Apu

Ville Haapasalo: ”Lopetetaan Venäjä-pelon lietsominen”



Ville Haapasalo: ”Lopetetaan Venäjä-pelon lietsominen”

Suomen ja itänaapurin suhteet ja venäläinen elämäntyyli ovat näyttelijä-supertähti Ville Haapasalolle suuri intohimo. – Venäläisille on turha opettaa, miten pitäisi elää.
Teksti Apu-toimitus

Venäjän valtiontaiteilija vuodesta 2002, talouslehti Forbesin mukaan ”Venäjän kolmanneksi arvokkain kasvo”, Kasakkajärjestön ja KGB:n veteraanit -järjestön kunniajäsen, mies joka on käynyt presidentti Boris Jeltsinin mökillä ja kalastanut presidentti Vladimir Putinin kanssa.  

Tällaisella ansioluettelolla luulisi, että näyttelijä Ville Haapasalo, 42, olisi oikea henkilö kommentoimaan kuohuttavia tapahtumia itänaapurissa.

Haapasalo kuitenkin sulkee suunsa tiukasti eikä suostu puhumaan päivänpolitiikasta sanaakaan.

– Suomessa pitää lopettaa pelkokuvien lietsominen. Kukaan ei ole kertonut täällä, mikä Venäjän kokonaiskuva on. Lietsotaan vain vihaa eikä keskitytä ongelmien ratkaisuun, näyttelijä moittii.

Haapasalon ainoat kommentit Ukrainan tilanteesta ja nyky-Venäjästä löytyvät hänen juuri julkaistusta jatko-omaelämäkerrastaan Et muuten usko tätäkään (Docendo 2014), jonka on toimittanut rockmuusikko-kirjailija Kauko Röyhkä.

Siitä selviää, että Haapasalo vietti 2000-luvun alussa pitkiä aikoja Ukrainassa elokuvia kuvaten ja omisti asunnon surullisenkuuluisalta Maidan-aukiolta Kiovassa.

Kirjassa Haapasalo sanoo, että Venäjällä ”kansallistunne on nousussa”, ja neuvostoaikainen valvonta- ja pelottelukoneisto tuntuu olevan tulossa takaisin.

– Olen aina käyttänyt Venäjästä sanontaa ”nousuhumalaista karhua ei kannata mennä tökkimään”. Venäjällä on nyt itsetunto nousussa, ei niitä kannata ryhtyä opettamaan, miten pitäisi elää. Venäjällä on ilman muuta paljon ongelmia, kuten sananvapauden kanssa, mutta emme me voi mennä opettamaan niitä, hän tuohtuu.

Haapasalon mukaan asiaa ymmärtämätön kritiikki osuu myös niihin venäläisiin, jotka yrittävät taistella vaikkapa sananvapauden puolesta.

– Se on meneillään oleva prosessi. Venäjällä on paljon ihmisiä, jotka yrittävät tehdä asioille jotain, taistella. Politiikka on politiikkaa, mutta miksi me yritämme saattaa huonoon valoon tavallisia venäläisiä?

Haapasalon elämäkerran mukaan monia hänen elokuva-alan tuttujaan on pakotettu liittymään Yhtenäinen Venäjä -puolueeseen, jotta työt jatkuvat. Suomalaisnäyttelijä itse on saanut pysyä puolueettomana – toistaiseksi.

– Olen ulkomaalainen, ja minulle sallitaan joidenkin asioiden kommentointi eri tavalla kuin venäläisille. Lisäksi roolihenkilöni, jota esitän 24 tuntia vuorokaudessa, on kansanmies. Minun ei ole vielä tarvinnut ottaa kantaa, mille puolelle lähden, enkä tiedä, mitä tekisin, jos joutuisin valitsemaan, Haapasalo sanoo vakavana.

Hän muistuttaa valinneensa linjan, ettei edes television matkailuohjelmissaan opeta ketään. Katsojat voivat itse tehdä johtopäätöksensä näkemästään – esimerkiksi silloin, kun Haapasalon televisio-ohjelmien näyttämä todellisuus on ristiriidassa virallisen totuuden kanssa.

