Näyttelet pääosan blogimaailmaan sijoittuvassa Onnenonkija-elokuvassa. Millainen kokemus se oli?

– Elokuvassa oli hauska näytellä, sillä roolihahmoni oli ongelmistaan huolimatta ihanan positiivinen selviytyjänainen. Itse en ole luonteeltani aina ihan noin myönteinen, vaan tilanteesta riippuen myös aika vakava tai herkkä. Elokuva oli myös visuaalisesti valtavan rikas. Ulkoasuuni nähtiin vaivaa, ja vaatteilla, meikeillä ja kampauksilla pääsi kerrankin herkuttelemaan. Kuvausten päätyttyä lunastinkin aika monet roolivaatteista itselleni.

Olet pitänyt alkuvuoden taukoa töistäsi. Mitä olet tehnyt?

– Olen opetellut ajattelemaan, että elämässä voi olla muutakin sisältöä kuin vain työt. Olin aika monta vuotta kaikki illat kiinni teatterissa ja kuvauksissa, ja olenkin iloinen uskallettuani katkaista hetkeksi putken. Nollaus on tehnyt päälleni todella hyvää: työintoni on lisääntynyt ja luovuudellekin on taas tullut enemmän tilaa. Ensimmäistä kertaa aikuisiällä minulla on ollut nyt aikaa harrastaa omia juttujani, ja olenkin käynyt muun muassa kung fu -tunneilla. Toivoisin voivani tehdä jossain vaiheessa toimintasankariroolin, ja siksi onkin parasta hioa nyt taistelutaidot kuntoon. 

Minkälainen etu se on, että siskosi Iina on myös näyttelijä?

– Iina on paras ystäväni ja tosi tärkeä ammatillinen peilini. Pyydämme usein toisiamme avuksi, kun valmistaudumme johonkin rooliin tai koekuvauksiin. Toisaalta olemme myös valinneet kumpikin omat polkumme, eikä toisen mielipidettä tarvitse aina kysyä kaikkeen. Aloin tehdä aikoinaan teatteria Iinaa aiemmin, mutta muuten vuoden vanhempi isosisko on aina ollut jossain suhteessa esikuvani. On älyttömän suuri lahja, että lähellä on niin samanhenkinen ja -ikäinen tyyppi, josta olen saanut aina kaverin niin lapsuuden leikkeihin kuin aikuisiän reissuillekin.

Onko sinulla muita urahaaveita kuin näytteleminen?

– Tällä hetkellä minun on vaikea kuvitella tekeväni työkseni mitään muuta. Rakastan etenkin sitä, että voin tehdä ennakkotyötä roolia varten ja opetella jonkin uuden taidon. Tellus-sarjaa varten harjoittelin vetämään portaita alas maastopyörällä, mikä oli monen kuukauden työn takana. Tiedostan, että eteen saattaa tulla myös elämänvaiheita, jolloin omaa keskeneräisyyttään näyttelijänä on vaikea kestää. Niistäkin on vain päästävä yli. Mikäli en ole jonain päivänä enää onnellinen näyttelijänä, toivon kuitenkin miettiväni valintojani uudestaan.