Viola Wallenius matkusti Jämsänkoskelta kenialaiskylään 11 vuotta sitten – Nyt palmunlehtikaton alla asuu Violan yhdeksänhenkinen perhe

Pieni palmunlehtikattoinen talo sijaitsee Makongenin kylän keskustassa Kenian eteläosassa. Vettä on tarjolla, kun sitä kylästä tulee. Jos sähköt ovat poikki, mennään tietokonetta lataamaan naapurikylään.

Kylä on siellä perheineen asuvan Viola Walleniuksen, 30, koti.

Jämsänkoskelta kotoisin oleva Wallenius oli vain 19-vuotias matkustaessaan Keniaan ensimmäisen kerran vapaaehtoistöihin työleirille vuonna 2014. Sen jälkeen hän asui useamman vuoden ajan kahden maan välillä, koska halusi jatkaa työskentelyä Makongenissa sinne perustamansa hyväntekeväisyysjärjestö Home Street Homen parissa.

— Tämä maa vei minut mennessään. Tykkään elää perusasioiden äärellä ja minulla on olo, että olen oikeassa paikassa.

Elämä perusasioiden äärellä on Walleniuksen mukaan rauhaa, arjen pieniä ihmeitä ja hetkiä, joissa kaikki oleellinen on jo läsnä. Se on muistutus siitä, että vähemmän voi joskus olla enemmän: merkityksellinen työ, lepoa, ruokaa, läheisyyttä ja turvaa.

Muutamaa vuotta myöhemmin Wallenius irtisanoi vuokra-asuntonsa Suomessa ja muutti kokonaan asumaan Keniaan. Hän on ollut maassa siitä asti oleskeluluvalla. Wallenius kokee olevansa todella onnekas, koska löysi paikan jo hyvin nuorena.

— Ensimmäiset vuoden menivät oppimisen ja integroitumisen kannalta, mutta nykyään koen olevani täysin osana yhteisöä, Wallenius sanoo.

Koska Wallenius kokee olevansa jo niin vahvasti osana paikallista yhteisöä, ei hän oikein edes muista alun haasteita. Pahimmat kulttuurishokitkin oli koettu ennen suhdetta Walleniuksen paikallisen miehen, Salimin, kanssa. He tapasivat jo Walleniuksen ensimmäisellä reissulla. Vuosien varrella kaveruus muuttui rakkaudeksi ja avioliitoksi. Kaksi ja puoli vuotta sitten heille syntyi poika Leo.

Home Street Home on Walleniuksen ja Salimin sekä erään toisen paikallisen perustama järjestö, joka sai alkunsa työleirillä Walleniuksen ensimmäisellä Kenian-matkalla. Järjestöllä on Makongenin kylässä toimintakeskus, jossa on töissä on 27 paikallista ja joukko vaihtuvia paikallisia ja ulkomaalaisia vapaaehtoisia.

Toimintakeskuksella muun muassa koulutetaan nuoria naisia, tarjotaan terveyspalveluita paikallisille, jaetaan äitiyspakkauksia sekä aamupuuroa, pyöritetään leikkikoulua sekä cp- ja kehitysvammaisille lapsille suunnattua päiväkotia. Järjestö on toteuttanut vuosien varrella monenlaisia projekteja, esimerkiksi rakentanut kylään kirjaston.

Paikallisia erityistarpeessa olevien lasten päiväkodilla.

Home Street Homen toimintakeskus Makongenissa.

Wallenius kertoo järjestön oleva suuri merkityksen tuoja hänen elämässään ja sen vuoksi hän kokee olevansa siellä missä pitääkin.

Arkiviikot näyttävät hyvin erilaisilta, mutta pääosin hän pitää huolta kansainvälisistä kontakteista. Työssään Wallenius puhuu pitkälti englantia ja arjessa swahilia. Salimin äidinkieli on digo, mutta sitä Wallenius ei kuitenkaan osaa paljoa.

Pojalleen Leolle Wallenius puhuu suomea ja Salim swahilia. Yhdessä he opettavat pojalle vielä englantia.

Wallenius ja Salim toimivat sijaisperheenä lapsille, jotka ovat asuneet heidän luonaan jo useampia vuosia. Tällä hetkellä kotona asuu vakituisesti kuusi lasta ja nuorimmainen biologinen lapsi Leo. Ajoittain lapsia saattaa olla enemmänkin, jos paikalla on lyhytaikaisempia sijaislapsia.

Ympäristöä Wallenius kuvailee Suomeen verrattuna hyvin erilaiseksi, etenkin kun vuodenaikoja ei ole. Aina on kuuma tai sadekausi. Aurinko nousee päivittäin puoli seitsemään mennessä ja arki kulkee pitkälti auringon mukana. Asumisen suhteen elämäntyyliin kuuluu runsas ulkona ja terassialueilla oleilu.

Monet kylässä asuvat elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Walleniuksen mukaan monella perheellä on varaa syödä vain kerran päivässä, eikä heillä ole välttämättä mahdollista lähettää lapsiaan kouluihin.

— Nuorten keskuudessa on raastavaa huomata, miten tulevaisuudesta on vaikea unelmoida, kun perheiden täytyy tehdä valintoja, kenet lähettää jatkamaan opintojaan.

Kylässä on kuitenkin vahva yhteisö ja Walleniuksen mukaan kaikki pitävät huolta toisistaan. Elämä on maanläheistä. Älylaitteita on vähemmän, koska niihin ei ole varaa. Laitteiden vähäisyys vaikuttaa Walleniuksen mielestä lasten leikkiin positiivisesti.

Aurinkokennosysteemit tuovat sähköä Walleniuksen perheen taloon. Ruokaa voi hankkia kylän pienistä putiikeista, vihannesmyyjiltä sekä kylän leipureilta. Isompaan kauppaan menee puoli tuntia ja sinne voi kulkea esimerkiksi tuk-tukilla, Wallenius kertoo.

Ruoka sisältää usein riisiä, papuja, kasviksia ja kalaa. Perusasioissa voi olla puutteita, esimerkiksi vesi voi olla kylässä poikki. Ennen talossa olevia aurinkokennoja sähköt olivat Walleniuksen mukaan kerran poikki 60 päivää putkeen.

Viola Wallenius Makongenin kylässä.

Suomessa Walleniuksen perhe pyrkii käymään kerran vuodessa. Hänen oma perheensä asuu Jämsänkoskella ja yhtyettä pidetään videopuheluiden kautta. Suurin asia, mitä Wallenius ikävöi Suomesta, on oma rauha.

— Täällä en voi mennä metsään kävelemään yksin, vaan omaa tilaa on vaikeaa saada, koska yhteisöllisyys on niin isossa osassa.

Omien suomalaisten piirteidensä lisäksi Wallenius huomaa niitä pojassaan Leossa. Hän kaipaa selvästi omaa tilaa ja tekee sen hyvin selväksi, jos hälinää on liikaa ympärillä.

— Lämpötilan suhteen hänellä on selvästi enemmän minun kroppani kuin Salimin. Leo nauttii viileydestä ja kaipaa kuumimpaan aikaan selvästi enemmän viilennystä kuin muut ikäisensä lapset, Wallenius kuvailee.