Apu

Villinä vintageen – näin viiletetään Vespoilla 50-luvun mekoissa pitkin kylänraittia



Villinä vintageen – näin viiletetään Vespoilla 50-luvun mekoissa pitkin kylänraittia

Kun kolme kaunista naista viilettää Vespoilla pitkin kylän­raittia pukeutuneina 50-luvun mekkoihin, on vastaantulijoilla vaikeuksia pysyä tiellä. Aikuisellakin on lupa leikkiä, ja kovassa nosteessa oleva vintageharrastus antaa siihen mahdollisuuden.
Teksti Anne Tarsalainen
Kuvat Toni Härkönen

Strömforsin ruukkimiljöö Ruotsinpyhtäällä kylpee auringossa. Ruotsin vallan aikaiset rakennukset kuhisevat elämää. Taidegalleriat, käsityöputiikit ja kahvilat vetävät turisteja, samoin vanhalla paloasemalla sijaitseva Pin-Up Garage.

Silmiemme edessä edessä on liuta värikkäitä Vespoja.

Emil Storgårdin kesätyönä on toimia Vesparenkinä. Kesän ensimmäiset asiakkaat ovat saapuneet paikalle ja haluavat opastetulle safarille.

Ennen ajoon lähtöä on kuitenkin odotettava vielä tovi, koska tälle safarille laittaudutaan niin, että aito 1950-luvun henki tulee varmasti mukaan. Tyylitaiturina toimii Pin-Up Garagen omistaja Heidi Niemi, joka on perehtynyt vintage-tyylisten vaatteiden, meikkien ja kampausten saloihin.

Kaikki vanha kiinnostaa

Heli ja Teijo Saarnisalo ovat tulleet safarille Hollolasta. Teijo työskentelee kirvesmiehenä ja Heli-vaimo maalarina. He asuvat omakotitalossa, jossa näkyy molempien ammattiosaaminen ja innostus menneiden vuosikymmenten esineisiin.

– Kaikki vanha on kiinnostanut minua pienestä pitäen, amerikanraudat aivan erityisesti. Autotallissa minulla on vuoden 1972 Dodge, jossa riittää värkättävää, Teijo kertoo.

Hän on pukeutunut Vespasafarille vaatimusten mukaisesti, teräväkärkisiä kenkiä myöden.

– Ensimmäiset spittarit sain 50 vuotta sitten, kertoo 56-vuotias Teijo nauraen.

Heli Saarnisalolla on yllään vaaleanpunainen kellohelmainen kesämekko, johon kuuluu tyllialushame.

– Arkisin saan olla työhaalareissa ja kypärä päässä, joten näin pukeutuminen on aivan ihanaa vastapainoa. On myös rentouttavaa päästä kruisailemaan Dodgella, jonka kyytiin pääsenkin Vespalla ajelun jälkeen.

Paikalla on myös Helka Helminen, joka työskentelee luokanopettajana Riihimäellä. Omat lapset ovat muuttaneet omilleen, joten Helkalla on enemmän aikaa itselleen ja uudelle fiftariharrastukselleen.

Hän sanoo olevansa varsinainen kirppishaukka, mutta ompelee 1950-luvun tyylisiä vaatteita itsekin. Pin-up kiinnostaa myös.

Helka kertoo, että hänet kasvatettiin ajattelemaan, ettei nainen voi olla yhtä aikaa kaunis ja viisas, ja että jos nainen laittautuu kauniiksi, hän tekee sen vain miehiä miellyttääkseen.

– Jonkun verran tätä ajattelua on edelleen, mutta minua se ei häiritse.

Nuoruudessaan Helka oli kiinnostunut 1950-luvun tyylistä. Aikuisena hänen oli vaikeampaa löytää rohkeutta toteuttaa itseään, kunnes hän sitten päätti antaa itselleen 50-vuotislahjaksi pin-up-stailauspäivän.

Naisellisuusvalmentaja Heidi Niemi kertoo, miten Helka saapui stailattavaksi väljässä trikoopaidassa muotojaan piilotellen.

– Meidän on lähdettävä liikkeelle siitä, että näemme peilikuvamme myönteisenä ja puhumme itsestämme arvostavasti. Muutkin ovat kauniita kuin nuoret ja laihat! Nyt elämme uuden ajan naiseutta, jossa naisella on lupa olla juuri sellainen, jollainen hän itse haluaa.

Helka kertoo hämmästyneensä, kun hän näki Heidin ottamat kuvat itsestään. Kuvissa hänellä oli yllään vartalon kurveja kauniisti korostava mekko 1950-luvun tyyliin sekä saman aikakauden kampaus ja meikki. Kuvistaan hän sai paljon myönteistä palautetta.

– En muista, että kukaan olisi koskaan aiemmin sanonut, että olen kaunis, Helka sanoo.

Heidi Niemi, Heli Saarnisalo, Teijo Saarnisalo ja Helka Helminen ovat lähdössä Vespasafarille. Kuva: Toni Härkönen.

Tapa olla naisellinen

Pin-Up mielletään yleensä nastalla seinään kiinnitettäviksi pikkutuhmiksi kalenterikuviksi, mutta koko totuus se ei kuitenkaan ole.

– Pin-up tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että nainen nostetaan muiden ihailtavaksi, mutta ihailtavaksi nostamassa voivat olla muut naiset. Tämä on yksi tapa olla naisellinen ja heittäytyä erilaisiin rooleihin.

– Erityisen koskettavaa oli stailata ja valokuvata kehitysvammainen nuori nainen, joka ehkä ensimmäisen kerran elämässään sai kokea, miltä tuntuu olla todella naisellinen, Heidi kertoo.

