Apu

Ville Virtanen on Sam Shepardin näköinen mies



Ville Virtanen on Sam Shepardin näköinen mies

Ville Virtasessa on karismaa, jota eletty elämä ja monet roolit ovat muokanneet lempeänkarheaksi. Pahisrooliensa jälkeen hän tekee nyt komediaa.
Teksti Liisa Talvitie

Korkea täyttömäki Turun Luolavuorentiellä on kulottunut keskikesän helteessä oljenvaaleaksi. Kaukaisuudessa siintävät kaupunki ja tuomiokirkon ikiaikainen torni, mutta mäellä valmistaudutaan suomalais-amerikkalaisen seuran kesäjuhlaan.

Kukkamekkorouvilla on päässään lierihattuja, herroilla stetsoneita. Tarjolla on hampurilaisia ja omenapiirakkaa.  Myyntikojuja värittävät tähtilipun sininen, punainen ja valkoinen. Samat värit toistuvat mäkeä sahaavan ilmapallokauppiaan pallokimpussa.

Täyttömäellä harjoitellaan ja lopulta kuvataankin – runsaan tunnin ajan – Hulluna Saraan -elokuvan (Love And Other Troubles) avainkohtausta. Samuli Valkama ohjaa isoa avustajajoukkoa. Hänen ja Katri Mannisen kirjoittaman komedian pääosia näyttelevät Ville Virtanen, Jussi Nikkilä ja Yhdysvalloista palkattu Emilie de Ravin, yksi Lost-sarjan näyttelijöistä. Paikalle rahdattua lehdistöväkeä nuori näyttelijä kiinnostaa kovasti, ja amerikantähteä ihmetellään oikein joukolla.

Ville Virtanen palauttaa toimittajat täyttömäen pinnalle. Hän toteaa, ennen kaikkea itselleen, miten turhaa on meikäläinen alemmuudentunto.

– On ihan terveellistä havaita, että ulkomainen kollega lähestyy rooliaan samoilla keinoilla kuin me. Työkalut ovat tuttuja kielestä riippumatta. Ja näyttelijäthän ovat kuin lapsia: he hyväksyvät oitis vaikka miten oudot olosuhteet. Yksi oman urani oudoimpia oli keskelle Prahaa lavastettu keskiaikainen, varsin likainen miljöö.

VILLE VIRTANEN ON JOUKKOKOHTAUKSEN näyttävin mies pituudeltaan ja koko olemukseltaan, josta karisma muodostuu. Mies muistuttaa Sam Shepardia – joko tahattomasti tai sitten aivan tarkoituksellisesti.

Pääosien esittäjistä Virtanen on kokenein. Hän näyttelee tarinan isää, puhtaaksiviljellyn itsekeskeistä rokkistaraa, joka ihastuu amerikkalaiseen, Suomessa rivitanssia opettavaan Saraan. Kun samaan nuoreen naiseen ihastuu rokkitähden poikaa esittävä Jussi Nikkilä, on papan ja pojan yhteenotto väistämätön.

Tosin Virtanen ei näytä papalta. Hän on pitkiä jalkoja, hoikkaa olemusta ja roolia varten kasvatettua tukkaa myöten kertakaikkisen pysäyttävä näky.

Pakko todeta, että jälleen kerran. Aivan kuten Sovinto-elokuvan väkivaltaisena, alleen laskevana alkoholisti-isänä tai rooleissaan elokuvissaHarjunpää ja pahan pappi, Vares – Pahan suudelma, Pohjantähti II ja Paha perhe. Viimeksi mainitun leffan isäroolista näyttelijä sai Jussi-patsaan vuonna 2010.

Virtanen ei sano, että komediarooli olisi helpompi tehdä kuin tragedia – ja pahoja hän on totisesti näytellyt.

– Joka roolityö vaatii uskallusta ja heittäytymistä. Nyt nautin siitä, että saan olla verbaalisti näin herkullisessa tarinassa mukana. Kun katsoin ohjaajamme Samuli Valkaman lyhytelokuvia, nauroin ääneen. Hänen huumorinsa on vilpitöntä ja rehellistä. Jo muutaman kuvauspäivän aikana olen huomannut, miten hän luo työryhmään hyvän, keskustelevan ilmapiirin.

Omasta olemuksestaan Virtanen hymähtää, että nykyinen painoindeksi tuntuu omimmalta. Ja tämänhetkisen roolinsa ulkomuodosta, että ”vaatteet tuntuvat melkein pelottavan hyviltä”.

– Nämähän ovat kasarivaikutteisia sieltä miedoimmasta päästä, karulla tavalla tyylikkäitä.

