti takaisin luokseni.

Muutama vuosi sovintotapaamisen jälkeen, kesällä 2019, Katja ja Virpi istuivat samalla terassilla lapsuudenystävänsä Samin kanssa. Tämä oli ollut nuorempana saatananpalvoja, mutta tullut uskoon.

– Puhuimme enkelikirjoista ja meedioista. Yksitellen ja ystävällisesti Sami osoitti Raamatun perusteella oppimme vääräksi. Kuten moni muukin uushenkisten oppien ääreen hakeutuva, myös me olimme hakeneet sieltä helppoa tapaa voimaantua. Raamattu on vaikea ja vaatii paneutumista, Virpi sanoo.

Tuona yönä hän koki Pyhän Hengen kosketuksen ja tuli kristinuskoon. Virpi kuvailee tunnetta syväksi rauhaksi, joka lopulta syrjäytti pelon.

– Palat loksahtelivat kohdalleen. Kaikkeen, mitä olin elämässäni tehnyt, tuntui löytyvän nyt syy ja tarkoitus.

Pian Virpi aloitti teologian opinnot avoimessa yliopistossa. Hän mietti, että sopiva aika päätoimiselle opiskelulle koittaisi, kun tytär Jane lopettaisi peruskoulun. Tytär ei halunnut jäädä Naantaliin tai hakea opiskelemaan Turkuun, sillä hän oli kärsinyt koulukiusaamisesta ja pelkäsi tilanteen jatkuvan. James taas halusi jäädä isänsä luo Paraisille, sillä hän oli alkanut seurustella paikallisen tytön kanssa.

Lasten asiat ja tutkinto-opiskeluun vaadittavat kurssit tuntuivat järjestyvän kuin itsestään, johdatuksesta. Virpi pääsi muuttamaan Janen kanssa Helsinkiin ja aloittamaan opiskelun toden teolla.

– Pappeus tuntuu luontevalta. Sen jälkeen kun ihmiset ovat kuulleet opiskelustani, monet ovat kääntyneet puoleeni. Koen, että tavallaan olen tehnyt jonkinlaista sielunhoitajan työtä koko elämäni ajan, kun olen kuunnellut ja jutellut keikkojen jälkeen ihmisten kanssa.

Virpi kokee, että opiskelun ja elämänkokemuksen ansiosta hän myös osaa antaa kysyjille enemmän eväitä elämään.

– Papiksi opiskellaan usein myöhemmällä iällä, enkä ole ainoa tässä iässä opinnot aloittanut. Vitsailemme myös teologiaa opiskelevan Jyrki 69:n kanssa, että tavoitteemme on valmistua ennen eläkeikää.

Virpi ei halua tyrkyttää uskoaan, mutta ei myöskään pelkää tuoda sitä esille.

– Uskallan olla rohkeasti, mikä olen, mutta annan muiden myös olla, mitä he ovat. Kaveripiiriini kuuluu ihmisiä ateisteista šamaaniuskoviin.

Hän sanoo, että keskustelee uskonasioista mieluusti vaikka aamuyöhön asti.

– Nykyään on usein niin, että meedioista saa puhua, mutta Jeesuksesta ei. Aina kun olen ollut suorassa radio- tai tv -haastattelussa, Katja nauraa, että Jeesus mainittu!

Kirkossa Virpi ei ehdi juuri käymään, mutta hän rukoilee ja kuuntelee Raamattua äänikirjana kävelylenkeillään.

Virpin laulamista haittaa refluksitauti, joka johtuu yleensä ruokatorven alaosan sulkijalihaksen huonosta toiminnasta. Sen vuoksi mahalaukun hapanta sisältöä nousee ruokatorveen ja nieluun asti.

– Usein refluksi saa myös puheäänen rätisemään, mutta minulla se on täydellinen. Sen sijaan lauluääntä ei tule pihaustakaan ilman lääkkeitä, Virpi kertoo.

Refluksilääkkeet toimivat, jos niitä alkaa käyttää kolme viikkoa ennen keikkaa. Vahvojen lääkkeiden käyttö kuitenkin huolettaa Virpiä. Keikkojen vuoksi hän voi olla ilman lääkkeitä vain pari viikkoa vuodessa, vaikka keikattomia kuukausia on yleensä kaksi. Hän toivoisi, että voisi vastedes jaksottaa keikkoja enemmän tiettyihin aikoihin ja siten käyttää lääkkeitä harvemmin.

Virpi arvelee, että hänen kehonsa on sisältä vanhempi kuin ulospäin saattaa näyttää. Tähän viittasi gastroskopia eli mahalaukun tähystys, joka tehtiin Virpille muutama vuosi sitten.

– Lääkäri totesi, että minulla on mahan limakalvojen surkastuma. Sairastan myös kilpirauhasen vajaatoimintaa, johon en nuorena hakenut lääkitystä. Nyt mietin, mitä vahinkoja pitkään hoitamaton sairaus on saanut kehossani aikaan.