Lähdön hetki lähestyy. Ennen Vespasafaria Emil Storgård käy vielä tarkasti jokaisen osallistujan kanssa läpi ajokin toiminnot ja tekee heidän kanssaan pienet koekierrokset. Paikalle pyyhältää myös hänen äitinsä Päivi Storgård tarkastamaan, että kaikki on varmasti kunnossa.

– Emil on Vesparenki ja Heidi Vespaprinsessa. Luotan heihin täysin, Päivi toteaa hymyillen.

Vespasafari on hänen naapurinsa idea, josta Päivi innostui puolisonsa, perinnerakentaja Kaleva Tikkamäen kanssa. Heidän mielestään Vespa sopii mainiosti ruukkimiljööseen. Sillä pääsee kulkemaan näppärästi pitkin mutkikkaita kyläteitä ja niin hitaasti, että nähtävyyksien katsomiselle ja maalaismiljöön kokemiselle jää aikaa.

Tällä kertaa Vespasafarin määränpäänä on 12 kilometrin päässä oleva Ruotsinkylän Gulf-asema, jossa on ollut perinteistä huoltoasematoimintaa vuodesta 1961 lähtien. Kohde sopii siis mitä parhaiten vintageturisteille.

Heidi Niemi viimeistelee ruukkiemäntä Päivi Storgårdin meikin. Kuva: Toni Härkönen.

Pyhiinvaeltajia vuosi vuodelta enemmän

Eriväriset Vespat kauniine ja komeine kuljettajineen kääntävät vastaantulijoiden päät. Jokunen vislaus kuuluu ohikulkevista autoista, mutta ylväsryhtiset naiset eivät anna sen vaikuttaa, vaan matka jatkuu leppeässä alkukesän tuulessa.

Gulf-aseman pihaan saavuttua oikaistaan hiukset sekä hameenhelmat ja astutaan sitten baariin, jonka ilme on pysynyt samana perustamisvuodestaan saakka. Baari avattiin pääsiäisenä 1971, ja hyllyillä on edelleen tuon ajan myyntituotteita – tosin vain autenttista tunnelmaa luomassa.

Aseman ja baarin omistaja Sami Lassila nauttii vanhojen esineiden katsomisesta ja pitää tärkeänä sitä, ettei paikan ilme muutu.

– On ollut mielenkiintoista huomata, miten näitä vintagepyhiinvaeltajia alkaa olla vuosi vuodelta enemmän, Lassila kertoo.

On aika jatkaa matkaa ja suunnata italialaiset ajokit takaisin Strömforsin ruukin maisemiin.

Toimittaja-kirjailija Päivi Storgård on pukeutunut Strömforsin kansallispukuun, joka sopii mainiosti ruukkiemännän tittelin saaneelle.

Kolme vuotta sitten Ruotsinpyhtäälle muuttanut Päivi on täällä opittu tuntemaan kekseliäänä naisena, joka on hyvä organisoimaan ja delegoimaan. Hän on myös itseoikeutettu juontaja kylän suurimmissa tapahtumissa.

Neljänsadan asukkaan kylässä on mielenkiintoisia tapahtumia muulloinkin kuin kesällä, ja jos kaipaa enemmän kulttuurielämyksiä, sieltä pääsee nopeasti Helsinkiin.

– Ruotsinpyhtää ja Strömforsin ruukki on kuin salainen koru. Helsingistäkin pääsee alle tunnissa tänne, vaikka sitten vain päivän retkelle. Minä puolestani tulin ja jäin. Ihastuin ensin paikkaan ja myöhemmin naapurissa asuvaan mieheen, jonka suuren katon alle kiikutin tavarani, Storgård kertoo.

Mies siirsi 200-vuotiaan talon Joroisista ja pystytti sen uudelleen hirsi hirreltä Kymijoen rantaan.

Emil Storgård varmistaa, että ajokin käyttö on hallinnassa. Kuva: Toni Härkönen.

Tehdasalue saanut uutta elämää

Ruukkiemäntä iloitsee kotipaikkansa huimasta kehittymisestä vaikeiden vuosien jälkeen. Kolme vuotta sitten parisataa kyläläistä työllistänyt sähkötarviketehdas Strömfors Electric lopetti toimintansa. Kylän väki sisuuntui, kun jo aiemmin lopetettiin myös kirjasto, terveystalo ja nuorisotalo.

Aktiivisen kyläyhdistyksen ansiosta peruspalveluja on nyt saatu takaisin. Hyvässä kunnossa ollut tehdasalue on myös saanut uutta elämää.

– Siinä toimii nyt erittäin aktiivinen Strömforsin yrityspuisto, jossa on monia uusia yrittäjiä, muun muassa Euroopan suurin sirkkatehdas, Päivi kertoo.

Uusi ruukkiemäntä arvostaa ruukkimiljöön värikästä historiaa. Menneen ajan lumoa löytyy myös hänen ja Kaleva Tikkamäen kodista.

Talo tarjoaa parhaat puitteet kirjoittamiselle. Viime vuonna julkaistiin Päivin kirjoittama Olet valaissut minun tietäni – Presidenttien puolisot (S&S). Nyt työn alla on uusi romaani.

Mennyt aika kiinnostaa Päiviä muutenkin, ja yhteinen sävel löytyi vintageasiantuntija Heidi Niemen kanssa. Kun Päivi sai kuulla, että Heidi on naisellisuusvalmentaja, hän antoi tälle vapaat kädet loihtia esiin sen, minkä Päivi luuli kadottaneensa.

– Olen kertonut Heidille vaikeista vuosistani, jolloin tuntui siltä, että kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastumisen myötä kadotin ison osan naisellisuudestani. Pian sain huomata, miten hauskaa on heittäytyä erilaisiin rooleihin, myös pin-up-tyyliin. Taas saan iloita elämästä täysin siemauksin!

Julkaistu: 3.6.2018