Presidentti Putinin aikana Venäjän valtiontaiteilijan aseman ja valtionpalkinnon Aleksandr Rogožkinin ohjaamasta Käki-elokuvasta saanut Ville Haapasalo sanoo elämäkerrassaan, ettei ole tavannut Putinia viime aikoina.

– Pari vuotta sitten viimeksi joillakin messuilla. Pari sanaa vaihdettiin. Emme  me ole läheisiä.

Haapasalo myöntää kirjassa tuntevansa joitakin tarpeellisia politiikan ja liike-elämän ”taustavaikuttajia” Moskovassa, jotka ovat silottaneet asioita esimerkiksi silloin, kun matkaohjelmien kuvauslupien kanssa on tullut ongelmia.

Eräästä poliittissävytteisestä asiasta Ville Haapasalo puhuu mielellään: Venäjän ja Suomen suhteista. Hän ei ymmärrä, miksi suomalaiset ovat niin ennakkoluuloisia entistä vihollista kohtaan.

– Rasismi syntyy siitä, kun ei tunneta jotain asiaa. Mutta kertaakaan 20 vuoden aikana en ole kuullut Venäjällä mitään pahaa Suomesta, me ollaan ihan mieletön brändi siellä!

Haapasaloa ihmetyttää, että Suomesta tulee Venäjälle yhä liikemiehiä, jotka haluaisivat tehdä rahakasta idänkauppaa, mutteivat opettele vierasta kulttuuria.

– Venäjällä kaikki ei toimi länsimaisella tavalla. Monia asioita ei tehdä järjellä, vaan sydämellä. Vallassa ovat olleet niin monet tahot, että kansalaiset yrittävät vain selviytyä päivästä toiseen. Koskaan ei tiedä, minkänimisessä valtiossa herää.

Tästä syntyy Haapasalon mukaan tapa elää tässä hetkessä. Hollolalaispojalle on ollut vapauttava kokemus, ettei kaikkea tarvitse miettiä 25 vuoden päähän.

– Bisneksessä se tarkoittaa, että rahat pitää tienata tänään, ei kahden vuoden päästä. Ja pitää ymmärtää, että Venäjä on autoritaarinen yhteiskunta: yhden ihmisen sana on laki.

Mitä venäläistynyt suomalaistähti ajattelee kotimaastaan nykyään?

– Suomi on valtavan hieno maa. Tämä on kehittynyt hyvään suuntaan, kulttuurin saralla on löydetty erittäin mielenkiintoisia juttuja, ja ruoastakin on tullut iso asia. Rakastan Suomea, se on syy, miksi haluan välittää venäläisillekin tietoa, että tämä on ihana paikka, tänne kehtaa pyytää ihmisiä kylään.

Venäjää laajasti esitelleistä matkaohjelmistaan tunnettu Haapasalo suuntaa seuraavassa matkailuohjelmassaan yllättäen Pohjois-Amerikkaan. Haapasalo Goes America alkaa Nelosella 30. syyskuuta.

Hän sanoo halunneensa selvittää, mikä nykypäivänä on paljon puhuttu ”amerikkalainen unelma”.

– En tuntenut Amerikkaa omakseni ja halusin ottaa siitä selvää. Yllätyin, miten järkyttävän kaunis maa se on, täynnä mukavia ihmisiä. Meidät otettiin kaikkialla sydämellisesti vastaan.

Näyttelijä ajoi kuvausryhmänsä kanssa Amerikan halki legendaarista Historic Route 66 -valtatietä Chicagosta Kaliforniaan. Se kesti noin kuukauden, ja Haapasalo pääsi tekemään töitä vaihteeksi englanniksi.

– Oli ihanaa olla töissä maassa, jossa kukaan ei tunne! Se oli ihanaa.

Haapasalo sanoo löytäneensa kahdesta suurvallasta monia yhtäläisyyksiä. Yhdysvaltain ja Venäjän maailmanpoliittinen suurvalta-asema näkyy hänen mukaansa isoissa linjoissa – ja siinä, etteivät ihmiset tunne edes omaa maataan hyvin.

