Virolainen Ene Voksep saa työssään halauksia ilomantsilaisilta: ”Pitkä talvi unohtuu”

Tallinnasta aikoinaan muuttanut ompelija Ene Voksep, 64, ei saanut kulttuurisokkia tullessaan Suomeen 1990-luvun alussa.

– Tallinna oli erilainen kuin muu Viro, ja äitini ammatti kampaajana tarjosi tiettyjä etuisuuksia.

Iloinen ja elämänmyönteinen Ene muutti Pohjois-Karjalaan yhdessä miehensä ja seitsemänvuotiaan tyttärensä kanssa. Tyttö aloitti heti koulun, vaikka ei osannut vielä suomea. Ene itse oli oppinut ammattinsa työskenneltyään vuosia muun muassa Tallinnan Muotitalossa.

– Mitään byrokratiaa ei ollut, kaikki sujui hyvin.

Kun miehen työpaikan toiminta loppui, perhe muutti Joensuun työsuhdeasunnosta Ilomantsiin, koska siellä oli halvempia asuntoja. Mies sai töitä bussinkuljettajana. Ene on ollut Ilomantsin Lähimmäispalvelukeskus Iljalassa töissä kymmenen vuotta.

Iljala on palvelukeskus työttömille, maahanmuuttajille ja työharjoittelijoille. Sinne voi tuoda korjattavaksi vaikka housujen napituksen tai vetoketjun. Asiakkaat ovat löytäneet paikan, joten Enen ompelukoneella on käyttöä.

– Meidät on otettu hyvin vastaan täällä Ilomantsissa, en ole joutunut olemaan yksin. Muutto Suomeen oli kaiken kaikkiaan helppo.

Ene saa tehdä työtä, jonka osaa.

– On hienoa, että olemme pystyneet auttamaan ihmisiä Iljalassa. He kiittävät ja halaavat. Samalla pitkä talvi unohtuu. Mikään bisnes tämä ei silti ole. Kaikki perustuu kierrätykseen ja vanhan korjaamiseen.

Iljalasta siirrymme llomantsin Nukke- ja nalletaloon. Se toimii vanhassa puurakenteisessa pihapiirissä kylän keskustassa. Ilomantsilaisen Ritva Korhosen ideasta vuonna 2006 perustettu järjestö, joka ylläpitää taloa, toimii edelleen vireästi. Samalla Nukke- ja nalletalosta on tullut turistinähtävyys. Aikahyppy suomalaisten menneisyyteen ja lapsuuteen.

Ene esittelee ylpeänä nukeille ja nalleille tekemiään asusteita. Osan nukeista hän on tehnyt kokonaan itse.

– Nämä ovat lapsiani, Ene sanoo ja halaa yhtä nukeista.