Räppäri VilleGalle myöntää olevansa luottavainen ja herkkäuskoinen: ”Jos mun rouvalta kysytään, niin se on heikkouteni”

Vuonna 2009 perustettu JVG on suomiräpin kestomenestyjä: 13 Emma-palkintoa voittanut, lukuisia striimausennätyksiä rikkonut ja loppuunmyydyn olympiastadionin valloittanut hittipumppu. VilleGalle on räppiduon toinen jäsen.

Olemme käyneet samaa yläastetta Helsingin Pukinmäessä. Minkälaisia muistoja sinulla on kouluajoilta?

No, sieltähän tämä kaikki lähti liikkeelle. Puksu oli skidisti monikansallisempi yläaste ja siellä oli vähän enemmän räppimeinkiä. Juno, Gracias ja Mikael Gabriel olivat mun rinnakkaisluokalla. Räpistä tuli meille yhteinen harrastus.

Mutta oli se myös aika raffi mesta. Kytät kävi pihassa monta kertaa viikossa, ja junnut poltti blossia nurkan takana. Olin siellä aika hiessä aluksi.

Oli ihan vahinko, että jouduin Puksuun. Asuin Oulunkylän yläasteen vieressä, mutta mutsi unohti ilmoittaa mut kouluun. Jouduin siksi tyytymään b-vaihtoehtoon.

Olet sanankäytön ammattilainen. Mikä arvosana sinulla oli äidinkielessä?

Varmaan joku kasi. Mutta ei kielioppisäännöt avautuneet mulle koskaan, enkä välttämättä aina tiennyt mikä on yhdyssana.

Räppimusaa ja äidinkieltä ei kannata välttämättä edes verrata keskenään.

Me bamlattiin kaveriporukassa ihan omaa slangia. Siitä muodostui JVG:lle oma kieli ja mun vahvuuteni räppiuralla. Äidinkielentunneilla sellainen ei olisi mennyt läpi.

Olet käynyt ammattikoulun LVI-linjan ja valmistunut ilmastointiasentajaksi. Mitä kokemus on opettanut?

Jos en olisi tehnyt niin sanottuja ”oikeita töitä”, enkä tietäisi, miltä tuntuu herätä aamukuudelta työmaalle ja maata kesähelteillä vitunmoisessa hiessä omakotitalon katolla eristysvillojen välissä, en varmaankaan osaisi arvostaa nykyistä elämääni.

Olen tosi kiitollinen, että saan tehdä harrastustani työkseni.

Mutta ei mun sisälläni mitään Remontti-Reiskaa enää asu. Olen vähän tällainen uusavuton ja mukavuudenhaluinen stadilainen.

Hyvä kun saan takkaan tulen.

Mieluummin palkkaan jonkun ammattilaisen asialle, kun rupean itse räpeltämään.

Kerroit Huvila ja huussi -ohjelmassa mökkiprojektistasi ja sinua huijanneista remonttimiehistä. Koetko olevasi herkkäuskoinen?

Kyllä mä jollain tavalla koen. Jos mun rouvalta kysytään, niin se sanoisi, että se on mun heikkous. Itse taas ajattelen, että mulla on käynyt hyvä onni elämässä ja olen päässyt tekemään monia siistejä juttuja. Siksi olen halunnut olla luottavainen muita kohtaan.

Välillä on tullut tietysti neppariin. Mutta niin siinä pakosti käy, kun on elämässä hirveästi menoa ja meininkiä, eikä ole tarpeeksi hyvin perillä asioista. Jengi tsiigaa, että tuotahan voisi vähän juksata. Niin mulle on käynyt.

Mähän olen ottanut takkiin mökkihommien lisäksi myös asuntokaupoissa.

JVG on yksi Suomen suurimmista yhtyeistä. Mikä menestyksessä on parasta ja mikä paskamaisinta?

Kun sä breikkaat, niin kaikesta tulee tavallaan helpompaa. Jengi vastaa sun puheluihin, ovet aukeavat ja ihmiset tykkäävät susta enemmän. Ja vaikka tekisit vähän huonommankin biisin, niin silläkin on mahdollisuus menestyä. Se on tavallaan sellainen lumipalloefekti.

Toisaalta sulta myös odotetaan koko ajan enemmän. Susta tulee bisnestä, ja ympärillä alkaa pyöriä porukkaa, jotka haluavat hyötyä susta. Mekin ollaan opittu tämä kantapään kautta.

Lisäksi monen ihmisen duuni on susta kiinni. Huomaat, ettet voi enää tehdäkään ihan mitä huvittaa, kun sulla on vastuu siitä, että bisnes pyörii. Siitä tulee aika kovat paineet.

Olet kertonut käyväsi terapiassa. Liittyvätkö haasteesi mielenterveyden kanssa juuri paineisiin?

Aika paljon. Mullahan meni hermot aikaisemmin hirveän helposti ja tuli räjähdeltyä jengille. Ja kun mulla läikkyy, niin läikkyy kunnolla. Siitä tuli välillä tosi pahojakin morkkiksia.

Onneksi levy-yhtiö tajusi jossain vaiheessa sanoa, että sun kannattaisi varmaan käydä selvittelemässä päätäsi. Ja kyllä se mua auttoi ihan helvetisti.

Nyt olen pitänyt vähän taukoa, kun on ollut aika hyvä fiilis viime aikoina. Ei kantsi turhaan mennä kaivelemaan mitään pään sisäistä paskaa.

JVG:llä on maine bilebändinä ja örveltämisestä käsitellään biiseissänne ihannoivaan sävyyn. Milloin oksensit viimeksi?

En edes muista. Nuorempana tuli kyllä byyttailtua aika usein.

Kerran oli niin kiire keikalle, että jouduin roikottamaan päätä auton ikkunasta ja laattaamaan vauhdista. Ja olen mä byytannut kesken keikankin.

Parikymppisenä jaksoi vääntää vielä frendien kanssa yömyöhään ja herätä aamulla duuniin. Elin silloin ihan täyttä rokkielämää. Kolmikymppisenä ei sitten enää jaksanutkaan. Tuli missattua muutamat palaverit, kun ei päässyt aamulla ylös sängystä.

Meidän ammatissahan on vitun hullua, että työpaikalle tullessa pöydällä on melkein aina vodkaa, viskiä ja muita juomia venaamassa. Olihan se vaarallinen tie.

Onneksi olen selvillä vesillä noista touhuista.

Matti ja Teppo, PMMP, Nylon Beat ja niin edespäin. Mikä on oma suosikkisi kotimaisista duoista?

Varmaankin Maustetytöt. He ovat mieletön bändi. Diggaan heidän soundistaan ja asenteestaan. Likathan ovat liikkeellä aika totisella ilmeellä, smailia ei pahemmin tipu. Ovat tavallaan täysi vastakohta meitsille. Olisi mahtavaa tehdä joskus yhteinen biisi heidän kanssaan. Siinä maailmat kohtaisivat.

Kerro jokin salaisuutesi?

Tykkään käydä avannossa. Se antaa hyvän shokin.

Olen laittanut parvekkeellekin oman kylmäaltaan, tosin salaa ja jäin jutusta fakkiin. Taloyhtiön hallitus käy asiasta aika kuumana. Olen ollut siitä vähän hiessä.