Emmanuel Carrerén kirjaan pohjautuva Viikset (suomennos Kristina Haataja) on pintatasolla lähes läpikotaisin – paria traagista hetkeä lukuunottamatta – erinomaisen hauska, mutta pinnan alla on syviä ajatuksia.
Teatteri Jurkan kompakti, vain reilun tunnin kestävä Viikset on satiiri miehestä, arkkitehdistä, joka ajaa viiksensä pois. Niin pieneltä kuulostavaan identiteettitekoon latautuu niin paljon merkityksiä, että se on alkusoitto totaaliselle romahdukselle ja vaipumiselle hulluuteen. Silti jaetusta todellisuudesta ei ole taidettu koskaan paeta näin rauhallisesti, kuin vain asian todeten ja hyväksyen.
Arkkitehtimies ajaa viiksensä pois yllättääkseen vaimonsa, mutta vaimo ei huomaa mitään. Myös ystävät ja kollegat tuntuvat olevan samassa juonessa mukana. Arkkitehdin järkeily sen selvittämiseksi, miksi hänen ulkonäkömuutokseensa ei reagoida, on herkullista seurattavaa. Vähitellen käy kuitenkin ilmi, että muiden mielestä hänellä ei ole viiksiä koskaan ollutkaan. Onko kyseessä pitkittynyt pila?
Tyylikäs arkkitehti aloittaa päivän meditaatiosovelluksella, elämä on normaalia ja maailmassa kaikki hyvin. Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Eksitentiaalisen kriisin kasvaessa sisäinen muutos manifestoituu vähitellen myös ulkoisesti, kun sivistys ikään kuin kuoriutuu miehestä. Arkkitehti huojuu aaltojen mukana ja hiljalleen hänen mielensä murtuu kuin astiat hänen käsissään.
Johannes Holopainen on arkkitehdin roolissaan erinomainen ja luonteva ilmeitä, eleitä ja rytmiä myöten. Käsikirjoitus on itsessään hulvaton, mutta hän tekee sen vielä pykälää paremmaksi.
Esitys on ylipäätään monen onnistuneen tekijän summa. Dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaava Essi Rossi on rakentanut pieneen tilaan koko ihmiselämän. Esityksen skenografi Tinja Salmi on myös tehnyt erinomaista työtä. Esityksen estetiikka on kaikkinensa upea: asu (pukusuunnittelu Liisa Pesonen) ja lavastus (lavastusrakennus Damjan Krebl) ovat kauniin minimalistisia.
Viikset pyörii vain 26. maaliskuuta asti, joten kannattaa toimia nopeasti.