NUORUUDEN ÄKKIVÄÄRYYS JA KAPINA maailmaa vastaan ovat poissa. Vuonna 1961 syntynyt mies on löytänyt olemisensa raamit. Hän on elämässään vahvasti hereillä ja osaa keskittyä kulloiseenkin tekemiseensä. Miehestä huokuu sellaista ystävällisyyttä ja rauhaa, jota takavuosina ei havainnut.

Kun joku kysyy, miltä tuntuu, kun kadulla tunnistetaan, hän vastaa:

 – En oikeastaan kiinnitä siihen huomiota, koska jouduin jo lapsuudessani tekemisiin julkisuuden kanssa.

Se tuli elämään väistämättä isän, Jukka Virtasen, kautta. Kun jututin isää ja poikaa kuusi vuotta sitten, Virtasen miehet totesivat, että Jukan poikana Ville ei voinut välttyä julkisuudelta, raveilta eikä jalkapallolta. Isä-Virtanen myönsi, että hänen levottomuudestaan ja juomaputkistaan huolimatta poika selvisi hyvin lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Ville puolestaan kertoi miettineensä, ovatko aikuiset koskaan tosissaan. Ajatus juontui siitä, että hän näki sellaisia aikuisia kuin Spede, Vesa-Matti Loiri, Matti Kuusla, Arska Elo ja Seppo Ahti.

Ville Virtasen oma julkisuus pamahti kasvoille hetkessä, kun hän vuonna 1987 teki televisioon Antti Raivion kanssa Akia ja Turoa. Ville oli Turo, luuseri tyyppi.

– Meistä tuli Antin kanssa julkkiksia suunnilleen yhdessä yössä. Lapsuudestani muistan isän julkisuudesta sen, että pääsimme Vermoon ilmaiseksi. Meni pitkään tajuta, ettei ole häpeällistä maksaa tai jonottaa, hän kertoi kuuden vuoden takaisessa haastattelussa.

Julkkisroolinsa Ville Virtanen on hoitanut kunnialla eikä ole setvinyt ihmissuhteitaan haastatteluissa. Tiukka yksityisyyslinja on pitänyt niin avioerossa Eija Vilppaasta kuin nykyisessä avioliitossa näyttelijä Birthe Wingrenin kanssa.

Virtasen suvun taiteilijuus ja yleisöä vaativa ammatti jatkuu nyt kolmannessa polvessa, sillä Villen ja Eija Vilppaan esikoinen Sinna Virtanen opiskelee Teatterikorkeakoulussa.  

VIIME SYKSYNÄ VILLE VIRTANEN teki kauden säväyttävimmän näyttämötyön Svenska Teaternin Fanny & Aleksander -näytelmän julmankovana piispana. Roolityö oli jokaista elettä ja ilmettä myöten hyytävä. Hän sukelsi henkiseen ja fyysiseen julmuuteen sellaisella voimalla, että katsoja haukkoi väliajalla happea.

Lähiaikoina Virtasta ei näyttämöllä nähdä. Hulluna Saraan on toistaiseksi viimeinen elokuvarooli, koska hän haluaa keskittyä entistä enemmän kirjoittamiseen. Jo yhden kirjan julkaissut mies viimeistelee toisen romaaninsa käsikirjoitusta. Hevoshullu-työnimellä kulkevan kirjan viimeistelyssä Virtasta auttaa jälleen Teos-kustannusyhtiön Silja Hiidenheimo.

– Kirjoittaminen kiinnostaa minua aina vain enemmän. Kirjan ohella yritän kirjoittaa pitkää elokuvaa, mutta siitä kannattaa puhua vasta tuonnempana.

Jo kuusi vuotta sitten Virtanen kertoi, miten kirjoittamisessa häntä kiinnostavat rytmi ja muoto. Noihin aikoihin hän teki myös ensimmäistä käännöstyötään. Kyseessä oli Luolamies-näytelmä.

Jukka Virtanen kehui samassa yhteydessä poikansa kirjoittajanlahjoja ja sanoi, miten heitä molempia innostavat riimittely ja sanoilla, suloisesti soivalla suomen kielellä, leikittely.

– Haaveeni on saada leipä tulevaisuudessa kirjoittamalla elokuvien käsikirjoituksia, Ville Virtanen sanoo Turun paahtavassa helteessä.

Katsojan haave on nähdä hänet vielä monissa elokuva- ja näyttämörooleissa. Ei tuollaista karismaa pidä vain kansien väliin kätkeä.

Julkaistu: 10.8.2011