– Molemmat maat ovat suurvaltoja, ja tietävät sen – tosin Venäjä vielä hakee paikkaansa maailmankartalla. Molemmissa maissa on suuria tuloeroja. USA:ssa kuulemma saa sanoa mitä vaan, mutta kukaan ei sano; molemmissa maissa yleinen mielipide on ylhäältä johdettu, eikä kummassakaan olla kovin kiinnostuneita siitä, mitä omien rajojen ulkopuolella tapahtuu.

Supersuosittu Haapasalo on saanut urallaan melkein kaiken, mitä näyttelijä voi pyytää, eikä Hollywoodin valloitus kiinnosta häntä enää.

– Olen saanut tehdä niin paljon, ettei esimerkiksi elokuvaan pääseminen riitä enää motivaatioksi. En tiedä, olenko tullut ronkeliksi vai käsikirjoitukset huonontuneet radikaalisti, mutta viime vuosina en ole jaksanut enää innostua minulle tarjotuista elokuvakäsikirjoituksista.

Eläkkeelle vetäytymisestä Haapasalo on puhunut vuosia, seuraava tavoiteajankohta voisi olla 45-vuotiaana. Viihdeteollisuudesta hän on alkanut saada tarpeekseen.

Puolet elämästään Ville Haapasalo on paiskinut töitä tauotta, pahimmillaan hän on tehnyt neljää elokuvaa samaan aikaan.

Hän viettää suuren osan elämästään lentokoneissa ja nukkuu yössä vain neljä tuntia.

Elämäkertojen mukaan vodkaa on virrannut, ja elämä on ollut muutenkin kuluttavaa. Miten sellaista jaksaa?

– Se on elämääni, kai meistä jokainen jaksaa arjessaan. Tämä kuuluu osaksi ammattiani. Ei minua kukaan ole vielä kertaakaan pakottanut töihin.

– Puhun varmaan tästä eläköitymisestä vielä 60-vuotiaanakin! Mutta teen töitä siirtymisen eteen, olen mukana monissa hankkeissa ja liikeyrityksissä.

Yksi Villen haaveista on georgialaisravintola, jollaisen hän haluaisi perustaa Helsinkiin. Suunnitelma on vasta neuvotteluasteella.

– En tekisi sitä taloudellisen voiton takia, vaan siksi, että suomalaiset saisivat maistaa georgialaista ruokaa. Se on mielestäni yksi maailman parhaita keittiöitä. Ruoka on iso osa elämääni.

Marraskuussa  Haapasalo esiintyy Suomen Kansallisteatterin lavalla Leea ja Klaus Klemolan näytelmässä Maaseudun tulevaisuus. Roolihahmo on alkoholisoitunut hevonen. Teatterin lavalle näyttelijä on noussut laskujensa mukaan viimeksi 12 vuotta sitten.

– Teatterin maailma on äärettömän kiinnostava. Kivaa tehdä töitä suomeksi, vaikka olen ihan kotonani venäjääkin puhuen. Teatterissa yleisöön saa heti kontaktin.

Jännittääkö?

– Harjoituksissa välillä tunsin olevani juuri teatterikoulusta valmistunut, mietin mitä pitää tehdä, missä seisoa. Mutta meillä on hyvä, kannustava työryhmä, ja onhan se hienoa päästä Kansallisteatterin lavalle.

Haapasalo muistuttaa, että vaikka eurooppalaisessa mittakaavassa venäläinen viihdeteollisuus on suurta, maailmanlaajuisesti ollaan pikkutekijöitä. Pinnalla pysyäkseen tähtien on paiskittava lujasti töitä.

– Kaikkeen tottuu, tällaiseen elämänrytmiinkin. Mutta ei ketään tietysti ole tehty teräksestä; tulee hetkiä, että väsähdän. En ole kerennyt laskemaan burnoutejani.

Teksti: Meri Eskola

Kuvat: Petri Mulari

Lähde: Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä ja Juha Metso: Et muuten usko tätäkään (Docendo 2014).

Julkaistu: 10.10.2014