Proviisoriserkku puhui onneksi Virpille järkeä. Nykyisin hänellä on tyroksiinilääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Viime keväänä Virpin oikeassa silmässä todettiin glaukooma eli silmänpainetauti. Se oli havaittu hänellä ensi kerran jo kolmekymppisenä, mutta vuosi diagnoosin jälkeen toinen lääkäri totesi, että silmät ovat terveet.

Glaukoomaa hoidetaan alentamalla silmänpainetta. Virpi käytti aikanaan vuoden ajan lääketippoja, mutta nyt hän päätyi laserhoitoon.

– Sairaus oli onneksi ihan alussa. Näin tietokoneelta kuvia silmästäni. Siinä näkyi pieniä mustia pisteitä, joista glaukooma oli alkanut.

Virpi naurahtaa, että muutoin hän on ”keskiverto suomalainen mies”. Hän ei yleensä mene lääkäriin ennen kuin on oireet ovat jo hankalia.

– Usein hoidan muut, mutta itseni viimeisenä. Autonikin olen huoltanut paremmin. Näkö on kuitenkin tärkein aisti, joten silmät haluan hoitaa hyvin. Glaukooman tuhoja ei voi korjata enää myöhemmin. On hyvä, että se löydettiin alkuvaiheessa.

Itsensä huoltaminen jää usein kiireen vuoksi. Virpi myös myöntää olevansa niin sanottu ammattilaihduttaja.

– Olen jojoilija. Saan kiloja helposti pois, mutta ne kertyvät yhtä helposti takaisin.

Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat Virpille kuitenkin tärkeitä, koska ne antavat voimaa keikkailuun ja opiskeluun. Sydämessään hän kokee yhä olevansa nuori.

– Lapsemme nauravat aina Katjalle ja minulle, että olemme niin noloja. He osaavat käyttäytyä, mutta aina meitä luonnonlapsia saa hävetä.

Nuorena Virpin toiveammatteja olivat uskonnonopettaja ja musiikkiopiston rehtori. Lapsuudenkoti oli Ylitorniolla, eikä laulajanura tuntunut sieltä katsottuna realistiselta. Hän haaveili myös kahdesta lapsesta, tytöstä ja pojasta. Puolisoa ei Virpin haavekuvissa ollut ikinä.

Lähes kaikki haaveet ovat toteutuneet. Virpi valmistui jo parikymppisenä musiikkiopiston rehtoriksi, ja lapsiakin syntyi toivotusti. Eronsa jälkeen Virpi ei ole kaivannut enää lainkaan elämänkumppania.

– On jännä juttu, että en ihastu romanttisessa mielessä. Olen ollut eron jälkeen kymmenen vuotta yksin, ja moni tuntuu luovuttaneen suhteeni. Eron jälkeen minulla oli muutamia lyhyitä juttuja. Niitä sanotaan laastareiksi, mutta minä kutsuin niitä pelastaviksi enkeleiksi.

Virpi kertoo, että hän ei nuorenakaan ihastunut usein.

– Mutta sitten sen muutaman kerran rakastuin ihan täysillä. Ihastuminen vaatisi toiselta hengellistä viisautta.

Hänestä kuitenkin tuntuu, että kumppanille ei ole nyt tilaa eikä aikaa. Opiskelu ja työt täyttävät kalenterin tiiviisti.

– Olen myös itsenäinen. Vaikka nautin keikoilla ja yliopistolla ihmisten tapaamisesta, minussa on erakkopuoli, joka vaatii aikaa olla omien ajatusten kanssa. Minulla menisi juttuja ohi, jos arjessa ei olisi aikaa omille ajatuksille vaikkapa siellä merenrannassa.

Virpi ei osaa ennakoida, haluaisiko jonkun jakamaan arkeaan sitten, kun kuopus muuttaa kotoa.

– En ole kaivannut kumppania. En oikein itsekään usko, että tähän tulee ketään enää. Ehkä olen vähän luovuttanut.

Sen sijaan Virpillä on tulevaisuudensuunnitelma, joka liittyy Ylitornioon. Hän on tehnyt paikallisessa seurakunnassa opiskeluunsa kuuluvia harjoittelujaksoja ja osallistunut muun muassa rippikoulutoimintaan. Virpi toivoo, että voisi joskus työskennellä siellä pappina ja hoitaa samalla vanhempiaan. Äiti on nyt 77- ja isä 80-vuotias.

Virpi sanoo, ettei kyse ole kiltteydestä, vaan vastavuoroisesta empaattisuudesta ja välittämisestä. Vanhemmat ovat pitäneet ja pitävät yhä huolta hänestä. Yhteyttä pidetään päivittäin perheen Whatsapp-ryhmässä.

– En ole sillä tavalla kiltti, että tekisin itseäni koskevia päätöksiä vain toisen mieliksi. En osaa valehdellakaan. Eläydyn kuitenkin liikaa toisen asemaan ja joudun usein esimerkiksi sulkemaan uutiset. Lähden helposti kantamaan muiden suruja sisälläni. Siksi on parempi, että keskityn niihin asioihin, joihin voin itse vaikuttaa.